Tila: lentokone
Istun parvekkeella, taivas om pimeä ja yö musta. Pilviä on kasapäin, tähti ei näy. Yön ainut valo on lnetokone, joka on kiitämässä pois Ruotsista. Mutta minne? Pariisiin, suosikkikaupunkiini? Bahamalle, Aribaan? Me want too!
Aina kun näen lentokoneen, minuun iskee käsittämätön kaukokaipuu. Juuri tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni, en haluaisi asua tai olla missään muualla, en olla rikkaampi, laihempi tai menestyneempi. Silti haluaisin olla tuossa ohikiitävässä lentokoneessa, matkalla tuntemattomaan.
Aina kun näen lentokoneen, minuun iskee käsittämätön kaukokaipuu. Juuri tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni, en haluaisi asua tai olla missään muualla, en olla rikkaampi, laihempi tai menestyneempi. Silti haluaisin olla tuossa ohikiitävässä lentokoneessa, matkalla tuntemattomaan.
Maassa rauha...
...ja ihmisillä ja koirilla hyvä olla.
Kotona on siivottu, viikon vapaat alkamassa. Mies ja ompattivompatti nukkuvat sohvalla lenkin ja ruokailun jälkeen, ulkona hämärtää jo. Minulla pöydällä edessä lasi kylmää valkoviiniä. Makuuhuoneen seinältä plokattu vihdoin seinätelevision kiinnike pois ja hääkuva laitettu sen tilalle.
Tänään on ensimmäinen kylmä syyspäivä, lämpötila ei noussut yli kymmenen. Huomenna vietetään parvekkeen peijaisia, viimeiset grillaukset tulossa. Tunnen jo nyt nenässäni kanavartaiden tuoksun. Sytytetään miljoona tuikkua sisälle ja ulos ja kietoudutaan paksuihin viltteihin, jotta jaksetaan istua ulkona mahdollisimman myöhään. Tehdään jäädytettyjä mansikkadaiquireja, avataan ikkunat olohuoneeseen ja kuunnellaan Spotifyistä suomalaista poppia liian isolla.
Aah...
Kotona on siivottu, viikon vapaat alkamassa. Mies ja ompattivompatti nukkuvat sohvalla lenkin ja ruokailun jälkeen, ulkona hämärtää jo. Minulla pöydällä edessä lasi kylmää valkoviiniä. Makuuhuoneen seinältä plokattu vihdoin seinätelevision kiinnike pois ja hääkuva laitettu sen tilalle.
Tänään on ensimmäinen kylmä syyspäivä, lämpötila ei noussut yli kymmenen. Huomenna vietetään parvekkeen peijaisia, viimeiset grillaukset tulossa. Tunnen jo nyt nenässäni kanavartaiden tuoksun. Sytytetään miljoona tuikkua sisälle ja ulos ja kietoudutaan paksuihin viltteihin, jotta jaksetaan istua ulkona mahdollisimman myöhään. Tehdään jäädytettyjä mansikkadaiquireja, avataan ikkunat olohuoneeseen ja kuunnellaan Spotifyistä suomalaista poppia liian isolla.
Aah...
Ulkona on pimeää
Voihan kökkö, syksy on täällä taas. Päivisin on ihanaa, niin kauan kun ei sada. Värikästä, hyvän tuoksuista. Pitkät metsälenkit ovat parhaimmillaan.
Iltaisin on säkkipimeätä jo seitsemältä ja päivät sen kun vain lyhenevät lyhenemistään. Lehdet kehottavat keksimään kivaa tekemistä, olemaan ystävien kanssa ja polttamaan tuikkuja kotona. Juu, ilman muuta. Mikään ei silti korvaa auringonvaloa ja pitkiä kesäiltoja, jollain on töiden jälkeen vielä kaikki maailman aika tehdä mitä vain.
Pidän kyllä syksystä, mutta kun on pimeää aina vain aikaisemmin, ilta illan perästä, niin ahdistus iskee. Joka hetkeä ei voi täyttää tekemisellä ja kynttilänvalolla. Kun syksyllä tulee suru puseroon, työstressi tai ihmissuhdeahdistus, se tuntuu minusta aina vaikealta. Paljon ylitsepääsemättömämmältä kuin kesällä, jolloin auringonvalo auttaa jaksamaan.
Sääliksi käy pientä koiraakin, joka istuu ikkunalaudalla vahtimassa pimeää maailmaa. Kesäisin ikkunasta näkeekin sentään jotain...
Iltaisin on säkkipimeätä jo seitsemältä ja päivät sen kun vain lyhenevät lyhenemistään. Lehdet kehottavat keksimään kivaa tekemistä, olemaan ystävien kanssa ja polttamaan tuikkuja kotona. Juu, ilman muuta. Mikään ei silti korvaa auringonvaloa ja pitkiä kesäiltoja, jollain on töiden jälkeen vielä kaikki maailman aika tehdä mitä vain.
Pidän kyllä syksystä, mutta kun on pimeää aina vain aikaisemmin, ilta illan perästä, niin ahdistus iskee. Joka hetkeä ei voi täyttää tekemisellä ja kynttilänvalolla. Kun syksyllä tulee suru puseroon, työstressi tai ihmissuhdeahdistus, se tuntuu minusta aina vaikealta. Paljon ylitsepääsemättömämmältä kuin kesällä, jolloin auringonvalo auttaa jaksamaan.
Sääliksi käy pientä koiraakin, joka istuu ikkunalaudalla vahtimassa pimeää maailmaa. Kesäisin ikkunasta näkeekin sentään jotain...
Fiilis: vähän pipi
Yhyy, sattuu vasempaan lonkkaan!
Vasen lonkka, siitä lonkkaluun päältä ikäänkuin, on tosi tosi pipi. Viime yönä töissä melkein itketti kun joka askel sattui ja istumasta ei meinannut päästä ylös. Ei tunnu venytys ja relaxantti auttavan, eli kyse ei ole tiukasta lihaksesta? Vaan ehkäpä ennemmin väärästä asennosta tullut tulehdus? Töissä on nimittäin superhuono työergonomia, joutuu seisomaan tavallaan "känällään" koko ajan, oikea lonkka edessä kun työtaso on väärän korkuinen.
Inhaa... Pitäisi nousta sohvalta, mutta ei viitsisi kun tietää että se sattuu... Lääkäri taitaa kutsua, olisi kai parempi ottaa selvää onko kyseessä vain tiukka lihas vai joku lonkkapussin tulehdus.
Myötätuntoa siis kaivataan, kuka lohduttaisi pikku-Nyytiä?
Vasen lonkka, siitä lonkkaluun päältä ikäänkuin, on tosi tosi pipi. Viime yönä töissä melkein itketti kun joka askel sattui ja istumasta ei meinannut päästä ylös. Ei tunnu venytys ja relaxantti auttavan, eli kyse ei ole tiukasta lihaksesta? Vaan ehkäpä ennemmin väärästä asennosta tullut tulehdus? Töissä on nimittäin superhuono työergonomia, joutuu seisomaan tavallaan "känällään" koko ajan, oikea lonkka edessä kun työtaso on väärän korkuinen.
Inhaa... Pitäisi nousta sohvalta, mutta ei viitsisi kun tietää että se sattuu... Lääkäri taitaa kutsua, olisi kai parempi ottaa selvää onko kyseessä vain tiukka lihas vai joku lonkkapussin tulehdus.
Myötätuntoa siis kaivataan, kuka lohduttaisi pikku-Nyytiä?
Mitä kadun?
Mitä kadun elämässäni? Mitä jättäisin tekemättä? Haluaisin uuden mahdollisuuden jonkin asian tai ihmisen suhteen?
Kadunko sitä, että olen antanut itseni lihoa 20 kg kolmessatoista vuodessa? Kyllä, tottakai, mutta haluaisinko uudestaan olla 20-vuotias ja tehdä kaiken sen uudestaan? En.
Kadunko sitä, että jätin kaikki koulut kesken? Tavallaan, toivoisin että minussa olisi ollut puhtia suorittaa ensimmäinen aloittamani ammattikorkeakoulu loppuun. Toisaalta koulutuksen voi hankkia koska tahansa kun siihen vain motivaatio löytyy, muuta ei oikeastaan tarvita. Kun on tarpeeksi motivoitunut ja haluaa todella jotakin, niin sittens itä tekee töitä asian eteen ja saa sen järjestymään. Kyllä "vanhemmallakin iällä" voi vielä opiskella.
Mitä muuta voisin katua tai harmitella? Työpaikan vaihtamista, maasta toiseen muuttamista? Riitoja äidin kanssa, taaksejääneitä ystävyyssuhteita? Turhia valheita, riitoja, selvittämättömiä väärinkäsityksiä, tyhmyyksiä, joita olen kiukuspäissäni sanonut, ajattelemattomia tekoja jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä?
Toki. Ilman muuta on kurjaa, etten ole täydellinen ihminen, joka tekee täydellisiä ratkaisuja, joihin kaikki ovat tyytyväisiä. Toisaalta minä olen minä, epätäydellinen mutta oma itseni. Tunnen syyllisyyttä tietyistä asioista, joistain ratkaisuistani tai siitä, mitenolen kertonut niistä ratkaisuista ihmisille. En kuitenkaan sen suuremmin ryve syyllisyydessä tai katumuksessa, se ei vie eteenpäin.
Ja eteenpäin minä elämässäni haluan! Haluan kasvaa, kehittyä, muuttua. Nauttia elämästä, oppia lisää. Turha harmittelu ei tee asioita tekemättömiksi, se vie vain voimia. Kannattaa ennemmin keskittää kaikki energiat positiiviseen ajatteluun ja juuri tässä hetkessä elämiseen.
Summa summarum, non, je ne regrette rien.
Kadunko sitä, että olen antanut itseni lihoa 20 kg kolmessatoista vuodessa? Kyllä, tottakai, mutta haluaisinko uudestaan olla 20-vuotias ja tehdä kaiken sen uudestaan? En.
Kadunko sitä, että jätin kaikki koulut kesken? Tavallaan, toivoisin että minussa olisi ollut puhtia suorittaa ensimmäinen aloittamani ammattikorkeakoulu loppuun. Toisaalta koulutuksen voi hankkia koska tahansa kun siihen vain motivaatio löytyy, muuta ei oikeastaan tarvita. Kun on tarpeeksi motivoitunut ja haluaa todella jotakin, niin sittens itä tekee töitä asian eteen ja saa sen järjestymään. Kyllä "vanhemmallakin iällä" voi vielä opiskella.
Mitä muuta voisin katua tai harmitella? Työpaikan vaihtamista, maasta toiseen muuttamista? Riitoja äidin kanssa, taaksejääneitä ystävyyssuhteita? Turhia valheita, riitoja, selvittämättömiä väärinkäsityksiä, tyhmyyksiä, joita olen kiukuspäissäni sanonut, ajattelemattomia tekoja jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä?
Toki. Ilman muuta on kurjaa, etten ole täydellinen ihminen, joka tekee täydellisiä ratkaisuja, joihin kaikki ovat tyytyväisiä. Toisaalta minä olen minä, epätäydellinen mutta oma itseni. Tunnen syyllisyyttä tietyistä asioista, joistain ratkaisuistani tai siitä, mitenolen kertonut niistä ratkaisuista ihmisille. En kuitenkaan sen suuremmin ryve syyllisyydessä tai katumuksessa, se ei vie eteenpäin.
Ja eteenpäin minä elämässäni haluan! Haluan kasvaa, kehittyä, muuttua. Nauttia elämästä, oppia lisää. Turha harmittelu ei tee asioita tekemättömiksi, se vie vain voimia. Kannattaa ennemmin keskittää kaikki energiat positiiviseen ajatteluun ja juuri tässä hetkessä elämiseen.
Summa summarum, non, je ne regrette rien.
Löpsöttelyä
Ruokaa ja leffa, koira masun päällä pötköllään. Vielä kun saisi jäädä omaan sänkyyn oman miehen kainaloon yöksi nukkumaan niin elämä olisi täydellistä. Muutama viikko pitäisi vielä jaksaa yövuoroa, sitten helpottaa. Never say never again, mutta eiköhän mun yöt ole tällä valmiit...
Onko ihanampaa näkyä?
Onko ihanampaa näkyä?
Iloisia ajatuksia
Löysin eilen kengän ja annoin sen lahjaksi miehelleni. Yksinäinen kenkä vietiin Skrapan-ostoskeskukseen, jossa oli muotiviikot. Sitä vastaan sai kaksi kenkää (=kenkäparin siis), jotka vielä "pimpattiin" muotiviikkojen Pimp Hörnassa mieheni toiveiden mukaan. Huomenna uudet Sneaky Stevet voi noutaa, odotukset ovat korkealla!
Ilma oli kuin morsian, taivas kauniin pilvetön. Koko lauman kävelyretki Söderissä piristi mieltä lyhyiden (6 h) mutta makoisten unien jälkeen. Sitten ruokakauppaan, jota olen vältellyt koko viikon... MUtta onnistuimme saamaan kyydin takaisin kotiin samassa kaupassa liikuskelleilta naapureilta. Lisää naapuriseuraa löytyi lähikaupasta, jonne menimme seuraavaksi. Viiden minuutin pikapistäytyminen venyi 45 minuuttiin. Sitten eilistä ruokaa mikron kautta lämmitettynä ja Idol 2009.
Sain vastauksen uudesta työpaikastani, aloitan siellä maanantaina 26.10. Esimieheni vaikutti ymmärtäväiseltä sen suhteen etten pääse aloittamaan aiemmin, superjees om man får säga så.
Tämä inlägg sortuu hieman sellaiseen bloggailuun, jota olin ajatellut välttää eli päivän tapahtumien luettelemiseen. Joskus kuitenkin näinkin, ei saa vain päästää tavaksi. MItä halusin sanoa, enemmän kuin luetella mitä olen tänään tehnyt, oli kertoa että päiväni on sujunut tänään erittäin positiivisessa hengessä. Vaikka olen töissä koko viikonlopun, semiväsynyt ja hieman flunssayskäinen, minulla on perjantaifiilis.
Ilma oli kuin morsian, taivas kauniin pilvetön. Koko lauman kävelyretki Söderissä piristi mieltä lyhyiden (6 h) mutta makoisten unien jälkeen. Sitten ruokakauppaan, jota olen vältellyt koko viikon... MUtta onnistuimme saamaan kyydin takaisin kotiin samassa kaupassa liikuskelleilta naapureilta. Lisää naapuriseuraa löytyi lähikaupasta, jonne menimme seuraavaksi. Viiden minuutin pikapistäytyminen venyi 45 minuuttiin. Sitten eilistä ruokaa mikron kautta lämmitettynä ja Idol 2009.
Sain vastauksen uudesta työpaikastani, aloitan siellä maanantaina 26.10. Esimieheni vaikutti ymmärtäväiseltä sen suhteen etten pääse aloittamaan aiemmin, superjees om man får säga så.
Tämä inlägg sortuu hieman sellaiseen bloggailuun, jota olin ajatellut välttää eli päivän tapahtumien luettelemiseen. Joskus kuitenkin näinkin, ei saa vain päästää tavaksi. MItä halusin sanoa, enemmän kuin luetella mitä olen tänään tehnyt, oli kertoa että päiväni on sujunut tänään erittäin positiivisessa hengessä. Vaikka olen töissä koko viikonlopun, semiväsynyt ja hieman flunssayskäinen, minulla on perjantaifiilis.
People I admire
Let me introduce you to a friend of mine, a person I greatly admire. We'll call her... Carrie. And yes, you have right. This lovely lady is THE original Carrie Bradshaw, the other one is just an admirable imitation of my friend.
Carrie is an elegant yet fun dresser with a perfect modell's body and keen eye for accessories. Bad, beads and shoes, she picks always the right ones. I'm green with envy.
My friend is a mother of two. Despite my well-known dislike of children of any age, I find these little ones just as adorable as their mother. Easy-going, lively yet well-behaved, used to delights of the city-life. Carrie takes her babies everywhere and makes it look easy and enjoyable. However, every now and then, my friend finds time in her busy schedual for a cup of coffee for just the two of us. Knowing how hectic Carrie's life can be, I appreciate the effort and always enjoy her company.
Most of all, my lovely friend is just so sweet. She remembers birthdays, encourages me in my projects, thinks up new ones, never says an unkind word about anything. Carrie looks at the world through rose-tinted glasses and I find nothing wrong with it. She may daydream but has her feet firmly planted on the ground.
What I admire most about my friend is her total lack of ill-will. Carrie doesn't dwell in others mistakes or her own, though she may learn from them. She is not superior but she's really good, yet doesn't flaunt it but is just unconscious of it all. Just does her best every day. Carrie's presence brings always the best out of everybody, out of me too. I like her and I admire her and count myself very very lucky to have her in my life.
Thank you, darling.
Carrie is an elegant yet fun dresser with a perfect modell's body and keen eye for accessories. Bad, beads and shoes, she picks always the right ones. I'm green with envy.
My friend is a mother of two. Despite my well-known dislike of children of any age, I find these little ones just as adorable as their mother. Easy-going, lively yet well-behaved, used to delights of the city-life. Carrie takes her babies everywhere and makes it look easy and enjoyable. However, every now and then, my friend finds time in her busy schedual for a cup of coffee for just the two of us. Knowing how hectic Carrie's life can be, I appreciate the effort and always enjoy her company.
Most of all, my lovely friend is just so sweet. She remembers birthdays, encourages me in my projects, thinks up new ones, never says an unkind word about anything. Carrie looks at the world through rose-tinted glasses and I find nothing wrong with it. She may daydream but has her feet firmly planted on the ground.
What I admire most about my friend is her total lack of ill-will. Carrie doesn't dwell in others mistakes or her own, though she may learn from them. She is not superior but she's really good, yet doesn't flaunt it but is just unconscious of it all. Just does her best every day. Carrie's presence brings always the best out of everybody, out of me too. I like her and I admire her and count myself very very lucky to have her in my life.
Thank you, darling.
Surkeita tunnelmia osa II
Päivä alkoi hyvin. Hyvät ensimmäisen yön jälkeiset unet (harvinaista) ja ulkona kaunis ilma. Lenkille vaan koko lauma! Taikajuomaa mukaan kioskista, sillä jaksaa.
Metsässä oli ihanan syksyisää, mutta silti vielä lämmintä. Herkkujakin oli mukana ja kaikki oli hyvin.
Lenkin loppupäässä juostiin villinä kentällä kunnes yks'kaks lauman pienin jäsen pysähtyi ja toinen takatassu nousi ilmaan. Jokin oli pielessä, mutta mikä? Husse kantoi ressukan kotiin, käveleminen itse ei onnistunut. Tassua paineltiin ja taivuteltiin, ei kuulunut tuskan uikahduksia mutta tassu pysyi ilmassa ja koko koira tärisi. Pari tuntia maten sylissä sohvalla auttoi tärinään, mutta ruoka ei maistu, ei edes sipsi. Voi voi!
Toivottavasti yön lepo omassa korissa auttaa vaivoihin ja huominen on parempi päivä. Rakkauksia sinulle, ihana pieni vompatti, parane pian!
Metsässä oli ihanan syksyisää, mutta silti vielä lämmintä. Herkkujakin oli mukana ja kaikki oli hyvin.
Lenkin loppupäässä juostiin villinä kentällä kunnes yks'kaks lauman pienin jäsen pysähtyi ja toinen takatassu nousi ilmaan. Jokin oli pielessä, mutta mikä? Husse kantoi ressukan kotiin, käveleminen itse ei onnistunut. Tassua paineltiin ja taivuteltiin, ei kuulunut tuskan uikahduksia mutta tassu pysyi ilmassa ja koko koira tärisi. Pari tuntia maten sylissä sohvalla auttoi tärinään, mutta ruoka ei maistu, ei edes sipsi. Voi voi!
Toivottavasti yön lepo omassa korissa auttaa vaivoihin ja huominen on parempi päivä. Rakkauksia sinulle, ihana pieni vompatti, parane pian!
Koska olen onnellinen? Nyt.
Olenko onnellinen juuri nyt? Kyllä olen. Minulla on kosketusyhteys rakkaimpiini, on lämmin ja kylläinen olo, olen kokenut tänään onnistumista sekä tehnyt jotain, jota en olisi oikeastaan halunnut mutta jonka tekeminen sai minut ylittämään itseni ja tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. Pateettista pönötystä mutta totta.
Onnellisuutta vähentävät kova yskä ja ikävä flunssa, koko päivän kestänyt sohvalla kökötys sekä tieto siitä, että minulla on ensimmäinen työyö tänään. Mieheni töllöttää tyhmää sarjaa televiosta, äänet ärsyttävät minua.
Sekä plus- että miinuspuolella on siis useita tekijöitä. Mitkä ovat niistä tärkeimpiä? Miksi koen plussat painavammiksi niin että kokonaisyhtälön loppusummaksi tulee "onnellinen"? Nollaavatko jotkin asiat toisensa, siksikö en maininnut alun listassa hyviä yöunia, jotka päättyivät siihen että heräsin päänsärkyyn?
Olen tehnyt paljon töitä viime aikoina sen eteen, että osaisin nauttia hetkestä. Että unelmoisin tulevaisuudesta, tekisin suunnitelmia ja toteuttaisin suunnitelmani, että osaisin suhtautua realistisesti vastoinkäymisiin ja ymmärtää, että kaikki minulle tapahtuva negatiivinen ei välttämättä johdu minusta tai puutteistani vaan yleisistä tai spesifeistä olosuhteista. Että osaisin olla asettaa päämääriä, sekä realistisia että yltiöpäisiä, ja että että minulla olisi kylliksi uskoa itseeni voidakseni saavuttaa nuo päämäärät. Ja että pystyisin aina näkemään kaikessa sen pienen positiivisen, jotta en uppoaisi koskaan liian syvälle pettymyksen ja epäonnistumisen suohon.
Ja jotta ennenkaikkea muistaisin, että elämä on tässä ja nyt, että minun on elättävä hetkessä ja nautittava siitä. Tämä päivä, tämä hetki on kaikki mitä minulla on, anna minulla olla rohkeutta elää elämäni parasta aikaa nyt.
Onnellisuutta vähentävät kova yskä ja ikävä flunssa, koko päivän kestänyt sohvalla kökötys sekä tieto siitä, että minulla on ensimmäinen työyö tänään. Mieheni töllöttää tyhmää sarjaa televiosta, äänet ärsyttävät minua.
Sekä plus- että miinuspuolella on siis useita tekijöitä. Mitkä ovat niistä tärkeimpiä? Miksi koen plussat painavammiksi niin että kokonaisyhtälön loppusummaksi tulee "onnellinen"? Nollaavatko jotkin asiat toisensa, siksikö en maininnut alun listassa hyviä yöunia, jotka päättyivät siihen että heräsin päänsärkyyn?
Olen tehnyt paljon töitä viime aikoina sen eteen, että osaisin nauttia hetkestä. Että unelmoisin tulevaisuudesta, tekisin suunnitelmia ja toteuttaisin suunnitelmani, että osaisin suhtautua realistisesti vastoinkäymisiin ja ymmärtää, että kaikki minulle tapahtuva negatiivinen ei välttämättä johdu minusta tai puutteistani vaan yleisistä tai spesifeistä olosuhteista. Että osaisin olla asettaa päämääriä, sekä realistisia että yltiöpäisiä, ja että että minulla olisi kylliksi uskoa itseeni voidakseni saavuttaa nuo päämäärät. Ja että pystyisin aina näkemään kaikessa sen pienen positiivisen, jotta en uppoaisi koskaan liian syvälle pettymyksen ja epäonnistumisen suohon.
Ja jotta ennenkaikkea muistaisin, että elämä on tässä ja nyt, että minun on elättävä hetkessä ja nautittava siitä. Tämä päivä, tämä hetki on kaikki mitä minulla on, anna minulla olla rohkeutta elää elämäni parasta aikaa nyt.
Kevyesti skitso
Hmm... Äsken yskitti niin että oksensin. Juuri kun kuivailin viimeisiä oksennuslänttejä lattialta (ymm... what a highlight) soi puhelin. Puhelimessa oli herra vastaanottopäällikkö hotelli Norrasta, joka ilmoitti minun saaneen hakemani vastaanottovirkailijan sijaisuuden.
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Koko sydämestä jee!
Hieman skitsofreeninen tunnelma siis. Olo on ihan sieltä syvältä, töihinlähtö odottaa mutta mieli on niin paljon kevyempi. Syyslupauslistalta on siis yksi tavoite saavutettu.
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Koko sydämestä jee!
Hieman skitsofreeninen tunnelma siis. Olo on ihan sieltä syvältä, töihinlähtö odottaa mutta mieli on niin paljon kevyempi. Syyslupauslistalta on siis yksi tavoite saavutettu.
Olo: ylenpalttisen surkea
Voi ei, toinen flunssa reilun parin viikon sisällä! Elokuun lopussa oli ankara flunssa, joka tuli täysin puun takaa ja pakotti kotihoitoon pariksi päiväksi. Nyt oma armaimpani tartutti (syytän siis aina epäonnestani miestäni) minuun inhan yskä-flunssansa viikonlopulla. Eilen, kun toiveena oli viettää mukavan romanttista koti-iltaa dvd:n ja kuplivan kanssa, minä istua kökötin ärtyneenä, palelevana ja valittavana kasana sohvan nurkassa. Mikään ei maistunut, mikään ei huvittanut. Nukkumaankin piti mennä kolmen peiton kanssa eikä silti ollut hyvä. Ja kyllä, olen kaatanut kurkustani alas luontaismyrkkyjä (typ Echinacea, c-vitamiini) ja yskänlääkettä ja jopa Finrexiä. Ja tyrnimehua. Hyi, kun se viimeksimainittu maistuukin pahalta!
Tänä iltana olisi edessä töihinlähtö, ou jeah. Toivottavasti kuume ei nouse samalla tavalla kuin eilen illalla, voi olla aika rupesurkea yö muuten edessä. Ja joo, on pakko mennä töihin. Sijaisia ei saa, en ole vielä pää kainalossa ja kukkaronikaan ei kestä paljoja poissaoloja. Täällä länsinaapurissa kun ensimmäinen sairaspäivä on palkaton karenssipäivä ja sen jälkeen palkkapussiin napsahtaa 80%, ihan sama on lääkärintodistusta vai ei. Mutta toisaalta poissaoleminen on paljon helpompaa, ilman lääkärintodistusta saa nimittäin olla poissa peräti viikon.
Hoh hoh, voi mun surkeuttani... Maailman ihanin pieni sorsakoira sentään lohduttaa minua.
Tänä iltana olisi edessä töihinlähtö, ou jeah. Toivottavasti kuume ei nouse samalla tavalla kuin eilen illalla, voi olla aika rupesurkea yö muuten edessä. Ja joo, on pakko mennä töihin. Sijaisia ei saa, en ole vielä pää kainalossa ja kukkaronikaan ei kestä paljoja poissaoloja. Täällä länsinaapurissa kun ensimmäinen sairaspäivä on palkaton karenssipäivä ja sen jälkeen palkkapussiin napsahtaa 80%, ihan sama on lääkärintodistusta vai ei. Mutta toisaalta poissaoleminen on paljon helpompaa, ilman lääkärintodistusta saa nimittäin olla poissa peräti viikon.
Hoh hoh, voi mun surkeuttani... Maailman ihanin pieni sorsakoira sentään lohduttaa minua.
Laiminlyöty "lapsi"
Stackars blogini on ollut laiminlyöty lapsipuoli koko viikonlopun ajan. Olimme Kaipparin, miehen bestiksen, 30-bileissä eikä siinä ohessa oikein jäänyt aikaa kirjoitteluun. Flunssakin iski ja viime yö Viikkarilla lahden yli tullessa oli vähintäänkin surkea, pääasiallisesti pelkkää kärsimystä kun minä ja mies yskimme kuorossa.
Mutta mutta... Katsokaa ja ihailkaa! Kaksi prillans nya paria Emperio Armanin silmälaseja on laskeutunut keskuuteemme. Pitääkö molemmat vaiko vain toiset? Hinta ei päätä huimannut, tilaus on tehty Lenswayltä, josta sai toisen parin puoleen hintaa: total 2288 kr eli 230 e about.
Whatcha thinkin?
Mutta mutta... Katsokaa ja ihailkaa! Kaksi prillans nya paria Emperio Armanin silmälaseja on laskeutunut keskuuteemme. Pitääkö molemmat vaiko vain toiset? Hinta ei päätä huimannut, tilaus on tehty Lenswayltä, josta sai toisen parin puoleen hintaa: total 2288 kr eli 230 e about.
Whatcha thinkin?
Henkinen olotila: blondi
Hah-haa! Olen löytänyt kampaajan, Sure, baby, yes. Olen rock, olen punk, olen blondi sekä villi että vapaa...
Hyvä kampaaja on kaiken a ja o. Jos on bad hair day, niin elämä ei ole elämisen arvoista. Edellinen yritys täällä Tukholmassa teki minusta aivan kaksijakoisen, etupää oli niinkuin aina ennenkin eli klassinen ja takapää näytti aivan tipun pyrstösulilta. Joha SBY:ssä hoksasi heti mikä homman nimi oli ja teki erinäisiä ehdotuksia eikä pelännyt htään värjäämistä tai radikaaleja saksiliikkeitä. Tulos on siis seuraavanlainen!!!
Ja koko viikonloppu aikaa testata, onko blondeilla oikeasti hauskempaa :) Ja mikä parasta, parhaassa seurassa! A&U, here we come!
Hyvä kampaaja on kaiken a ja o. Jos on bad hair day, niin elämä ei ole elämisen arvoista. Edellinen yritys täällä Tukholmassa teki minusta aivan kaksijakoisen, etupää oli niinkuin aina ennenkin eli klassinen ja takapää näytti aivan tipun pyrstösulilta. Joha SBY:ssä hoksasi heti mikä homman nimi oli ja teki erinäisiä ehdotuksia eikä pelännyt htään värjäämistä tai radikaaleja saksiliikkeitä. Tulos on siis seuraavanlainen!!!
Ja koko viikonloppu aikaa testata, onko blondeilla oikeasti hauskempaa :) Ja mikä parasta, parhaassa seurassa! A&U, here we come!
Tämä on minun rakkailleni
Minä rakastan teitä, kaikkia karvoja ja tassuja ja masuja ja muita! Olette koko maailmani ja teette minusta maailman onnellisimman vaimon ja maten.
Rakkaudella,
madam z (med en blekt blondins hela hjärta)
Rakkaudella,
madam z (med en blekt blondins hela hjärta)
Kvällsmys
Toinen ihana ruotsinkielen sana :)
Teetä, juustoa, keksejä ja pieni suklaapala sekä hyvää seuraa ja kynttilänvaloa.
Teetä, juustoa, keksejä ja pieni suklaapala sekä hyvää seuraa ja kynttilänvaloa.
Syyslupauksia
En lue kovinkaan montaa blogia, mutta paria, ja niistä tarttui ajatuksiin tämä: syyslupaukset à la La French Touch http://frenchcreme.blogspot.com/2009/09/hostloften.html . Voihan sitä tehdä muitakin kuin uuden vuoden lupauksia! Lupauksia on hyvä tehdä, niistä saa motivaatiota ja vauhtia tekemiseen. Tavoitteet ovat hyvästä, niitä pitää olla, jotta jotain tulee tehdyksi. Kun on yhtä laiska kuin minä, ilman konkreettisia tavoitteita ei tapahdu mitään. Ok, ymmärrän että tavoitteet ja lupaukset eroavat toisistaan, mutta jostainhan sitä on pakko aloittaa. Lupaan ensi, muutan sitten lupaukset konkreettisiksi tavoitteiksi.
Lupaan siis...
opetalla lenkkeilemään eli juoksemaan 6 km ennen joulua
nukkua tarpeeksi eli min. 6 t/yö
etsiä uuden työn, joka lähtökohtaisesti kiinnostaa minua ja jossa voisin ajatella olevani min. 1 v kyllästymättä
syödä säännöllisemmin ja terveellisemmin ettei verensokerini laskisi liian alhaiseksi
olla kärsivällisempi (pitkän pinnan treenausta)
jatkaa pitkiä lenkkejä luonnossa koiran kanssa lähes joka päivä (sielu lepää)
olla laiminlyömättä parisuhteen huoltoa ja osoittaa joka päivä rakkauteni miestäni kohtaan
siivota vaatekomeron
Nyt olen ainakin ajatellut asiaa ja se on ensimmäinen askel.
Lupaan siis...
opetalla lenkkeilemään eli juoksemaan 6 km ennen joulua
nukkua tarpeeksi eli min. 6 t/yö
etsiä uuden työn, joka lähtökohtaisesti kiinnostaa minua ja jossa voisin ajatella olevani min. 1 v kyllästymättä
syödä säännöllisemmin ja terveellisemmin ettei verensokerini laskisi liian alhaiseksi
olla kärsivällisempi (pitkän pinnan treenausta)
jatkaa pitkiä lenkkejä luonnossa koiran kanssa lähes joka päivä (sielu lepää)
olla laiminlyömättä parisuhteen huoltoa ja osoittaa joka päivä rakkauteni miestäni kohtaan
siivota vaatekomeron
Nyt olen ainakin ajatellut asiaa ja se on ensimmäinen askel.
"Syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun..."
Tässä syyskuussa ei ole so far ollut laisinkaan tyypillisiä syyskuisia piirteitä = sadetta, tuulta ja yleistä kurjuutta. Tai siis, on satanut ja parast'aikaakin tuulee, mutta lämpötila on pysytellyt päivisin likempänä kahtakymmentä ja jopa shortsit-ja-t-paita-kelejä on pidellyt. Illat ovat pimentyneet, mutta toistaiseksi mieliala on pysytellyt huippulukemissa. Syyskuu rules siis!
Tämä päivä on ollut aivan loistava. Kun aamulla sai herätä omasta sängystä, niin mikään ei voi olla huonosti. Mie soli tosin lähtenyt jo töihin, mutta silti. Oma sänky kullan kallis. Pepsi-maxia lasiin ja meikkiä naamaan, tukka kuntoon ja koirakampaajalle pikku-vimpun kanssa tassukarvoja leikkauttamaan. Tuli hienot, valmiina missikisoihin siis. Eilen myös pestiin, joten voitto on tulossa kotiin!
Huomenna menen itse kampaajalle. Saa nähdä mikä tulos tulee olemaan, en ole löytänyt vielä "omaa" kampaajaa ja huteja on toistaiseksi tullut huomattavasti useammin kuin täysosumia. Nyt minulla on kuva mukana, viimeksi meni nimittäin niin pieleen ettei jälkikäteen paljoa naurattanut.
Mies teki lyhyemmän työpäivän ja suuntasimme kaupungille lounaalle tapaamaan Tuottajaa, helsinkiläistä kaveriamme, joka oli työreissulla täällä. Nikin buffetlounas maistui, harmi ettei ollut champagne torsdag ja lasi aitoa asiaa 65 kruunua. Sen jälkeen shoppausta palkkapäivän kunniaksi (se siitä palkasta siis...).
Sanoin juuri Tuottajalle, etten ole löytänyt blogini tyyliä ja se on edelleenkin totta. Kirjoitanko tunteista ja ajatuksista pieniä tunnelmapaloja vai kynäilenkö kuvauksia arkipäivän aherruksesta? Olenko hauska vai surullinen, mikä on blogi-identitteettini? Ainut ajatus ja ohjenuora, joka minulle on ehtinyt näiden muutaman viikon aikana syntyä, on se että tämän pitää olla mukavaa. Katsotaan kuinka pitkälle sillä nyt sitten pääsee.
Tämä päivä on ollut aivan loistava. Kun aamulla sai herätä omasta sängystä, niin mikään ei voi olla huonosti. Mie soli tosin lähtenyt jo töihin, mutta silti. Oma sänky kullan kallis. Pepsi-maxia lasiin ja meikkiä naamaan, tukka kuntoon ja koirakampaajalle pikku-vimpun kanssa tassukarvoja leikkauttamaan. Tuli hienot, valmiina missikisoihin siis. Eilen myös pestiin, joten voitto on tulossa kotiin!
Huomenna menen itse kampaajalle. Saa nähdä mikä tulos tulee olemaan, en ole löytänyt vielä "omaa" kampaajaa ja huteja on toistaiseksi tullut huomattavasti useammin kuin täysosumia. Nyt minulla on kuva mukana, viimeksi meni nimittäin niin pieleen ettei jälkikäteen paljoa naurattanut.
Mies teki lyhyemmän työpäivän ja suuntasimme kaupungille lounaalle tapaamaan Tuottajaa, helsinkiläistä kaveriamme, joka oli työreissulla täällä. Nikin buffetlounas maistui, harmi ettei ollut champagne torsdag ja lasi aitoa asiaa 65 kruunua. Sen jälkeen shoppausta palkkapäivän kunniaksi (se siitä palkasta siis...).
Sanoin juuri Tuottajalle, etten ole löytänyt blogini tyyliä ja se on edelleenkin totta. Kirjoitanko tunteista ja ajatuksista pieniä tunnelmapaloja vai kynäilenkö kuvauksia arkipäivän aherruksesta? Olenko hauska vai surullinen, mikä on blogi-identitteettini? Ainut ajatus ja ohjenuora, joka minulle on ehtinyt näiden muutaman viikon aikana syntyä, on se että tämän pitää olla mukavaa. Katsotaan kuinka pitkälle sillä nyt sitten pääsee.
Pariisi mielessäin
Ihanaa, fantastista, upeaa!!! Pariisi kutsuu meitä jouluna. 23/12 Air France lentää meidät jouluksi Valojen kaupunkiin (ja tuo toivottavasti takaisin illalla 27/12), mukana matkustaa ensikertalaisena maailman viehkein tuleva pariisitar, vompattien kuningatar alias karvaherttuatar. Tosin hänen armonsa tungetaan asianmukaisesti (homeopaattisilla lääkkeillä) rauhoitettuna 48x24x28 kokoiseen matkakoppaan sullottuna edessäolevan penkin alle (oi juhlaa).
Olemme vuokranneet asunnon Lontoon/Pariisin/Varsovan Liisalta ja hänen mieheltään. Vincennesin lähiökaupungista, siellä metsän ja linna vieressä 60 pari vuotta sitten remontoitua neliötä odottavat meitä. Jouluaattona ehdimme ruoka- ja shampanjaostoksille La Grande Epiceriehin, sitten nautimme joulurauhasta ja ranskalaisista herkuista kotosalla koko lauma. Pitkä joulukävely kuuluu asiaan joka päivä, keskustaankin on pakko mennä ulkoiluttamaan pariisilaistuvaa prinsessaamme. Huom! Uusi panta ja talustushihna on hankittava ennen reissua. Jonnekin museoon, kahvilaan istumaan, joulumarkkinoille olisi kiva ehtiä.
Kiitos Lisa, kiitos rakas mieheni: meille tulee ihana joulu!
Olemme vuokranneet asunnon Lontoon/Pariisin/Varsovan Liisalta ja hänen mieheltään. Vincennesin lähiökaupungista, siellä metsän ja linna vieressä 60 pari vuotta sitten remontoitua neliötä odottavat meitä. Jouluaattona ehdimme ruoka- ja shampanjaostoksille La Grande Epiceriehin, sitten nautimme joulurauhasta ja ranskalaisista herkuista kotosalla koko lauma. Pitkä joulukävely kuuluu asiaan joka päivä, keskustaankin on pakko mennä ulkoiluttamaan pariisilaistuvaa prinsessaamme. Huom! Uusi panta ja talustushihna on hankittava ennen reissua. Jonnekin museoon, kahvilaan istumaan, joulumarkkinoille olisi kiva ehtiä.
Kiitos Lisa, kiitos rakas mieheni: meille tulee ihana joulu!
Näin on, nyt ei jaksa
Tänään känkättää eikä jaksa mitään. On ulkoiltu, siivottu ja laitettu ruokaa. Känkättää eikä jaksa mitään. Miehen syy, ilman muuta, kun kuppaa kaikki illat treenaamassa eikä minua kotona hyvänä pitämässä.
Yleensä on iloinen tunnelma kun vapaat ovat alkamassa, mutta tällä kertaa ne ovat täytteen buukatut eikä lepäämiseen jää pahemmin aikaa. Anoppi on kylässä näin viikolla ja viikonlopuksi ollaan suuntaamassa kotimaahan armaaseen. Lisäksi ohjelmassa on kampaaja, koiran kampaaja (tai joo, pelkät tassut siltä siistitään) ja työhaastattelu (sekin jännittää, ehkäpä siksi on känkkä fiilis).
Toisaalta voi olla verensokerikin alhaalla, en ole ehtinyt vielä syödä tänään lainkaan. Tai siis juu, kulhollisen popcornia. Okei, teenkeittoon ja kanakasvispiiraan syöntiin.
On minulla iloisempiakin uutisia mutta otetaan ne huomenna, nyt niiden kertominen vain pilaisi hyvän känkätyksen.
Yleensä on iloinen tunnelma kun vapaat ovat alkamassa, mutta tällä kertaa ne ovat täytteen buukatut eikä lepäämiseen jää pahemmin aikaa. Anoppi on kylässä näin viikolla ja viikonlopuksi ollaan suuntaamassa kotimaahan armaaseen. Lisäksi ohjelmassa on kampaaja, koiran kampaaja (tai joo, pelkät tassut siltä siistitään) ja työhaastattelu (sekin jännittää, ehkäpä siksi on känkkä fiilis).
Toisaalta voi olla verensokerikin alhaalla, en ole ehtinyt vielä syödä tänään lainkaan. Tai siis juu, kulhollisen popcornia. Okei, teenkeittoon ja kanakasvispiiraan syöntiin.
On minulla iloisempiakin uutisia mutta otetaan ne huomenna, nyt niiden kertominen vain pilaisi hyvän känkätyksen.
Ah, niin onnellinen
Kotona töistä yhdeksän jälkeen. Sunnuntaiaamuisin työskentelen tunnin pidempään ja nyt sitten vielä rakas kollegani oli puoli tuntia myöhässä (housut olivat hukassa).
Kotona koirulaisen pissatus (husse sai taas koisia ihan rauhassa sängyssä, minut neiti kyllä herättää aina aamuviideltä) ja ruokinta, naamanpesu ja oman ihanan miehen viereen kapsahtaminen. Pyysin armaintani herättämään minut kun hän herää. "Miksi?" kuului vieno kysymys. "Koska haluan herätä yhtä aikaa kanssasi". Onko ihanampaa kuin herätä yhdessä vapaapäivänä? Olemme ensi viikonloppuna reissussa, joten laskeskelin että kotona, omassa sängyssä yhteiseen kiireettömään päivään heräämiseen ei ole mahdollisuutta muutamaan viikkoon ainakaan.
Mies heräsi 12,20, olin ehtinyt tarpeeksi eli kolme tuntia enkä ollut yhtään kiukkuinen ;=) Aamiainen tuoreen DN:n kanssa yhdessä keittiön pöydän ääressä, luksusta. Tuore bagel (lähikaupan myyjä suositteli itse tehtyjen ostamista heiltä jäisinä, wou mitä palvelua, en edes kysynyt mitään), josta toinen puoli maailman parhaalla munakokkelialla ja toinen puoli peanut butterin ja 70% marjaa sisältävän mansikkahillon kanssa. Appelsiinimehua ja omanmiehen keittämää superhyvää kahvia. Ja vielä santsausmukillinenkin!
Voiko päivä enää ihanammin alkaa..?
Kotona koirulaisen pissatus (husse sai taas koisia ihan rauhassa sängyssä, minut neiti kyllä herättää aina aamuviideltä) ja ruokinta, naamanpesu ja oman ihanan miehen viereen kapsahtaminen. Pyysin armaintani herättämään minut kun hän herää. "Miksi?" kuului vieno kysymys. "Koska haluan herätä yhtä aikaa kanssasi". Onko ihanampaa kuin herätä yhdessä vapaapäivänä? Olemme ensi viikonloppuna reissussa, joten laskeskelin että kotona, omassa sängyssä yhteiseen kiireettömään päivään heräämiseen ei ole mahdollisuutta muutamaan viikkoon ainakaan.
Mies heräsi 12,20, olin ehtinyt tarpeeksi eli kolme tuntia enkä ollut yhtään kiukkuinen ;=) Aamiainen tuoreen DN:n kanssa yhdessä keittiön pöydän ääressä, luksusta. Tuore bagel (lähikaupan myyjä suositteli itse tehtyjen ostamista heiltä jäisinä, wou mitä palvelua, en edes kysynyt mitään), josta toinen puoli maailman parhaalla munakokkelialla ja toinen puoli peanut butterin ja 70% marjaa sisältävän mansikkahillon kanssa. Appelsiinimehua ja omanmiehen keittämää superhyvää kahvia. Ja vielä santsausmukillinenkin!
Voiko päivä enää ihanammin alkaa..?
Töihin
Meikkiä, tänään on perjantai ja kaikilla juhlafiilis, joten vastaanottovirkailijankin tulee näyttää hieman freesimmältä. Aamuyön tunteina tosin edes paksuinkaan meikki ei voi estää väsymystä näkymästä, mutta silti. Tukka ojoon, tänään se on likainen joten pystykampaus se on, ruf ruf and rock'n roll. Syksy on alkanut, joten Escadan Ocean Lounge on kaapin perällä ja olen palannut taas oranssiin Aqua di Parmaan, nuuh, ihanaa, onkin ollut ikävä.
Musta t-paita ja farkut, tukisukat (joka jalkatyöläisen parhaat ystävät), mustat lenkkarit. Univormu kasassa. Käsilaukkuun kirja junamatkalle, puhelin, avaimet ja tsetti. Kaapista villatakki päälle (musta!), sateenvarjo ylähyllyltä ja menoksi!
Kauniita unia kaikille!
Musta t-paita ja farkut, tukisukat (joka jalkatyöläisen parhaat ystävät), mustat lenkkarit. Univormu kasassa. Käsilaukkuun kirja junamatkalle, puhelin, avaimet ja tsetti. Kaapista villatakki päälle (musta!), sateenvarjo ylähyllyltä ja menoksi!
Kauniita unia kaikille!
Hetki: sininen
Melkein joka ilta tulee sininen hetki. Se hetki, jolloin ei ole enää päivä, mutta ei myöskään ilta tai yö. Aurinko on jo laskenut melkein mailleen ja taivas alkanut tummentua. Ilma ikään kuin väreilee, kun katsoo tarkkaan voi nähdä värien leikin ilmassa. Aika pysähtyy ja kaikki muuttuu satumaiseksi. Selvimmin tämän ilmiön näkee luonnossa, talvisessa, lumisessa metsässä. Valo luo sinisiä varjoja lumelle. On pakko pysähtyä ja odottaa, lumottu hetki menee pian ohi ja sitten onkin jo pimeää.
Saman ilmiön voi huomata kotona, ihan vain istumalla omalla sohvalla. Sininen hetki saa minut usien keskeyttämään television katsomisen, nousemaan sohvalta ja menemään ikkunaan koira sylissä. Ihan pieni hetki ja kaikki tuntuu paremmalta, tulee sisäinen rauha sydämeen. Sitten on ihana ottaa tulitikut käteen ja sytytellä muutama kynttilä, laittaa pienet ikkuvalot päälle. Kuppi teetä vielä ja elämä on täydellistä.
Saman ilmiön voi huomata kotona, ihan vain istumalla omalla sohvalla. Sininen hetki saa minut usien keskeyttämään television katsomisen, nousemaan sohvalta ja menemään ikkunaan koira sylissä. Ihan pieni hetki ja kaikki tuntuu paremmalta, tulee sisäinen rauha sydämeen. Sitten on ihana ottaa tulitikut käteen ja sytytellä muutama kynttilä, laittaa pienet ikkuvalot päälle. Kuppi teetä vielä ja elämä on täydellistä.
Fiilis: hei, jee!!!
Toinen työyö takana ja det rullar på. Olen nukkunut hyvin ja päässyt rytmiin taas kiinni.
(Ihan toiseen asiaan: onko maailmassa ihanampaa kuin se, kun pieni koira, joka on ollut juuri ottamassa aurinkoa parvekkeella, tulee sitten venytellen ja ihan lämpimänä takaisin olohuoneeseen ja lopsahtaa kyljelleen makaamaan keskelle olohuoneen lattiaa? Iso lattia, pieni pieni koira. Niin hellyttävää.)
Nukuin tänään sikeästi kuusi tuntia, kello herätti 14,15. Mies pääsi puoli kolmelta, tarkoitus oli mennä juoksemaan. Näkkileipäpatukan ja mehulasillisen voimin jaksoin ponnistella metsään, miehen töistä tuoma minikahvikin auttoi. Juoksemisessa on tapahtunut selvää edistystä, hei jee! Tällä kertaa jalat tosin tuntuivat aluksi melko unisilta ja raskailta, mutta muutaman sadan metrin hölköttelyn jälkeen helpotti ja loppui sujui oikeinkin mukavasti. Pikapuoleen jaksanen juosta kahden kilometrin metsälenkin kokonaan, sitten pidennän matkaa. Okei, kuulostaa aika säälittävältä, kaksi vaivaista kilometriä. MUTTA en ole koskaan juossut aikaisemmin, en edes sitä Cooperin testiä koulussa.
Ilmakin on aivan upea, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoo +25 astetta. Juoksemaankin pystyi lähtemään pelkissä shortseissa ja hihattomassa topissa. Siitä puheen ollen: palkkapäivä on ensi viikolla ja silloin ajattelin käydä parantamassa juoksuvaatevarastoani. Minulla ei ole käytännössä mitään liikuntavaatteita. Kaapissa on toki paljon tavallisia ulkoiluvaatteita, mutta ne ovat lähinnä fleecepusakoita ja tavallisia pehmisverkkareita. Juokseminen sellaisissa kun kylmemmät ilmat tulevat ei pahemmin houkuttele. Ajattelin ostaa aluksi tavalliset juoksutrikoot, niillä pääsee alkuun. Jotkut säärystimen tyyppiset viritykset voisivat olla myös kivat. Urheilurintaliivejä tarvitaan...
(Tilanneraportti: pieni pieni koira siirtyi kyljelleen makaamaan aurinkoiselle läntlle olohuoneen lattialle.)
Olen todella onnellinen edistymisestäni (vaikkakin vaatimattomasta sellaisesta) lenkkipolulla. Olen jo ylitttänyt itseni ja omat odotukseni. Ja mikä parasta, nauttinut hikoillessani. Voiko paremmin enää mennä?
Maailman ihanin pieni suulaaja :)
(Ihan toiseen asiaan: onko maailmassa ihanampaa kuin se, kun pieni koira, joka on ollut juuri ottamassa aurinkoa parvekkeella, tulee sitten venytellen ja ihan lämpimänä takaisin olohuoneeseen ja lopsahtaa kyljelleen makaamaan keskelle olohuoneen lattiaa? Iso lattia, pieni pieni koira. Niin hellyttävää.)
Nukuin tänään sikeästi kuusi tuntia, kello herätti 14,15. Mies pääsi puoli kolmelta, tarkoitus oli mennä juoksemaan. Näkkileipäpatukan ja mehulasillisen voimin jaksoin ponnistella metsään, miehen töistä tuoma minikahvikin auttoi. Juoksemisessa on tapahtunut selvää edistystä, hei jee! Tällä kertaa jalat tosin tuntuivat aluksi melko unisilta ja raskailta, mutta muutaman sadan metrin hölköttelyn jälkeen helpotti ja loppui sujui oikeinkin mukavasti. Pikapuoleen jaksanen juosta kahden kilometrin metsälenkin kokonaan, sitten pidennän matkaa. Okei, kuulostaa aika säälittävältä, kaksi vaivaista kilometriä. MUTTA en ole koskaan juossut aikaisemmin, en edes sitä Cooperin testiä koulussa.
Ilmakin on aivan upea, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoo +25 astetta. Juoksemaankin pystyi lähtemään pelkissä shortseissa ja hihattomassa topissa. Siitä puheen ollen: palkkapäivä on ensi viikolla ja silloin ajattelin käydä parantamassa juoksuvaatevarastoani. Minulla ei ole käytännössä mitään liikuntavaatteita. Kaapissa on toki paljon tavallisia ulkoiluvaatteita, mutta ne ovat lähinnä fleecepusakoita ja tavallisia pehmisverkkareita. Juokseminen sellaisissa kun kylmemmät ilmat tulevat ei pahemmin houkuttele. Ajattelin ostaa aluksi tavalliset juoksutrikoot, niillä pääsee alkuun. Jotkut säärystimen tyyppiset viritykset voisivat olla myös kivat. Urheilurintaliivejä tarvitaan...
(Tilanneraportti: pieni pieni koira siirtyi kyljelleen makaamaan aurinkoiselle läntlle olohuoneen lattialle.)
Olen todella onnellinen edistymisestäni (vaikkakin vaatimattomasta sellaisesta) lenkkipolulla. Olen jo ylitttänyt itseni ja omat odotukseni. Ja mikä parasta, nauttinut hikoillessani. Voiko paremmin enää mennä?
Maailman ihanin pieni suulaaja :)
Tuoksu, maku: kahvi
Aah... Kymmenen vuotta sitten olin ihminen, joka ei juonut kahvia. Olin tee-ihminen. Join kahvia vain häissä ja hautajaisissa, jos teetä todellakaan ei ollut saatavilla.
Sitten kun lattesta tuli trendikästä, minäkin join sitä. Mutta siinähän maidolla on pääosa. Iso, iso lasi, yksinkertainen espresso ja loput lämmintä maitoa. Ja seuralla. Oli ja on ihanaa istua kavereiden kanssa kahvilla juoruamassa ja parantamassa maailmaa.
Aikaa myöten rupesin nauttimaan cafe au lait'a Sokoksen Coffee housessa. Siellä oli ihanan isot nojatuolit ja kaikki iltapäivälehdet. Minun sieluni lepäsi.
Ostimme kotiin Gaggian italiailaisen espressokoneen kuutisen vuotta sitten ja mieskin rupesi juomaan kahvia. Opin, että hyvän kahvin tekeminen on taidetta. Papujen pitää olla tuoreita, jauhatuksen sopivan karkeaa, maidon tarpeeksi lämmintä. Poditkin toimivat hyvin, mutta vain tietyn merkkiset.
Viime vuonnna ostimme pressonkannun ja nyt olemme nauttineet pääasiallisesti sen aikaansaannoksista. Ah ihanuutta! Vesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, otetaan pois liedeltä ja annetaan kuplien kadota, silloin lämpötila on oikea. Kahvia ostetaan pienessä pussissa ja säilytetään sitä tiiviisti pakattuna pakastimessa. Meillä on vieressä pieni kahvikauppa, jossa myydään useita eri tummapaahtoisia laatuja ja jotka jauhetaan ostettaessa toiveidemme mukaan. Kauppa on aivan upea, henkilökunta todella tuntee asiansa. Juuri nyt meillä on menossa pussillinen Johan&Nyströmin Espresso La Bombaa. Voimakas ja maanmakuinen makupommi, jossa on hiven kaakaonmakua ja matala happoisuus. Kahvi kannuun, vedet päälle ja sitten haudutetaan kaksi minuuttia. Vaalenapunainen Niisku-neiti-muki on tämänhetkinen ehdoton suosikkini! Muki puolilleen laktoositonta, kevytrasvaista maitoa ja 30 s mikrossa. Kuuma kahvi joukkoon, nopea sekoitus ja aah... Juomavalmista.
Haistelua joka vaiheessa kannustetaan, sekä valmis kahvi että jauhetut/kokonaiset kahvipavut tuoksuvat taivaallisilta.
Hyvin valmistettu, laadukas kahvi - jokapäiväinen luksukseni.
Sitten kun lattesta tuli trendikästä, minäkin join sitä. Mutta siinähän maidolla on pääosa. Iso, iso lasi, yksinkertainen espresso ja loput lämmintä maitoa. Ja seuralla. Oli ja on ihanaa istua kavereiden kanssa kahvilla juoruamassa ja parantamassa maailmaa.
Aikaa myöten rupesin nauttimaan cafe au lait'a Sokoksen Coffee housessa. Siellä oli ihanan isot nojatuolit ja kaikki iltapäivälehdet. Minun sieluni lepäsi.
Ostimme kotiin Gaggian italiailaisen espressokoneen kuutisen vuotta sitten ja mieskin rupesi juomaan kahvia. Opin, että hyvän kahvin tekeminen on taidetta. Papujen pitää olla tuoreita, jauhatuksen sopivan karkeaa, maidon tarpeeksi lämmintä. Poditkin toimivat hyvin, mutta vain tietyn merkkiset.
Viime vuonnna ostimme pressonkannun ja nyt olemme nauttineet pääasiallisesti sen aikaansaannoksista. Ah ihanuutta! Vesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, otetaan pois liedeltä ja annetaan kuplien kadota, silloin lämpötila on oikea. Kahvia ostetaan pienessä pussissa ja säilytetään sitä tiiviisti pakattuna pakastimessa. Meillä on vieressä pieni kahvikauppa, jossa myydään useita eri tummapaahtoisia laatuja ja jotka jauhetaan ostettaessa toiveidemme mukaan. Kauppa on aivan upea, henkilökunta todella tuntee asiansa. Juuri nyt meillä on menossa pussillinen Johan&Nyströmin Espresso La Bombaa. Voimakas ja maanmakuinen makupommi, jossa on hiven kaakaonmakua ja matala happoisuus. Kahvi kannuun, vedet päälle ja sitten haudutetaan kaksi minuuttia. Vaalenapunainen Niisku-neiti-muki on tämänhetkinen ehdoton suosikkini! Muki puolilleen laktoositonta, kevytrasvaista maitoa ja 30 s mikrossa. Kuuma kahvi joukkoon, nopea sekoitus ja aah... Juomavalmista.
Haistelua joka vaiheessa kannustetaan, sekä valmis kahvi että jauhetut/kokonaiset kahvipavut tuoksuvat taivaallisilta.
Hyvin valmistettu, laadukas kahvi - jokapäiväinen luksukseni.
Matkalla töihin
Työpaikka kutsuu taas, vapaat on vietetty ja edessä on seitsemän yötä. Sinällään ok fiilis, ikävä vain jättää mies ja karvakaula kahdestaan nukkumaan lämpimään kotiin.
Ensimmäinen yö tuntuu yleensä aina rankimmalta, elimistö ei ymmärrä missä mennään ja suunnilleen yhden aikaan iskee mieletön väsymys. Aamulla askel painaa niin ettei meinaa kotiin jaksaa ja hampaita pestä. Silti ensimmäisen päivän unen laatu on aina huonoin, heräilen useamman kerran ja olen kokonaan hereillä viimeistään kun rakaimpani tulee kotiin klo 14,30. Parasta olisi nukkua ainakin kahdeksan tuntia, sitten jaksaisi paremmin koko yöputken.
Nyt kun syksy on tullut ja ulkolämpötila laskenut, on nukkuminen päivisin kuitenkin helpompaa kuin kesällä. Kun ulkona on +25 ja aurinko paistaa, on parvekkeen ovea ja ikkunoita pidettävä auki, sisälle tulee liikaa elämisen ääniä eikä nukkumisesta tule mitään. Kun on aurinkoista sitä jaksaa paremmin vähemmilläkin unilla ja siksi nukkuminen jää usein minimiin. Sitä jaksaa muutamia viikkoja, sitten tulee romahdus... Oma vikahan se on, yötyöläisen on pakko nukkua vaikka ei huvittaisikaan.
Ensimmäinen yö tuntuu yleensä aina rankimmalta, elimistö ei ymmärrä missä mennään ja suunnilleen yhden aikaan iskee mieletön väsymys. Aamulla askel painaa niin ettei meinaa kotiin jaksaa ja hampaita pestä. Silti ensimmäisen päivän unen laatu on aina huonoin, heräilen useamman kerran ja olen kokonaan hereillä viimeistään kun rakaimpani tulee kotiin klo 14,30. Parasta olisi nukkua ainakin kahdeksan tuntia, sitten jaksaisi paremmin koko yöputken.
Nyt kun syksy on tullut ja ulkolämpötila laskenut, on nukkuminen päivisin kuitenkin helpompaa kuin kesällä. Kun ulkona on +25 ja aurinko paistaa, on parvekkeen ovea ja ikkunoita pidettävä auki, sisälle tulee liikaa elämisen ääniä eikä nukkumisesta tule mitään. Kun on aurinkoista sitä jaksaa paremmin vähemmilläkin unilla ja siksi nukkuminen jää usein minimiin. Sitä jaksaa muutamia viikkoja, sitten tulee romahdus... Oma vikahan se on, yötyöläisen on pakko nukkua vaikka ei huvittaisikaan.
Aiheena ruoka
Hmm... Tänään olen luvannut laittaa ruokaa muutamaksi päiväksi etukäteen. Minulla alkavat työt tänä iltana, miehelläni on tänään ja torstai-iltana treenit aikaisin eli syömisen pitää tapahtua mielellään jo iltapäivällä neljän maissa. En tod. jaksa ruveta vääntämään murkinaa rinnan alle heti noustuani enkä myöskään viitsi pakottaa armaintani ryhtymään kokki kolmoseksi heti töiden jälkeen. Eli siis duunaan tänään pari eri ruokaa, joita voi sitten syödä jääkaapista valmiilta annoslautasilta muutaman lähipäivän aikana :) Ihanaa pikkuvaimo-toimintaa!
Kroppaa raukaisee, nukuin pitkään. Pepsi-maxia lasiin, ehkä se siitä. Aamiaista saan, kun ensimmäinen ruokalaji on valmis. Unohdin ottaa eilen kamoja sulamaan jääkaappiin, niin että ainekset mikroon mars! Mitähän meiltä löytyisi..?
Okei. Uunikanaa valkosipulituorejuustokastikkeessa, possunpihvejä sinappikastikkeessa, niihin lisukkeeksi wokattuja kasviksia tai vaihtoehtoisesti haricots verts tomaattikastikkeessa. Lasagne voisi olla kiva, ei olla aikoihin syöty ja se maistuu lämmitettynäkin hyvältä. Uunilohta sitruunalla ja merisuolalla, perunamuussia? Täytettyjä paprikoita, niitäkin näyttää olevan jääkaapissa (täyttämättömiä paprikoita nimittäin).
Montakos ruokalajia olinkaan laittamassa?
Kroppaa raukaisee, nukuin pitkään. Pepsi-maxia lasiin, ehkä se siitä. Aamiaista saan, kun ensimmäinen ruokalaji on valmis. Unohdin ottaa eilen kamoja sulamaan jääkaappiin, niin että ainekset mikroon mars! Mitähän meiltä löytyisi..?
Okei. Uunikanaa valkosipulituorejuustokastikkeessa, possunpihvejä sinappikastikkeessa, niihin lisukkeeksi wokattuja kasviksia tai vaihtoehtoisesti haricots verts tomaattikastikkeessa. Lasagne voisi olla kiva, ei olla aikoihin syöty ja se maistuu lämmitettynäkin hyvältä. Uunilohta sitruunalla ja merisuolalla, perunamuussia? Täytettyjä paprikoita, niitäkin näyttää olevan jääkaapissa (täyttämättömiä paprikoita nimittäin).
Montakos ruokalajia olinkaan laittamassa?
Tunnelma: melankolinen
Tuntuu hieman melankoliselta, surumieliseltä. Ei yksinäiseltä tai surkealta, vaan alavireiseltä. Päätös odottaa ja se on pakko tehdä. Kun päätös on tehty, you got to follow through. Vaikka ei huvittaisi. Joskus elämässä on pakko mennä eteenpäin pienin askelin, jotta pääsisi tavoitteisiin. Se tuntuu epäreilulta ja on aikaavievää, mutta asialle ei voi mitään.
Tärkeintä on nähdä positiivinen tässkin asiassa, jotain hyvää kaikessa. Aina on oikeus olla surumielinen hetken aikaa, mutta ei jäädä jumiin. Useimpiin konkreettisiin tavoitteisiin päästään askel askeleelta, ei suurin harppauksin tai nopeasti. Ehkäpä ilo on sitä suurempi kun lopulta päästään maaliin, ehkä sitä sitten osaa todella arvostaa omaa onneaan.
Who knows? Tänään minulla on kuitenkin melankolinen päivä, se on minun oikeuteni. Melankolia toimii parhaiten iltaisin, kun on pimeää ja sataa. Tuikut palamaan parvekkeelle, on aika kietoutua vilttiin ja istuskella parvekkeen katoksen suojassa kuuntelemassa sadetta. Kädessä lasi valkoviiniä tai kuppi kuumaa Earl Grey-teetä sitruunalla ja ruskealla sokerilla, koira sylissä.
Ehkäpä onni odottaa sateenkaaren päässä?
Tärkeintä on nähdä positiivinen tässkin asiassa, jotain hyvää kaikessa. Aina on oikeus olla surumielinen hetken aikaa, mutta ei jäädä jumiin. Useimpiin konkreettisiin tavoitteisiin päästään askel askeleelta, ei suurin harppauksin tai nopeasti. Ehkäpä ilo on sitä suurempi kun lopulta päästään maaliin, ehkä sitä sitten osaa todella arvostaa omaa onneaan.
Who knows? Tänään minulla on kuitenkin melankolinen päivä, se on minun oikeuteni. Melankolia toimii parhaiten iltaisin, kun on pimeää ja sataa. Tuikut palamaan parvekkeelle, on aika kietoutua vilttiin ja istuskella parvekkeen katoksen suojassa kuuntelemassa sadetta. Kädessä lasi valkoviiniä tai kuppi kuumaa Earl Grey-teetä sitruunalla ja ruskealla sokerilla, koira sylissä.
Ehkäpä onni odottaa sateenkaaren päässä?
Värejä: vihreää, ruskeaa, vähän keltaistakin
Olimme sunnuntaisella metsälenkillä. Ihanaa kun on vielä niin lämmintä ettei tarvitse paketoida itseään viiteen eri villapaitaan ja pitkiin kalsareihin. Verkkarit vaan päälle ja menoksi. Menomatkalla kohtasimme missen, joka oli niin viimeisen päälle leidi kuin vain olla voi. Tunnelma oli hyytävä, koiramme käyttäytyi koiraisasti eli nyki narun päässä ja oli muutenkin naurettava.
Tästä siirryimme Älvsjön vanhalle IP:lle ja nautimme hetken auringonpaisteesta. Meillä on menossa uuden sanan treenaus, kuvassa onnistuminen ei ole aivan 100%. Sana on "suukko".
Metsässä oli aivan upeaa, puut ovat vielä vihreitä vaikka lehtiä onkin alkanut putoilla. Syksy on tulossa... Kävelimme hieman pururadalta pois, polulle metsään. Löysimme mustikoita, olivat hieman syksyn makuisia eivätkä ihan niin makeita kuin ensimmäisen sadon herkut. Toisaalta kannatta muistaa, että mustikoissa on valtavasi kaikkea terveyttä edistää, hivenainetta ja vitamiinia jos jonkinlaista. Kourallinen päivässä tekee jo ihmeitä.
Pisara nautti täysin sydämin ja laukkasi ympäriinsä ahkerasti haistellen.
Metsäreissumme kesti kokonaisuudessaan likemmäs kaksi tuntia. Loppuillan voikin siis hyvällä omallatunnolla maata kotisohvalla lukien ja dvd:tä katsellen.
Tästä siirryimme Älvsjön vanhalle IP:lle ja nautimme hetken auringonpaisteesta. Meillä on menossa uuden sanan treenaus, kuvassa onnistuminen ei ole aivan 100%. Sana on "suukko".
Metsässä oli aivan upeaa, puut ovat vielä vihreitä vaikka lehtiä onkin alkanut putoilla. Syksy on tulossa... Kävelimme hieman pururadalta pois, polulle metsään. Löysimme mustikoita, olivat hieman syksyn makuisia eivätkä ihan niin makeita kuin ensimmäisen sadon herkut. Toisaalta kannatta muistaa, että mustikoissa on valtavasi kaikkea terveyttä edistää, hivenainetta ja vitamiinia jos jonkinlaista. Kourallinen päivässä tekee jo ihmeitä.
Pisara nautti täysin sydämin ja laukkasi ympäriinsä ahkerasti haistellen.
Metsäreissumme kesti kokonaisuudessaan likemmäs kaksi tuntia. Loppuillan voikin siis hyvällä omallatunnolla maata kotisohvalla lukien ja dvd:tä katsellen.
Fiilis: jees
Fiilis on tosi jees. Vapaa lauantai on kulkenut juuri toivotulla tavalla.
Pisaran pisutus klo 6, oma armain ei edes herännyt kun kömmin takaisin sänkyyn ja lämpimään kainaloon. Ylös juuri ennen yhtätoista, pesu, aamukahvi, sämpylä ja läpystelyä alakerran tyttöjen kanssa eli aamiainen konditoriassa. Huomasin aamupisulla että ilmeisesti yksi leipureista oli sairastunut, koskapa parkkiksella oli sellainen auto aamukuudelta joka sinne ei kuulunut ;=) Ihanaa ettei työnantaja soittanut rakkaalleni vaan toiselle leipurille aamuneljältä kun oli saanut sairasilmoituksen.
Pyöräily Kungens Kurvaan namiostoksille, sopiva n. 7 km matka. Naapurikiskalta pepsimaksitölkki käteen ja metsälenkille piskin kanssa. Suihku ja pitsan noutaminen. Kebab/ranskalaispitsan nautiskelua sohvalla kuohuviinin ja Irtiottoja-sarjan kanssa. Sarja on odottanut hyllyssä... kaksi vuotta? About?
Nyt ilta on pimentynyt, enää taivaanrannassa on valoviiva. Kotona palavat kynttilät, saimme varastosta löytämämme tuikkukruunun roikkumaan sohvan ja television väliin jäävään nurkkaukseen. Parvekkeella palavat tuikut, ostin öljykynttilän lyhtyyn joka roikkuu parvekkeen oven pielessä.
Kaikki on hyvin.
Pisaran pisutus klo 6, oma armain ei edes herännyt kun kömmin takaisin sänkyyn ja lämpimään kainaloon. Ylös juuri ennen yhtätoista, pesu, aamukahvi, sämpylä ja läpystelyä alakerran tyttöjen kanssa eli aamiainen konditoriassa. Huomasin aamupisulla että ilmeisesti yksi leipureista oli sairastunut, koskapa parkkiksella oli sellainen auto aamukuudelta joka sinne ei kuulunut ;=) Ihanaa ettei työnantaja soittanut rakkaalleni vaan toiselle leipurille aamuneljältä kun oli saanut sairasilmoituksen.
Pyöräily Kungens Kurvaan namiostoksille, sopiva n. 7 km matka. Naapurikiskalta pepsimaksitölkki käteen ja metsälenkille piskin kanssa. Suihku ja pitsan noutaminen. Kebab/ranskalaispitsan nautiskelua sohvalla kuohuviinin ja Irtiottoja-sarjan kanssa. Sarja on odottanut hyllyssä... kaksi vuotta? About?
Nyt ilta on pimentynyt, enää taivaanrannassa on valoviiva. Kotona palavat kynttilät, saimme varastosta löytämämme tuikkukruunun roikkumaan sohvan ja television väliin jäävään nurkkaukseen. Parvekkeella palavat tuikut, ostin öljykynttilän lyhtyyn joka roikkuu parvekkeen oven pielessä.
Kaikki on hyvin.
Fredagsmys
Ihan paras ruotsinkielen ilmaisu = fredagsmys :) Tarkoittaa kaikkea sitä ihanaa, jota koko viikon odottaa kieli pitkällä. Viikonloppu on vasta alkanut, on aika vaihtaa vapaalle, olla perheen ja ystävien kanssa ja ennen kaikkea rentoutua.
Fredagsmys meillä tarkoitttaa useimmiten (eli joka toinen perjantai sillä olen joka toisen viikonlopun töissä) shampanjapullon avaamista, pienen naposteltavan väsäämistä ja näin syksyisin kynttilöiden valoa. Ilta on hyvää meiltä täynnä, edessä kaksi kokonaista päivää oman rakkaan ja minivompatin kanssa.
Lämminhenkistä viikonloppua kaikille teille rakkailleni siis!
Fredagsmys meillä tarkoitttaa useimmiten (eli joka toinen perjantai sillä olen joka toisen viikonlopun töissä) shampanjapullon avaamista, pienen naposteltavan väsäämistä ja näin syksyisin kynttilöiden valoa. Ilta on hyvää meiltä täynnä, edessä kaksi kokonaista päivää oman rakkaan ja minivompatin kanssa.
Lämminhenkistä viikonloppua kaikille teille rakkailleni siis!
Oma koti kullan kallis
Niin se vaan on. Minulle oma koti on kullan kallis, kotona täytyy viihtyä ja pystyä rentoutumaan. Ja silmän pitää levätä eli kaiken pitää olla järjestyksessä, pitää olla siistiä ja sisustuksenkin miellyttää silmää. Etenkin näin syksyä vasten se tuntuu erityisen tärkeältä.
Kun muutimme armaan miehen kanssa 12 vuotta sitten yhteen, ensimmäiset viisi vuotta meillä oli melko värikäs sisustus, painotus simisen suuntaan. Sen jälkeen tyyli om muuttunut vaaleammaksi, nykyinen asunto om melkolailla valkoinen. Plus terästä, vaaleaa puuta ja vähän beigeä. Välillä toki väripilkut hyppäävät taas eloon, syksyn pimeinä iltoina Mariskoolit tekevät paluun keittiösaarekkeen reunalle tuikuiksi. Ja onhan meillä aina nuo kirjahyllyt, joista ei taikomallakaan saa tehtyä yksivärisiä.
Minulla on menossa pienimuotoinen "tee-se-itse"-kausi, olen innostunut tuunaamaan lamppuja. Pidän todella paljon nykyisestä asunnostamme, 71 neliötä riittää kahdelle hengelle ja pienelle koiralle erinomaisesti, tuntuu jopa väljältä (vaatehuone auttaa siinä asiassa hurjasti). Parvekekin meillä on, tosin elämää pienempi ja surkeampi eikä näkymäkään ole kuin roskakatokselle (tai siis sisäpihalle). Sisäpihalla remontoidaan alakerran kahvilaa juuri nyt, joten näky on melkoinen.
Ohessa kuvia vuosien varrelta, enjoy!
Tyyliä vuodelta 2005 kun asuimme Andersin yksiössä Älvsjössä.
Aleksis Kiven katu vuodelta 2008, nerskalad näyttöä/myyntiä varten.
Nykyinen makuuhuone.
Näkymä hallin ovelta keittiöön.
Hmm... Kuvat ovat hieman sitä sun tätä. Näkyy pyykinkuivaustelineitä yms. Taitanee olla parasta ruveta ottamaan tarkempia ja parempia kuvia, jotta niitä kehtaa esitelläkin.
Kun muutimme armaan miehen kanssa 12 vuotta sitten yhteen, ensimmäiset viisi vuotta meillä oli melko värikäs sisustus, painotus simisen suuntaan. Sen jälkeen tyyli om muuttunut vaaleammaksi, nykyinen asunto om melkolailla valkoinen. Plus terästä, vaaleaa puuta ja vähän beigeä. Välillä toki väripilkut hyppäävät taas eloon, syksyn pimeinä iltoina Mariskoolit tekevät paluun keittiösaarekkeen reunalle tuikuiksi. Ja onhan meillä aina nuo kirjahyllyt, joista ei taikomallakaan saa tehtyä yksivärisiä.
Minulla on menossa pienimuotoinen "tee-se-itse"-kausi, olen innostunut tuunaamaan lamppuja. Pidän todella paljon nykyisestä asunnostamme, 71 neliötä riittää kahdelle hengelle ja pienelle koiralle erinomaisesti, tuntuu jopa väljältä (vaatehuone auttaa siinä asiassa hurjasti). Parvekekin meillä on, tosin elämää pienempi ja surkeampi eikä näkymäkään ole kuin roskakatokselle (tai siis sisäpihalle). Sisäpihalla remontoidaan alakerran kahvilaa juuri nyt, joten näky on melkoinen.
Ohessa kuvia vuosien varrelta, enjoy!
Tyyliä vuodelta 2005 kun asuimme Andersin yksiössä Älvsjössä.
Aleksis Kiven katu vuodelta 2008, nerskalad näyttöä/myyntiä varten.
Nykyinen makuuhuone.
Näkymä hallin ovelta keittiöön.
Hmm... Kuvat ovat hieman sitä sun tätä. Näkyy pyykinkuivaustelineitä yms. Taitanee olla parasta ruveta ottamaan tarkempia ja parempia kuvia, jotta niitä kehtaa esitelläkin.
Hitaat aamut ovat ihania
Hitaat aamut, jopa yksin, ovat ihania ja saan nauttia niistä joka toinen viikko antaumuksella. Voin nousta sängystä kun siltä tuntuu ja tassutella koira jalkojen ympärillä tanssien vessaan. Vessanmatolla karvatassumme heittäytyy selälleen ja haluaa masurapsuja. Siinä on ihan turha taistella vastaan, rapsuttaa täytyy kunnes neiti on tyytyväinen. Jos lopettaa liian aikaisin, seuraa villi säärisätky, selällä edestakaisin kieriskely ja tuhahtelu.
Voi laittaa kulahtaneet verkkarit päälle, sohia vähän tukkaa järjestykseen ja sitten siirtyä alakerran konditoriaan, jossa rakas oma mies tekee minulle aamukahvin, mukaan tai paikan päällä juotavaksi maun mukaan. Usein istuskelen hetken kondiksen baarijakkaralla lukien päivän lehteä ja katsellen muita asiakkaita. Kaikki myymälän "tytöt" ovat tosi mukavia ja moikkailevat mennen tullen. Saan mukaani kotiin otettaksi tuoreen sämpylän tai leivän pätkän, siitä on hyvä tehdä aamiaisleipä, jonka voi sitten nauttia netissä surffailun ohessa.
Ehdin käydä lenkillä, siivota, laittaa ruokaa, käydä kirjastossa, hoitaa pankkiasioita, lukea, lukea, lukea, istuskella parvekkeella kahvilaremontin edistymistä tarkkaillen (kirja kädessä), mitä vaan.
Elämä on aika mukavaa.
Seuraavaksi edessä on ruoanlaittoa, tonnikalapastan tekemistä miehen lounaslaatikoihin.
Sipulia haudutetaan oliviiöljyssä ja voissa, lisätään chilitomaattimurska. Joukkoon vähän ketsuppia ja tomaattipyrettä, annetaan muhia hetki. Sitten vaan tonnikalat sinne plus kourallinen pilkottuja mustia oliiveja. Sekoitetaan keitetyn keskisuuren pastan joukkoon, sekaan vielä vähän pippuria, persijasilppua ja runsaasti parmesaania.
Hyvää tulee, kunhan minun ei tarvitse syödä (nou tänks tunalle).
Voi laittaa kulahtaneet verkkarit päälle, sohia vähän tukkaa järjestykseen ja sitten siirtyä alakerran konditoriaan, jossa rakas oma mies tekee minulle aamukahvin, mukaan tai paikan päällä juotavaksi maun mukaan. Usein istuskelen hetken kondiksen baarijakkaralla lukien päivän lehteä ja katsellen muita asiakkaita. Kaikki myymälän "tytöt" ovat tosi mukavia ja moikkailevat mennen tullen. Saan mukaani kotiin otettaksi tuoreen sämpylän tai leivän pätkän, siitä on hyvä tehdä aamiaisleipä, jonka voi sitten nauttia netissä surffailun ohessa.
Ehdin käydä lenkillä, siivota, laittaa ruokaa, käydä kirjastossa, hoitaa pankkiasioita, lukea, lukea, lukea, istuskella parvekkeella kahvilaremontin edistymistä tarkkaillen (kirja kädessä), mitä vaan.
Elämä on aika mukavaa.
Seuraavaksi edessä on ruoanlaittoa, tonnikalapastan tekemistä miehen lounaslaatikoihin.
Sipulia haudutetaan oliviiöljyssä ja voissa, lisätään chilitomaattimurska. Joukkoon vähän ketsuppia ja tomaattipyrettä, annetaan muhia hetki. Sitten vaan tonnikalat sinne plus kourallinen pilkottuja mustia oliiveja. Sekoitetaan keitetyn keskisuuren pastan joukkoon, sekaan vielä vähän pippuria, persijasilppua ja runsaasti parmesaania.
Hyvää tulee, kunhan minun ei tarvitse syödä (nou tänks tunalle).
This is our life
This is our life and I love to be me tonite :) Love you too...
Puss o kram, over and out.
Puss o kram, over and out.
Aurinkoisia hetkiä parvekkeella
Pyörällä Systeemiin ja parin kuivan ranskalaisen siiderin kanssa kotiin. Suihkuun, siideri lasiin ja paljon jäitä. Iittalan Ultima Thule -laseista muuten kaikki juomat maistuvat kaikkein parhaimmilta, ihanan ohutta lasia. Oheisessa esimerkkikuvassa lasissa on shampanjaa ja shampanjajääpaloja. Jouduin Lipstick jungle -sarjan uhriksi, nykyään "kaikki" juovat kuulemma shampanjansa näin, joten olihan minunkin pakko kokeilla. Ihan ok, kuuluu tuomio kotiraadiltamme.
Spotify päälle, olen juuri nyt jumissa vanhaan suomalaiseen iskelmämusiikkiin (ja miksei uudempaankin). Spotifyista löytyi juuri passeli cd minulle, 100 parasta iskelmää. Menossa biisissä 35. Parvekkeen ovi ja ikkunat auki ja auringosta nauttimaan.
Spotify päälle, olen juuri nyt jumissa vanhaan suomalaiseen iskelmämusiikkiin (ja miksei uudempaankin). Spotifyista löytyi juuri passeli cd minulle, 100 parasta iskelmää. Menossa biisissä 35. Parvekkeen ovi ja ikkunat auki ja auringosta nauttimaan.
Mieliala: iloinen
Kävin ensimmäistä kertaa yksin lenkille = ilman miehen kannustavaa seuraa. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, mutta...
Juoksimme Pisaran kanssa sen tavallisen kahden kilometrin lenkin ja päätin jättää puhelintolppien laskimisen sikseen. Juoksen minkä jaksan ja kävelen loput, oli siis päätökseni. Jouduin pysähtymään kahteen suurimpaan alamäkeen ja yhteen ylämäkeen, muuten jaksoin hälkätä koko katkan. Siis iso JEE!!!!!! minulle :)
Kotimatkalla Älvsjön vanhalla IP:llä oli näköjään epäviralliset koirien kokoontumisajot menossa, haukkua jos jonkin näköistä oli paikalla. Pisarakin, ainainen luuseripelkuri, uskaltautui hieman haistamaan muita nelijalkaisia. Nyt kotona hikisenä ja onnellisena.
Haluan muuten mainita, että paitsi ihana armaimpani, myös Miss Agda ja ParisLisa ovat innoittaneet uutukaista juoksuharrastustani.
Juoksimme Pisaran kanssa sen tavallisen kahden kilometrin lenkin ja päätin jättää puhelintolppien laskimisen sikseen. Juoksen minkä jaksan ja kävelen loput, oli siis päätökseni. Jouduin pysähtymään kahteen suurimpaan alamäkeen ja yhteen ylämäkeen, muuten jaksoin hälkätä koko katkan. Siis iso JEE!!!!!! minulle :)
Kotimatkalla Älvsjön vanhalla IP:llä oli näköjään epäviralliset koirien kokoontumisajot menossa, haukkua jos jonkin näköistä oli paikalla. Pisarakin, ainainen luuseripelkuri, uskaltautui hieman haistamaan muita nelijalkaisia. Nyt kotona hikisenä ja onnellisena.
Haluan muuten mainita, että paitsi ihana armaimpani, myös Miss Agda ja ParisLisa ovat innoittaneet uutukaista juoksuharrastustani.
Tunnetila: valoisa
Aurinko paistaa minun sisälläni. Hieman väsyttää, mutta se ei haittaa. Olen taas vapaalla jalalla ja sen tuntuu hyvältä.
Polttaa, kesäkatu kuuma... Mitähän sitä keksisi?
Polttaa, kesäkatu kuuma... Mitähän sitä keksisi?
