Tunnelma: melankolinen

Tuntuu hieman melankoliselta, surumieliseltä. Ei yksinäiseltä tai surkealta, vaan alavireiseltä. Päätös odottaa ja se on pakko tehdä. Kun päätös on tehty, you got to follow through. Vaikka ei huvittaisi. Joskus elämässä on pakko mennä eteenpäin pienin askelin, jotta pääsisi tavoitteisiin. Se tuntuu epäreilulta ja on aikaavievää, mutta asialle ei voi mitään.

Tärkeintä on nähdä positiivinen tässkin asiassa, jotain hyvää kaikessa. Aina on oikeus olla surumielinen hetken aikaa, mutta ei jäädä jumiin. Useimpiin konkreettisiin tavoitteisiin päästään askel askeleelta, ei suurin harppauksin tai nopeasti. Ehkäpä ilo on sitä suurempi kun lopulta päästään maaliin, ehkä sitä sitten osaa todella arvostaa omaa onneaan.

Who knows? Tänään minulla on kuitenkin melankolinen päivä, se on minun oikeuteni. Melankolia toimii parhaiten iltaisin, kun on pimeää ja sataa. Tuikut palamaan parvekkeelle, on aika kietoutua vilttiin ja istuskella parvekkeen katoksen suojassa kuuntelemassa sadetta. Kädessä lasi valkoviiniä tai kuppi kuumaa Earl Grey-teetä sitruunalla ja ruskealla sokerilla, koira sylissä.



Ehkäpä onni odottaa sateenkaaren päässä?

Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0