Tunnelma:hiljainen

Olen töissä. Periaatteessa ei kai ole luvallista päivittää blogia töissä, mutta joskushan minullakin tauko pitää olla. Olen ollut koko työvuoron yksin, hotellissa on hiljaista. Tammikuu on aina vuoden vaisuin kuukausi. On työlästä päivystää yksin, minnekään, edes vessaan ei voi periaatteessa mennä. Kumminkaan mitään ei tapahdu, asiakkaita on vähän. Suuria, häliseviä ryhmiä ei ole, lähinnä vieraat koostuvat pariskunnista ja muutamista perheistä. Olen töissä myös lauantai- ja sunnuntai-iltoina, nyt jo hieman ahdistaa... Etenkin sunnuntai-ilta tulee olemaan aivan kuollut, sen tiedän jo etukäteen.

Toisaalta pitäisi kai olla kiitollinen näistä muutamista hiljaisemmista illoista, pian meno kiihtyy ja kevätpuolella mennään jo kovaa. Kesähän on tunnetusti yhtä hullunmyllyä hotelleissa, vieraita tuppaa olemaan enemmän kuin sänkyjä.

Seison siis tässä vastaanotossa, terhakkana kuin paraskin vahtikoira. Terrieri, luonteeni tuntien. Ajattelen hiljaisina hetkinä hiljaisia ajatuksia ja nautin olostani.

Fiilis: blääh

Loma, sekä minun oma joululomani että yhteiset vapaapäivämme, ovat kohta lopussa. Onko minulla oikeutta surkeilla? Sain itse olla vapaalla kaksi viikkoa (!!!) ja koko laumammekin ehti käväistä sekä Pariisissa jouluna, juhlistaa Uuden Vuoden 2010 saapumista että viettää underbara 4 ylimääräistä päivää kotona löhöten kaiken lopuksi. Miksi siis valitan?

Ehkäpä tämä odottamattoman vapauden huuma on liikaa minulle :) Elämän realiteetit unohtuvat ja sumentuvat, sitä tottuu kotona olemiseen ja runsaaseen yhteiseen aikaan. Kun palaamme molemmat töihin, yhteinen aika (jos ei katoa kokonaan) vähenee merkittävästi ja on pakko palata rutiineihin.

Pakko kuitenkin yrittää, työmotivaation puutteesta huolimatta, nostaa häntä pystyyn ja palata pystyssä päin takaisin arkeen ja töihin.m Muistella yhteisiä vapaapäiviä ja tehdä arjesta niin hyvää kuin mahdollista. Iloita siitä, että vaikka työni onkin nyt liian iltapainotteista, olen kuitenkin päässyt siirtymään pois yötyöstä ja pääsen kotiin nukkumaan joka yö.






Minä olen...

...ärsyttävä (ammatikseni).

...usein hieman epävarma (mutta näytän sitä harvoin ulospäin).

...kärppämäisellä tuulella aamuisin (tosin tilanneon parantunut huomattavasti viime vuosien aikana).

...ulkoisesti pyöreä mutta henkiseltä minältäni hoikka vaikka pitäisi olla päinvastoin.

...joka keskiviikko ja lauantai varma lottovoittajuudestani (jonain päivänä se tulee and I'll blow this joint).

...hauska, suora, rehellinen, lojaali ystävilleni, ilkeä, joustamaton, laiska, välinpitämätön mitä tulee toisten ihmisten mielipiteisiin.



And what inspired this outburst? Sain eilen kuulla naapuriltani, että eräs minut ensi kertaa tavannut ihminen piti minusta. Niin paljon, että kertoi asiasta sekä naapurilleni että heidän yhteiselle ystävälleen. Hey! C'mon! What the fuck?! Kuka antoi teille luvan puhua positiivista minusta? Mainehan multa menee...

Tunnelma: lämpöinen

Istun sohvalla ja ajattelen lämpimiä ajatuksia. Mitä muutakaan voisin tehdä, kun vompatti on kerällä sylissäni ja lämmittää minua koko voimallaan? Ollakseen pieni koira generoi vompatti yllättävän paljon lämpöä, joskus tuntuu kuin pitäisi pientä kamiinaa sylissä.

Lähetän lämpimiä ajatuksia rakkaalleni, joka lähti juuri juoksulenkille ulos pakkaseen. Selkä on saatava kuntoon ja siihen tarvitaan liikuntaa! Krav maga alkaa joulutauon jälkeen vasta tammikuun lopussa. Ole sankari, puluseni, juokse nopeasti takaisin kotiin niin saat lämmittävän halauksen meiltä molemmilta! On niin ihanaa olla vapaalla yhdessä.

Tulin juuri Ikeasta, jossa oli kamala tungos ja ahdistus (lämpöä riitti siis vaikka muille jakaa ;=) ). Ostin valkoisia kynttilöitä, paksuja eripituisia Aalto-vadille keittiönpöydälle ja kruunukynttilöitä ja tuikkuja leviteltäviksi ympäri asuntoa.

Uutena vuonna istuimme parvekkeella. Vuoden vaihtuessa meillä oli kädessä skumppalasit ja grillimakkara. Olin koristellut kanervaruukut jouluvaloilla ja sirotellut mahdollisuuksien mukaan tuikkuja ympäriinsä. Nice! Grilli hehkui kuumana, istuimme talvitakkeihin kääriytyneinä (vompatti minun lammasturkkini sisässä) ja katselimme rakettien väriloistoa.



RSS 2.0