Madam Z

Pitkän työviikon päättymisen kunniaksi oli eilen oiva hetki pienelle after workille ihan kahden kesken kaupungilla. Päädyimme Richard Juhlinin shampanjaklubille Sturegallerianiin. Valikoima oli aivan loistava (17 lajia laseittain ja useita eri maistelupaketteja), paikka hieman ankeampi, mutta yhdessä meillä on aina hauskaa.

Kyllä, meillä sataa lunta.
Kyllä, meillä on auto.
Kyllä, meillä on autossa talvivarustus.

Kyllä, mieheni on tosi tiikeri.

Ulkona sataa märkää loskalunta niin ettei tunnu todelliselta. Argh. Meidän pieni kesäautomme Vauhti on saanut kunnon valkoisen peitteen päälleen. Voi voi, ja kun kohta olisi tarkoitus lähteä kavereiden kanssa useamman ihmisen ja auton voimin kesärenkaita vaihtamaan...

Minä olen onneksi valmiina takatalveen, sain töistä uudet, ihanat talvikengät eilen. Pitkät chestnut UGGsit houkuttelevat ulkoilemaan :) Eivät ehkä ihan ominta tyyliäni, mutta a. lämpimät b. kuka hullu kalliista lahjasta kieltäytyy?

Mistä voi tietää, että on kevät vaikka aurinko paistoi tänäänkin vain niin lyhyen aikaa että sitä tuskin tajusi? Suurimman osan päivästä satoi lunta tai räntää tai jotain muuta yhtä ankeaa. Silti, kevät on virallisesti täällä kun pieni koira löytää kotoa kohdan, jossa siristellä silmiään auringonpaisteen vaatimattomasta lämmöstä nauttien.

Mä tiedän että tää biisi on ihan klisee ja tässä onnettomassa youtube-ryöstössä ei ole edes videota, sitä ei ehkä ole olemassa, mutta voiko olla suomalaisempaa tai enemmän minua, sinua, meitä kuvastavaa biisiä?



Kiitos, rakkaat ihanaiseni! Te olette maailmani ja joka sana on totta. Listen and weep.

Tänä iltana (melkoisia tunnelatuksia sisältäneen työpäivän jälkeen) ihan liikaa roseskumppaa, suklaata Handgjord Stockholmista ja tv:ssä Sveriges Mästarkock.

Mys på hög nivå!







Ja hei TV4 (jolta kuva on lainattu), Sigridin olisi syytä voittaa!!!

...vintiltä juuri alas tuotua kahden hengen (ja yhden avatun Hesarin) kokoista mäntypöytää, joka on sijoitettu parvekkeen ikkunan eteen.

...katselen pöydän eteen sijoitettua, ikkunasta ulos katselevaa mäntytuolia, hiottua, kiillotettua ja lakattua, suoraselkäistä.

...katselen pöydälle asetettua vanhaa ompelukonetta, ilman käyttöohjetta, lainassa ja vain valkoiselle langalla varustettua.

...katselen kokonaisuutta, mietin sen yhden valkoisen vaatekomerossa lymyilevän muovipussin sisältöä ja mietin, että mitähän siitä voisi saada aikaiseksi? Jaksaisiko, ehtisikö jo huomenna? Edes ihan vähän?

Ehkä. Aurinko antaa voimia.

Kun meillä käy suihkussa, pääsee nykyään suoraan vehreän Bulevardin kesäisiin tunnelmiin. Pala kotimaata ulkomailla, kiitos Vallila Interior!

Pöh, mikään kuvista ei ole erityisen onnistunut, harmistus, sillä lauantain asukokonaisus oli onnistunut - ihan totta! Jasper Conranin vanha wrap-around trikoomekko ja tummanharmaa kashmirvillatakki Kiinasta, ihanat röyhelöt hihoissa ja kauluksessa. Petrolin/turkoosinsiniset sukkikset ja mustat, matalat Converset, väripilkkuna Puccini-tyylinen kapea huivi kaulassa. Tukkakin oli aluksi hyvin, mutta sitten siitä tuli "tuulen viemää"... Ja kädessä pikkuinen musta nahkalaukku Åhlensilla, piristettynä mustalla kukkapinnillä. Mä olin tosi nätti :) Ja aurinko paistoi!

Näitä autonomistajan pieniä iloa... Any given Sunday expect in July.

Ensiesittelyssä kesäautomme Volkswagen "Vauhti" Vento vuodelta 1998. Mittarissa 180 290 kilometriä ja väri metallinvihreä. Herra täyttää kaikki aikaisemmat laatu- ja määrämittarini ja on nyt laumamme täysimittainen jäsen.

Tervetuloa, Vauhti! Tuokaan tuleva kesä mukanaan lukemattomia ihania yhteisiä hetkiä.





P.S. Mukana kuvissa myös ruokapalkalla hankittu yksityiskuskini.

Näin se joskus menee, aamuraidat pääsee näytille vasta illalla.

Eli aamuväsynyt minä, joka on laittanut taan tukan letille (kun ei taaskaan jaksanut nousta ylös 10 minuuttia aikaisemmin pestääkseen tukan, mut hei sentääns perhosklipsut), mustat legginsgsit ja HenkkaMaukan raitamekko (mulla on jo ainakin viis tätä mallia), raitavillis ja graffiti-Converset. Hyvä tuli, vai mitä?

O-ou, selkeä retro-kuvio-väri-villitys on päässyt iskemään sisustamisessa. Kevät on tod. pahaa aikaa. Silmäni on nyt kiinnittyneet Vallila Interiorin Bulevardi-suihkuverhoon eivätkä vain millään pysty katsomaan muualle...



Sitten kun kävisin minisuihkukopissamme, voisin aina tuntea siirtyväni kauniin Bulevardin kotoisiin maisemiin, mieluiten kesällä kun katu on vihreän vehreä ja Ekbergille ei ole kuin kivenheitto. Ooh, tuhatlehtileivos ja cafe au lait aamiaiseksi...

Eli tältä meidän hoodeilla näytti eilen töistä kotiin palatessa. "Livin' in a ghetto" osa III tai jotain. Romutettuja autoja, poliisi ja pari ambulanssia, vilkkuvaloja...





Ja sitten katujen miljonäärin tuutulaulu soimaan vaan...



P.S. Ei, kenellekään ei käynyt pahasti. Toinen kuskeista oli vain unohtanut ettei paikallinen risteys olekaan enää sellainen ympyrämallinen rondelli vaan ihan kunnollinen liikennevaloristeys... Vanhasta muistista liikaa vauhtia.

Pöytä on katettu... vahakankaalla. Odotettu pöydänpelastajamme saapui viikolla ja eilen askartelin sen paikalleen. Sopii tarkoitukseensa ja paikkaansa kuin nakutettu.

Nyt on iloinen olo ja ilme, ulkona paistaa aurinko, sunnuntailenkki odottaa ja autokaupatkin on tehty.





Huomaa, että ihana tumma tukka menee jo nätisti kiinni ja uudet silmälasitkin pukevat kantajaansa :)

Vaatimukset

hinta max. 10 000 kr
ajettu alle 250 000 km
jakohihna vaihdettu
huollettu säännöllisesti, huoltokirja täytetty
ei ruostetta
alle 20 vuotta vanha, vain muutama omistaja
katsastettu mielellään tämän vuoden aikana, autovero maksettu
ohjekirja, kiitos

Jos nämä ehdot eivät täyty, voin vaihtoehtoisesti käydä noutamassa myös sen upouuden BMW 1-series uudella korimallilla...

Olen aloittelemassa uutta, upeaa harrastusta, josta koko lähipiirini pääsee pian osalliseksi. Mielenkiintoni on suuntautunut erilaisten tekstiilirannerenkaiden tekemiseen ja ihanat ystäväni ja sukulaiseni pääsevät makutuomareiksi. Oh please, olkaa armottomia kun taideteoksia alkaa tipahdella postiluukuistanne!

Ajattelin siis jotain tällä perusmallilla, mutta hiven enemmän glam ja sofistikoituneempia. Esikuvani on ilman muuta Cara Collection.







Huom! Ensimmäisten kappaleiden valmistumiseen menee vielä hetki, on tuo ompelukoneen käyttö hieman hakusessa... Mutta jos tässä kevään aikana? Toiveita?

Tarpeita ostelin jos jonkin näköisiä Pekingin-reissulta ihan pilkkahintaan, stannausvehkeetkin löytyy. Harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua...

Tekee mieli hampurilaisia, siksipä ahkeroin tänään kasvispihvejä niiden täytteeksi. Pihveihin piti ohjeiden mukaan tulla cashew-pähkinöitä, perunaa, kukkakaalia, pinaattia, munaa, tuorejuustoa ja korppujauhoja sekä kuullotettua sipulia inkivääri-juustokumina-korianteri-garam masal-mausteseoksessa.

Tein tuplataikinan, hyviä tuli. Harmitti vain hiukkasen kun loppusiivousta tehdessäni löysin taikinasta unohtuneen pinaatin mikrosta sulamasta...







Teinkin siitä sitten pinaattilettuja, ensimmäistä kertaa elämässäni. Naapuri lahjoitti vielä purkillisen itsetehtyä puolukkahilloa lettujen seuraksi.



Ahkeroin samaan putkeen vielä toisetkin hyväksitodetut kasvispihvit, kun kerran vauhdissa oltiin. Sipulia, valkosipulia ja porkkanaa, kikherneitä ja korianteria.



Ja pitihän perheen lihansyöjänkin saada jotain hampurilaisiinsa...

Tämän päiväisen auringonpaisteen ansiosta kevättä on todellakin ilmassa ja olen innostunut suunnittelemaan kesäkotia, sehän on tunnetusti ihan eri asia kuin talvikoti. Olen pitkään miettinyt Aalto-pöytämme peittämistä vahakankaalla ja himotellut sellaista koivu- tai kivi- tai vastaavaa printtiä. Olen laittanut niistä kyselyäkin valmistajille, mutta nähtävästi tekstiilikaupat eivät pahemmin vaivaudu meileihin vastailemaan...

Selaisin taas suosikkisaittejani ja rakastuin! Tämä on pakko saada! Rakastan maustepurkkeja.

Mutta sitten tuli epäilys. Onko se liian retro? Onko se tarpeeksi minä? Tuleeko ruokailunurkkauksesta liian sekava? Sopiiko se tauluihin? Kääk! Apua, oi minua viisaammat tahot!

Eilinen kävelyretki vei Södertäljen taakse, puolen tunnin automatkan päähän. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, jopa musta kahvi maistui hyvältä. Mukana ihanaa meri- ja metsämaisemaa katselemassa oli myös rottisneito Vilja.

It's so NOT worth commenting so Im NOT gonna.

Good night. Or something.

Ai mikä smog?! Aurinkohan on aina punainen...

...tosikin hyvää. Kävimme siis tänään työporukalla syömässä ja juomassa Stureplansgruppenin uusimmassa, Escalier-ravintolassa. Se sijaitsee Gateaun vanhoissa, remontoiduissa tiloissa Sturegallerianissa.

Alkuruoaksi västerbottenjuustolettu ja tilbehöörit eli kalix-mätiä, smetanaa ja sipulia, juomana Philipponatin rose.



Pääruoaksi uunissa valmistettua ruijanpallasta, päällä hiillostettua ruohosipulia, mukana menossa myös ihania jyväjuttuja sitrusmauilla. Fantastisen hyvää kalaa, muhevaa ja "lihaisaa" sekä todella maukasta, mukavan hapanta lisuketta. Täydet pisteet. Juomana Perrier Jouetin brutia.







Jälkiruokaan kohdistuivat aivan valtavat odotukset, se kuulosti superherkulliselta. Pettymys oli valtava kun se saapui, pieni lautanen, jolla pari surkeaa piiperrystä. Snif. Meinasi kyynel tulla silmäkulmaan. Onneksi iso-M esimieheni pelasti naisen pulasta ja tilasi minulle toisen samanlaisen. Joukossa on voimaa...



Lautasen sisällöstä: mustikat ja punaviinimarjat siikseen, ne nyt ovat aina hyviä = marjoja. Valkoinen neliö on vaahtokarkkia, ei maistunut miltään, tuntui limaiselta. Ruskea neliö on tryffeli, hyvä konsistenssi, perustummasuklaamaku. Vasemmanpuoleinen neliö on madelma-lakritsimarmeladi, tosi kirpeä, liian kiinteä. Valkoiset palaset ovat macadamia-pähkinää, joka oli sokerikuorrutettu = turhaa.

Parasta antia oli kanelilla maustettu ihana mini-madeleine. Toisella kierroksella herkku oli uunituore ja vielä hivenen lämmin, vieden minut "kadonnutta aikaa etsimään".



Jälkiruokajuoma oli täydellinen itävaltalainen eiswein.

Menen tänään työjengin kanssa rentoutumaan Centralbadetiin, jossa odottaa saunan ja kylvyn lisäksi tunnin klassinen kokovartalohieronta. Ilta pääättyy Stureplansgruppenin uuteen Escalier-ravintolaan. Najs!

Kahvia vaaleanpunaisesta Muumi-mukista ja suklaata, näin alkaa parhain Naistenpäivä.

Arvaa mitä sain syntymäpäivälahjaksi mieheltäni? Tässä ensimmäinen kolmesta vihjeestä.

Ihmisen elämässä, tällaisen 30+ länsimaisen kaupunkilaisen, lienee muutamia must-juttuja. Yksi niistä on Kiinan muurille nouseminen. Minulla oli tämä kyseinen (tai kyseenalainen) kunnia 36:tena syntymäpäivänäni. Keski-ikäistyvä täti-ihminen matkasi Pekingistä Mutianyan kylään, kohdalle josta muurille voi kiivetä. Sinne mentiin hiihtohissille, mikä oli korkeanpaikankammoiselle melko kova paikka. Oppaan mainostama kymmenen metrin matka kahdenkymmenen metrin korkeudessa oli hiukka pidempi!













Tästä viimeisestä kuvasta näkee kuulemma, rakkaimpani mukaan, että olen hysteerisessä ahdistustilassa ja paniikissa ja ihan liian korkealla.











Paniikki iski totaalisesti vasta kun tajusin että muurilta pitää tulla alas persmäkeä, liukurilla metalliputkea pitkin. Apua!







Hengissä selvittiin, yllättäen. Onneksi alku oli rauhallista menoa ja sain jarrutella kaikessa rauhassa. Röökailevia kiinalaisia ratavahteja oli sadan metrin välein, sekin rauhoitti mieltä. Puolivälin jälkeen tuli pari pahempaa pätkää mutta siinä vaiheessa homma oli jo hallussa eli no worries, mate. Ja lopuksi poseeraus soturityyliin.

...my Converse.

Ostoksien esittely jatkuu, sori jos jo tympii...

Ihania kashmirneuleita oli tarjolla pilvin pimein, hinnat vaihtelivat valtavasti. Ilman muuta riippuen siitä, paljonko kashmirneuleessa oli sitä "aitoaa oikeaa" ja paljonko polyesteria. Onnistuin ostamaan mielestäni luotettavalta kauppiaalta pari ihanaa yksilöä, tummaanharmaan neuletakin kauniilla röyhelöillä (olen ihaillut tämäntyyppisiä aikaisemminkin) sekä kirkkaan fuksianvärisen kietaisuneuleen (se EI siis ole neonpinkki kuten kuvassa vaan kirkas fuksia).



Vaikeampaa oli löytää silkkihuiveja, mutta pakkohan sitä oli sentään pari sellaistakin hankkia, Kiinassa, silkin kotosijoilla, kun kuitenkin oltiin. Kauppiaat tekivät jos jonkinlaisia "aitoustestejä" vakuuttaakseen onnettoman ostajapoloisen tuotteen = silkin korkealaatuisuudesta. Ja vaihtoivat sitten kädenkääntötempulla paketin sisällön nylonriepuun ostajan silmän välttäessä. Minä ja paikallinen "apurini" olimme kuitenkin myyjiä ovelampia ja onnistuin hankkimaan hyvään hintaan muutaman pitkän, kesäkäyttöön sopivan, kaulanympäri sidottavan huivin.



Yksi violetin eri sävyissä, yksi valkoinen pastellinvärisillä perhosilla ja yksi musta kirkkailla feenikslinnuilla.

Jeps, minäkin lankesin Kiinan-kirouksen uhriksi ja ostin... feikkiä. O-ou! Tyyliini, joka kyllä kattaa HenkkaMaukan koko valikoiman ja paljon merkittömiä käsilaukkuja, ei yleensä kuulu väärennettyjen tuotteiden ostaminen. Koen sen jotenkin moraalittomaksi ja turhaksi. Jos minulla ei ole varaa aitoon merkkituotteeseen, saa edullisesti melkoisen kivoja "merkittömiä" tuotteita.

Nyt kuitenkin ostin huijaustuotteita koko rahalla. Uhriksi joutui Ray-Ban. Ostin yhdet silmälasit, omilla vahvuuksilla ja tummanruskeilla sangoilla. Hintaa tuli kokonaista 28 euroa. O-ou uudemman kerran. Ymmärtänette miksi en voinut olla ostamatta. Syynäsin ilman muuta kaikki kohdat supertarkkaan, saumat, liimat ja logot. Hyvältä näytti.



Kun kerran olin päässyt vauhtiin, mukaan tarttuivat myös musta-valkoiset aurinkolasit mallia yksinkertainen sekä klassikko-Aviatorit peililaseilla. Hintaa kaksilla laseilla n. 30 euroa. Nyt enää sitten odottelemaan kevätaurinkoa ja piilolinnsitilauksen saapumista...

Harmaaseen puettuna, harmaaseen arkeen... Loma on ohi.

Viime perjantaina, Muovaamon Minskin käsien jäljiltä, tummanruskea väri ja ihanat kiharat.

Kello on kahdeksan illalla. En ole aikaisemmin pahemmin aikaerorasituksesta kärsinyt, Pekingiin mennessäkin kaikki meni hyvin. Ei väsyttänyt, nukuin ensimmäisenä yön hyvät unet ja se siitä sitten. Nyt takaisin tullessa onkin ihan eri juttu. Heräsin tänä aamuna yhtä aikaa vompatin kanssa, 5.25. Toisin kuin vompatti, en pystynytkään ulkoilun ja aamiaisen jälkeen jatkamaan unia enää toivotulla tavalla. Uni ei tullut.

Heräsin. Blääh. Nyt kello kahdeksalta, tai itse asiassa jo hieman aiemmin, uni kyllä tulisi. Kroppani mukaan kello on kolme aamuyöllä. Koska olen vanha ja väsynyt, jo lähempänä neljääkymppiä, täytynee kokeilla kropan käskyjen tottelemista... Ja mennä sinne punkan pohjalle :) Jospa huomenaamuna näyttäisi näin virkeältä!

Ystäväni menee naimisiin ja tätä tarkoitusta varten Peking on taivas. Silkkiä, silkkiä, silkkiä ja helmiä... Ja kuorma-autokaupalla kimaltelevia tiaroita ja hiuskiinnikkeitä.

Minäkin ostin yhden tiaranpuolikkaan. Jos on pitkät hiukset, tällä on helppo leikkiä. Tiara ei ole kovin suuri, sen saa kiinni hiuspinneillä. Vaikka taakse, jos laittaa hiusten yläosan kiinni ja tämän siihen alle soljen tapaan? Ja isot kiharat tietysti.

Pari pientä silkkipussukkaakin tarttui mukaan, yksi valkoinen ja toinen musta. Mustassa on silkkikukkia, valkoisessa vähän kukkakirjailuja. Sopisiko jompikumpi vai meneekö liian värikkääksi?

Tämä kuva on vessan oven sisäpuolelta ja todella tarpeellinen kehotus Kiinassa, jossa näin ei siis ole suinkaan tavallista toimia.

Olen ollut käväisemässä Kiinassa enkä ole siksi pystynyt kommentoimaan vuoden tärkeintä tv-tapahtumaan lähes lainkaan. Suomessa Uuden Musiikin Kilpailun voittajaksi selviytyi suomenruotsalainen Linda Karlsson tunnelmallisella När jag blundar-biisillään. Klubilla esitetty finaaliversio on todella kiva, mutta sillä ei ole Euroviisuissa mitään mahdollisuutta. Hauskannäköinen tyttö ja mukava biisi, mutta miksi meidän kannattaa lähettää tälläista Azerbajdzjaniin saakka? Ja jos meidän on todella pakko tehdä niin, voisikohan mukaan laittaa joka a. meikkaajan tai b. opettaa Lindaa meikkaamaan ennen kisoja? Voimakas kisameikki ei tarkoita samaa kuin paljon meikkiä kakkuna naamalla/ripsissä/luomilla jne. Hänellä tuntuu kisavideon perusteella olevan vaikeuksia ymmärtää perustekniikoita...



Ruotsin Melodifestivalen ei ole vielä lopussa, finaali on ensi viikon lauantaina. Finaalikahdeksikko on sekalaisuudessaan aivan vertaansa vailla, mukana on sekä Thorsten Flink että Björn Ranelid (WhatTheFuck!?!) kuin Lisa Miskovsky kuin Danny Saucedokin. Viimeksimainittu on minun suosikkini tällä hetkellä biisillään Amazing. Biisistä itse asiassa viis, esitys on aivan fantastinen! Ja khö-höm, verratkaa tuohon Suomen biisiin ja miettikää hetki, kuka tulee pärjäämään ja mitä tarkoitan sillä Lindan Euroviisu-reissun turhuudella...