Madam Z

...ja vieraitamme ajatellen...

 

Ihana naapurimme E, joka vahtii vovvistamme joka ti&to, tuli grillailemaan tänä iltana. Oli niin ihana istua parvekkeella ja hengata vaan, kuunnella musiikkia, juoda viiniä ja puhua läpiä päähänsä. Mistä me höpisimme? Peniksen pituudesta, koiran karvan silkkisyydestä, koivun lehden vihreydestä, suomen kielestä, rasismista, maksaläiskistä, seksistä 60-ikävuoden jälkeen ja parisuhteistä... Mistäs ne naiset (ja yksi mies ja koira) yleensä puhuvat?

Alkupalana tarkoiltiin siis yksinkertaisesti nachoja ja guacamolea, pääruokana grillattua lohta foliossa

 (ja sitrusöljyä, suolaa, mustapippuria ja massoittain tuoreita yrttejä), luomuläskiä omalla BBQ-soosilla ja grillikasviksia sekä jälkkäriksi grillibanskuja maitosuklaalla ja vaniljajäätelöllä.... Juomana skumpan lisäksi boolia valkkarista, kivennäisvedestä ja raparperi-inkiväärisiirapista :)

 

But I look so good, don't I? Dagens myöhemmin.

 

1. Liian pitkät ripsenpidennykset eivät eivät pue ketään.

2. Aiemmin mainitut liian pitkät ripsenpidennykset - tai siis kaikki ripsenpidennykset - vaativat ehdottomasti "käyttäjältään" myöskin kunnolliset kulmakarvat. Skärpning tällä osa-alueella, hyvät kanssasiskot!

3. Eilen ostamani 10 euron joustava mustahko metallivyö on niin loistava kapistus, että aion ensimmäisen mahdollisuuden tullen kipittää samaan kauppaan ostamaan myös kultaisen samanlaisen.

4. Hyvä vyö tekee mekosta kuin mekosta hovikelpoisen, tämä pätee myös viiden euron trikoomekkoon.

5. Ulkona on sama ilma kuin ja toissapäivänä ja toissapäivänpäivänä... Puolipilvistä, lämpimähköä mutta ei oikeatsi aurinkoista.

6. Säätiedote lupaa samaa säätä myös huomiselle, ylihuomiselle ja ensi viikolle.

7. Lomaan on aikaa 1 vko ja 40 minuuttia.

8. Viikonloppuun on aikaa 40 minuuttia.

9. Viikonloppuun on aikaa 39 minuuttia.

10. Viikonloppuun on aikaa 38 minuuttia...

 

Pusi.

 

Tein BBQ-soosia. Siinä oli ainakin miljardi aineosasta. Tuli kyllä tosi hyvää.

 

Uusia perunoita omasta maasta, aivan valkoisia, ei kuorta melkein ollenkaan ja maistuvat maailman parhailta.

 

 

Tänään on vain puolikas työpäivä ja junalakon uhkakin on hälventynyt, ei siis mitään pilviä enää taivaanrannalla. Juhannus odottaa! Päivän outfit on easy livin' eli alennusmyynnistä löydetty harmaa collegemekko neonvärisillä yksityiskohdilla ja valkoisilla leggareilla (ei hävetä edelleenkään...), jalkaan valkoiset sandaalit. Toivottavasti ei tule kuuma! Tukan kuivaaminen jäi aamukiireissä hieman puolitiehen, tuloksena Pikku Myy-kampaus, jonka ympärille kiedoin heijastimen ihanaksi mätsääväksi assessuaariksi.

 

 

Inholistani ykkösenä on jo muutaman vuoden keikkunut silli. Se sellainen purkissa oleva, Ruotsissa supersuosittu, kaikkina pyhinä nautittava oksetus. Rakas naapurimme ja mökkiemäntämme C rakastaa tätä inhotusta, etenkin sitä versiota, joka ui läpinäkyvässä liemessä. Minä kutsun sitä "nakensilliksi", alastonsilliksi. Arvatkaapa, mitä ahdistuksentunteita sitä kokee aamusella, kun avaa jääkaapin kaataakseen itselleen aamupepsimaxin ja näkee sen sijaan heti ensimmäiseksi ison purkin, jossa ui alastonsillejä? Jaiks.

 

Nyt kun juhannus lähestyy, ajattelin noudattaa traditioita ja tehdä omat sillini. Syödä en niitä tosin aio, antaa vain lahjaksi. Maustoin oman maun mukaan ja sainkin mielestäni yhdistettyä oman makuni ja tyylini kauheisiin sillinpalasiin. Mukaan nättiin lasipurkkiin tuli liotusnesteen lisäksi tuoretta korianteria, punaista chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. Thaisilliä siis!

 

 

Huom! Vain minä en ole ennakkoluuloinen. Mikäli mahdollista, mieheni inhoaa sitä vielä minua enemmän, siinä määrin että pakkosyöntitlanteessa se pahus siirtelee "huomaamattomasti" sillinpalasiaan minun lautaselleni.

Valmistelin hieman juhannuksen juhlintaa, kävin suurruokakaupassa. Meni pari tuntia, hyvästä listasta huolimatta. Huomisillan to-do-lista tuntui maailman pisimmältä, aloittelin siksi hieman jo tänä iltana kun puhtia tuntui yllättävästi riittävän. Iltaruoalle ajattelin grillimuonan seuralaiseksi näkkileipää ja voita, hyvin ruotsalaista. Koska en tod. jaksa olla niin "kotirouvamainen" kuin on muotia ja ruveta leipomaan omaa näkkileipääni, satsasin sitten siihen toiseen ja pyöräytin kasaan "oman" voin.

 

Prosessi kesti alusta loppuun reilun vartin ja hoitui pääasiallisesti sähkövatkaimen avulla. Kulhoon kaksi purkkia luomukuohukermaa, vispataan ahkerasti kunnes kerma leikkaa muruiksi ja neste irtoaa. Metallisiivilä esiin, siihen jokin luonnonmateriaalia oleva rätti ja mönjät perään. Annetaan valua hetki, sitten puristetaan kankaan avulla loput nesteet irti voinpallukasta. Kangas irti ja voi pestään viimeisistä heranrippeistä kylmän veden alla. Tästä kermamäärästä 6 dl tuli kaksi isohkoa voipallukkaa, laitoin molempiin jonkin verran suolaa ja lisäksi toiseen valkosipulia ja tuoretta timjamia.

 

Käärin pallukat takaisin pesemiini kankaanpalasiin ja sitten vain jääkaappiin. Kovettuvat kuulemma melkolailla ja kannatta siksi ottaa esille hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Ajattelin laittaa tarjottavat pienille lautasille, toisen päälle reilusti sormisuolaa ja toisen päälle timjaminoksan, viereen pari valkosipulinkynttä. Eiköhän se mene viesti perille. Ja toivottavasti on hyvää :) raportti mausta seuraa myöhemmin.

 

 

 

Pahus kun tämä viikko alkaa aikaisin... Hiukan liian aikaisin minun makuuni. Eilenillalla oli tietenkin - poikkeuksellisesti - nukahtamisvaikeuksia, niin se menee kun tietää että ylös olisi päästävä muutaman tunnin kuluttua ja että päivä tuo tullessaan suuret vaateet ja vähän iloa.

 

Odottelen taksia lentokentälle, 6.40 lento Helsinkiin is nothing to joke about. Takaisin kotiin 18.40 lennolla, voisiko olla ankeampaa? Koko päivä työnmerkeissä ja vielä pomon helmoissa pyörien. Auta armias...

 

Näytän kuitenkin hyvältä, ja sehän on jo paljon se.

 

 

Mitenkäs sattuikaan, meidän perheessä syödään taas pekonia sunnuntaiaamiaiseksi. Minun lautasenikin (koska herääminen meni melko myöhäiseksi ja aamiainen vaihtui pikemminkin brunssiksi) oli aika reilu; munia, nakkeja, lihapullia mutta en jaksanut kuin puolet, miehen lautanen oli taas aivan käsittämätön. Ja sitten se söi vielä minun jätteenikin...

 

Viikonloppuisin on helpompi hengittää. Viikolla iskee joskus ahdistus, happi ei riitä. Positiiviset ajatukset, vastapaahdetun kahvin tuoksu Arvid Norqvistilta vie työmatkalla mietteet Aleksis Kiven kadulle. Koti... Ei ole Suomen-ikävä, ei tämä ahdistus siitä johdu. Päivittäin pitää muistuttaa itseä siitä, ettei tilanne parane taas kerran työtä vaihtamalla, maata vaihtamalla. On vaan oikeasti revittävä enemmän irti omasta itsestä, kasvettava ja jaksettava. Ehkä se aikuisuus on juuri sitä?

 

Onko parempaa lauantai-iltaa kuin se, jolloin voi istua namipussin, uuden kirjan ja suosikkinaistenlehden seurassa kotisohvalla..? Ihania vanhanaikaisen oloisia namipuseeja, joissa tietää tasan mitä saa ja kuinka paljon. Triss-arpa tuo sopivaa jännitystä sohvalle, tuleeko minusta miljonääri tänään vai huomenna : )

 

Ja Åhlensin aarteiden esittely senkun jatkuu eli näillä mennään tänään. Päälle se hihaton "pötkömekko", mustat lyhyet trikoot (en suostu luopumaan leggareista, sori), kultainen vyö jotta koko nainen ei näyttäisi yhdeltä pötköltä... Ja varpaankynnet lakattu Chanelin kultavihreällä Peridotilla : ) Uloslähtiessä jalkaan kultaiset balleriinat. Jees! Ja aurinko paistaa!

 

Suosikkini Åhlensin ale alkoi torstaina ja minä pikashoppasin sekä torstain että perjantai ruokatunneilla että vielä torstaina töiden jälkeenkin. Halvoista hinnoista huolimatta tili kumisee nyt tyhjyyttään, tuli nääs napattua mukaan vaatetta jos jonniinlaista.

 

Tykkään hurjasti Åhlensin omista tuotteista, heiltä löytyy etenkin superkivoja trikoomekkoja ja villatakkeja. Ne kestävät todella hyvin ja sopivat minulle malliltaan. Trikoomekot toimivat kesäisin sandaalien kanssa noin vaan, talvella jalkaan sukkikset ja menoks! Meikäläisen tyyli on melko yksinkertainen ja mukava...

 

Satsasin väreihin ja jätin ihan tietoisesti samojen mekkojen ja villatakkien mustat versiot rekkeihin roikkumaan. En minä laihemmalta näytä siinä mustassa versiossa kumminkaan, lähinnä vaan masentuneelta. Ostin kirkkaan lehdenvihreän ja tumman luumunvärisen "yöpaitamekon", vaaleamman violetin "pussimekon" ja hihattoman armygreenin "pötkömekon". Hienot termit mulla : ) Sitten ostin näiden seuraksi kolme samanlaista villatakkia, sellaista ohutta, pitkää, roikkuvaa shaalikauluksellista mallia: reilun vihreän, lämpimän keltaisen (ensimmäinen keltainen vaatteeni about koskaan) ja oranssin. Ou jes, nyt värifrossataan. Jatkosas minua ei voi missata kun olen liikenteessä.

 

Ensimmäisenä esittelyssä vihreä mekko ja villatakki, kehukaa vaan ihan kaikessa rauhassa älkääkä välittäkö kuvaajan omituisesta ilmeestä tai jotenkin tod.kummallisesti tököttävästä vatsasta alemmassa kuvassa... Ne mekon hihat saa nätisti rusetille, siksi villatakin hihoista tököttää omituiset kangaskaistaleet.

 

Älvsjössa sataa, mutta minun blogianai vaivaa pahahko kuiva kausi. Mielialani ei ole nimittäin mitenkään kauhean korkealla ja siten oman olon raportointi ulkomaailmalle ei pahemmin huvita. Nyt kuitenkin kirjoitussormea kutkuttaa tai pikemminkin huomasin kameraan tallentuneen ihania kuvia sekä maalta että kaupungista ja pakkohan niitä on päästä esittelemään.

 

Sadetta on piisannut, kuten mainitsinkin. Eilen kävi tuuri kun olimme lenkille, saimme nimittäin juuri ulko-oven perässämme kiinni kun taivas aukesi. Näky oli todella upea, mustanpuhuvat pilvet vain vyöryivät esille taivaanrannasta ja sade ikäänkuin putosi maahan, ihan kuin olisi kääntänyt täyden vesipaljun ylösalaisin. Pläts!

 

Syreenien tuoksu kuuluu loppukevääseen ja alkukesään, siihen että vihdoin, vihdoin tulee lämmin. Teininä keräsin niitä kotiin, omaan huoneeseeni, vähän myöhemmin syreenien voimakas haju sai aikaan pahoinvointia ja laukaisi migreenin. Nykyään odotan noiden kauniiden valkoisten ja violettien (Tukholman seudulla ei näy ihania vaaleanpunaisia lainkaan) kukkasten puhkeamista, kesän saapumista. Toissapäivänä satoi kunnolla vaikka olikin lämmintä ja kun suuntasimme kävelylle sateen jälkeen, syreenien vahva, huumaava tuoksu täytti koko ilman. Kesä!

 

 

 

Uskollinen Gaggiamme valuttelee meille kesän parhaan herkkujuoman, pitkän ja viileän jäälatten :) Posti toi äskettäin 150 podia tummapaahtoista italialaista expressoa Delicolta. Tämä herkku nautitaan pillillä, rinsaiden jäiden kanssa. Aamukahviksi, välipalaksi, jälkiruoaksi, iltajuomaksi...

 

 

Teimme retken Husan luomumaatilalle. 40 kilometriä meiltä, Tukholman pohjoispuolella sijaitsevalla ekologista maanviljelyä ja karjanpitoa harjoittavalta tilalta saa ostaa mukaansa tuoretta luomulihaa. Hinnat ovat kauppoja edullisempia, välikäsi kun uupuu. Pakkaukset vain ovat melko isoja, mukaan saa puolikkaan tai kokonaisen sian, muunmuassa. Meidän perheemme lihansyöjän kokeiluun lähti reilun 7 kg:n grillilaatikko, sitä sitten purettiin osiksi pienempiin pusseihin valmiiksi kerta-annoksiksi kotona. Mies on onnesta soikeana ja grillikin jo kohta kuumana...