3-5

Viimeiset viisi vuotta ovat menneet salamaa nopeammin. Ja mitä olen saanut aikaiseksi, paitsi vanhentunut? Ja lihonut.

Hmm... Huonolta vaikuttaa. Hankkinut hieman kokemusta, työ- ja elämänkokemusta. En ole edennyt urallani kuin korkeintaan taaksepäin, ainakin jos nykyistä työtä ajatellaan. En ole hankkinut mitään koulutusta, joskin olen ajatellut asiaa. Lasketaanko se? En ole pahemmin kerännyt omaisuutta, tosin en varsinaisesti velkaakaan.  Olen löytänyt pari hyvää ystävää ja hankkiutunut eroon muutamista turhista. Jatkanut ystävyyssuhteita, jotka antavat minulle jotakin (hyvää mieltä, iloa, hymyjä, mahdollisuuden auttaa ja kuunnella).

Olen muuttanut vieraasta maasta kotimaahan ja takaisin. Olen löytänyt paikan, jossa viihdyn. Olen edelleen rakastunut samaan miehen, päivä päivältä vähän enemmän. Minusta on tullut matte, olen löytänyt maailman ihanimman  vompatin pienen laumamme jäseneksi. Olen onnellinen joka päivä. Elämässä on kaikki hyvin kun lauma on vierelläni.

Tilinteon hetki? Ehkä viiden vuoden kuluttua. 4-0 odottaa.





Sana: rohkeus

Syntymäpäivälahjaksi toivoisin itselleni aimo annoksen lisää rohkeutta.

Rohkeutta tarttua hetkeen.

Rohkeutta tehdä unelmista totta.

Rohkeutta uskoa omien siipien kantokykyyn.

Rohkeutta olla minä.



Ja tietenkin ottaisin samantien mielelläni lisää myös ison annoksen päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja iloista mieltä.

Painoa voisi ottaa pois parikymmentä kiloa ja jos nyt pakko on, niin muutaman rypynkin voisi silmäkulmistä viedä. En jäisi kaipaamaan... Myös äkkipikaisuutta, yleistä rauhattomuutta ja liiallista tuittupäisyyttä on yli oman tarpeen.

Onnistuiskos vaihtokaupat?

Helpottaa

Pakkanen meinaan. Vompatin ja maten tie vie taas töihin ja tällä kertaa mittari näyttää vain -2,9 astetta. Lastenleikkiä, tässähän ei tarvitse enää edes talvitakkia, tuhahtaa vompattikin.



Viikonloppua odotellessa :)

Inspiraation puutetta

Inspiraation puutetta (ja myös ajan) on ilmassa edelleenkin, joten valitsen viime aikojen tekemisistä muutamia mieleisiä otoksia ja annan niiden puhua puolestaan...

Anteeksi laiskuuteni.



Lintujen ruokintaa (ja bambien of course) lumikinosten keskellä.





Anoppi kävi kylässä, tarjosimme pekoni-muna-aamiaista.



Mieheni muisti minua näin herttaisesti Ystävänpäivänä, paketista paljastui 2011 Modesty Blaise-kalenteri.



Isä kävi kylässä vaimokkeensa kanssa ja leipoi maailman parhaita mustikkapiirakoita.



Kävimme pikaisesti paukkupakkasilla Kungsträdgårdenissa kuuntelemassa suomalaista tangoa Darya & Månskenorkestran esittämänä, ne jotka eivät välittäneet varpaidensa hyvinvoinnista luistelivat myös...

Numero: 16,8

Niin monta miinusastetta oli aamulla kun heräsin! Argh!

Olin aikonut ottaa vomputompulaisen mukaani töihin, mutta ei. Reppana sai tassufreezin (koiraversio brainfreezistä) jo parkkipaikalla. Onko surkeampaa näkyä kuin pieni koira, joka yrittää tehdä kakkosta vain kolmella tassulla tasapainoillen? Toinen etutassu oli koko ajan ilmassa, kun oli niin kylmä. Surkeaa...


Puute: inspiraatio

Minulta puuttuu jotenkin inspiraatiota kirjoittaa blogia tällä hetkellä. Työpäivät ovat edelleenkin aika pitkiä ja vapaat illat lyhyitä. Kolme viimeisintä viikonloppua on mennyt täysin ystävien ja perheen parissa. Kivaa on ollut mutta omaa aikaa ei ole juuri jäänyt.

Tietyistä asioista en halua kirjoittaa, tietyistä kirjoittaminen on tylsää. En halua kirjoittaa blogia, jossa käydään läpi vain päivääni ja sitä, koska söin, join ja paskoin. Hmm... Olipa rumasti sanottu.

Haluanko jatkaa blogin kirjoittamista? Kyllä.

Haluanko muuttaa sitä? Ehkä.

Miten haluan blogia muuttaa? En tiedä.

Kuinka usein haluan tai ehdin tai viitsin tai jaksan blogata? Kerran päivässä onnistuu, sen teen useimmiten vaikka nyt on pientä taukoa ollutkin. Kolme kertaa päivässä, tai viisi kuten blogia "pitäisi" päivittää? Enpä tiedä, kuulostaa kokopäivätyöltä. Ja sitähän se onkin, jos haluaa lukijoita.

Uuden kameran haluan hankkia muutenkin, olisi kiva oppia ottamaan kuvia. Ja joku header nyt on helppo oppia tekemään (joo, kai, ehkä, toivottavasti...).

Isoin asia lienee, haluanko että blogia lukevat muutkin kuin muutamat ystäväni. Ehkä, ehkä en. En halua uudeksi Kissieksi tai Kenzaksi, vaikka olenkin sitä mieltä että pieni Suomenmaa kaipaisi omaa skandaalibloggaajaa. Tosin en itse halua sellaiseksi (argh! pois se minusta). Mistä sitten haluaisin kirjoittaa? Ruoasta, juomasta? Tyylistä, sisustuksesta? Itsestäni, elämästä? Ihmisistä, mielipiteistä? Kirjoista, leffoista? Ja millä tyylillä? Kirjoitanko päiväkirjamaisesti, pakisevaan tyyliin, olenko kolumnisti vai prosaisti, runojako ryhdyn riimittelemään?

Tässä muuten blogi, jonka tyyliä ja välittömyyttä itse ihailen.

Pitänee jatkaa miettimistä. Laitan mietintämyssyn päähän ja kulautan vähän mietintäjuomaa, Rotarin roseta Iittalan matalista Essence-sarjan cocktail/shampanjalaseista.


Ole lempeä

Ole lempeä, hellä itsellesi ja rakkaillesi. Anna aikaa ja tilaa. Anna itsestäsi äläkä odota mitään vastalahjaksi.

Kun istun tässä ja mietin asiaa, huomaan usein vaativani älyttömän paljon sekä itseltäni että läheisiltäni. Etenkin mieheltäni. Kuinkahan se tossun alla oleva raukka kestää oikein minua..? Hmm... Pitkä pinna, hyvä huumorintaju ja rautainen itseluottamus, siinä kolme salaista asetta joiden avulla jaksaa minun kanssani.

En tosin itsekään päästä itseäni liian helpolla. Aina pitäisi olla parempi, jaksaa paremmin, pystyä parempaan. Huomasin harmikseni, etten pysty edes ottamaan työnantajan "Bra jobbat idag!" lausahdusta vastaan "Tack tack"-tyylillä, vaan on pakko kommentoida siihen jotain sen tyylistä, että "Jaja, det gick nu inte exakt som man hade tänkt, men tack ändå". Pää kiinni ja ole kiitollinen kehuista! Lopeta ikuinen itsesi epäily ja nollaaminen, ole reilumpi ja lempeämpi itsellesi!

Uusi motto siis :)


Ystäville

Olen myöhässä, mutta Hyvää Ystävänpäivää ihanaiset siitä huolimatta! Olitte eilen mielessä, mutta töissä meni pitkään (ja tänään vielä pidempään), joten se siitä sitten...

Ystävät ovat ihania.

Sydänystävä jeesaa putkiongelmissa (ottaa kyllä kuvan putkessa olleesta tukkatuposta todisteeksi, mutta ei narise sen enempää).



Mussupulunen laittaa tietokoneohjeita, koska on kuullut toiselta ystävältä että tilanne kusee. Juu, ei auttanut, mutta ajatus lämmitti ja sai pahimman raivon ja epätoivon lauhtumaan.

Ihanainen laittoi tekstiviestillä tervehdyksen juuri oikealla hetkellä, kun koko maailma muuten potki päähän.

Maailman ihanin nelijalkainen rakasti ja rakastaa, joka päivä vilpittömästi ja koko sydämestä. Askeleet juna-asemalta kotiin nopeutuvat nopeutumistaan, kun sitä ajattelee ihanaa pientä kotona odottajaa.



Kaikkia ei tietenkään ole tässä mainittu. Kaikki en ole edes viimeisen vuoden aikana tavannut. Olette Feissarissa, puhelinluettelossani, ajatuksissani. Kiitos teille kaikille ja Hyvää Ystävänpäivää!

Ruunari

Viime lauantaina oli yksi suosikkipäivistäni, Runebergin-päivä. Johan Ludvig Runeberg on Suomen kansallisrunoilija, Maamme-laulun kirjoittaja ja ah, niin herkullisen tortun esi-isä.

Ylipäätään vuoden suosikkipäiväni liittyvät useimmiten ruokaan. Kanelipullan päivä on mums-mums, jouluruoista nyt puhumattakaan. Vappuna tarjotaan simaa ja tippaleipiä, uutena vuonna nakkeja ja perunasalaattia. Juhannuksen silli-ja-snapsi-perinteeseen en ole oikein päässyt mukaan ja pääsiäisherkku mämmikin aiheuttaa lähinnä kakomista. Juhlapäivät ovat ihania ja juhlaruokien ostaminen ja valmistaminen lisää juhlan tuntua.

Tänä vuonna Runebergin juhliminen jäi pienimuotoiseksi, mutta onneksi ihanat ystävät pelastivat tilannetta hieman tuomalla mukanaan mukanaan kotimaasta tuplapäkin torttuja. Kuvaamaan pääsimme tosin vasta kun tortusta oli vain rippeet jäljellä... Fazerin ruunis on parasta, tortun pitää olla kunnolla kostutettu ja sen päällä olevan rinkulan pitää olla valkoinen, ei suinkaan vaaleanpunainen.


Yökukuntaa

Tulin juuri kotiin, pörrösin kerrankin pitkin Stureplania. Firmani juhlisti joulukuun upeaa tulosta ja henkilökuntaa "ulkoilutettiin".

Illallinen Vassa Eggenissä (Andre Clouet'n magnum)
Stand-up Raw comedy club Puressa (Cosmopolitan/eja...)
Illanistuntaa Eastissa (Taittingeria, liian monta pulloa)

Ja taksilla kotiin. Hinta pyörrytti, 470 kruunua. Apua! Onneksi kyseessä oli illan ainut kulu.

Kauniita unia kaikille, minä menen pesemään meikit naamasta ja painun sitten rakkaani kainaloon tutimaan. Meikkien pesemättä jättäminen onkin ainut kuolemansynti johon en ole koskaan syyllistynyt...

Tuuria/Tuurikas/Tuurista

Minulla on tuuria elämässä. Minulla on hyviä ystäviä, erilaisia ystäviä eri aikakausilta.

Olen tuurikas = kekseliäs = innovatiivinen = menestyn elämässäni, omasta mielestäni, omalla asteikollani.

Tuurista kun tulee puhe, ajattelen aina että puhutaan minusta. En ole koskaan voittanut mitään tai edes saavuttanut mitään ihmeellistä, mutta ajattelen silti, että minulla on käynyt hyvä tuuri. Olen melko terve, vain melko ylipainoinen, minulla on ihana koira ja maailman ihanin mies, olen onnellinen joka päivä, ainakin pienen hetken enkä pelkää huomista.

Moi :)


Moottoroitua

Olimme motoristeja koko viikonlopun, meillä oli siis moottoriajoneuvo alla. Hurautimme Kööpenhaminaan, Michelin-tähdellä palkittuun thaimaalaiseen ravintolaan Kiin Kiiniin syömään (raportti ravintolasta seuraa myöhemmin). Sinne siltaa pitkin, laivalla takaisin. Yhteensä melko pyöreät 1500 kilometriä. Vanhan selkä ei meinannut kestää millään kaikkea sitä autossa istumissa ja vieraissa sängyissä nukkumista, selkäjumi on melkoinen.







Huomenna on...

...perjantai!

En julista perjantaita virallisesti viikon parhaaksi päiväksi (sen kunnian saa sunnuntai), mutta ihan ilman muuta siinä on jotain erityistä. Odotusta ilmassa, vapaa viikonloppu edessä. Pitkät aamu-unet, herkkuaamiaiset ja rauhallinen yhdessäolo ihanien rakkaiden kanssa ovat ajatuksissa ainakin lounastunnista eteenpäin perjantaisin.

Tänä viikonloppuna suuntaamme (vuokra)auton nokan kohti Kööpenhaminaa. Otamme ihanaiset ystäväiset mukaan matkaan laivaterminaalista kukonlaulun aikaan lauantaina ja siitä se lähtee! Illaksi olemme buukanneet pöydän Kiin Kiinistä, Michelin-tähden ansainneesta thaimaalaisesta ravintolasta. Yhdeksän ruokalajin illallinen, here we come :)


Linan Ruokakassi

Arkea helpottaaksemme teimme kokeilun ruokailun saralla ja tilasimme kotiin valmiin ateriapaketin. Valinta osui Linas Matkasseen eli Linan Ruokakassiin. Kassiin kuului 5 neljän hengen illallista ja ruoat tuotiin kotiin maanantai-iltana. Ensimmäisen kassin hinta oli 499 kr, seuraavat maksavat 749 kr. Tuo ensimmäinen kokeilukassi on ns. omakustannekassi, eli maksat vain ruokatarvikkeiden hinnasta, et mitään itse palvelusta.



Kassit tupsahtivat kotiin kahdeksan aikaan maanantai-iltana, olin itse silloin lenkillä ja kännykkä kotona. Minulle oli ensin yritetty soittaa ja sitten laitettu tekstiviesti, että ruoat oli jätetty oven taakse. Hyvä niin, olivat tallella kun tulimme kotiin. Kasseja oli kaksi ja ruokatarvikkeet olivat hyvässä kunnossa. Painopiste on ekologisissa tuotteissa. Viikon teema näytti olevan itämainen, kassissa oli punacurrya ja nuudeleita. Mukana olivat ohjeet ja tarkoituksen on tietenkin seurata niitä :)

Kassissa on aina yksi kasvisruoka, pari kalaa/kanaa ja pari liharuokaa. Meidän kohdallemme osuivat seuraavat:

1) uunitomaatteja jauhelihatäytteellä



sairaan hyviä, kun reseptin puolitti ja jätti turhat pastat keittämättä. Kahdelle aikuiselle riitti neljä pihvitomaattia ihanasti, onneksi ei ollut useampi syöjiä sillä silloin olisi kaduttanut reseptin puolittaminen ja kaapissa jumittavat pastat.

2) punacurrypossukastiketta kasviksilla ja riisiä



miehen mielestä aivan superhyvää. Meillä ei pahemminp possua käytetä, tämä ruoka meni rakkaani lounaslaatikoihin. Annoksesta tuli jättimäinen, siitä sai 6-7 annosta helposti. Tekeminen oli melko aikaavievää ja monimutkaista, mies teki ruoan ja minä autoin suorimaan vähän turhia mutkia reseptistä.

3) brokkoli- eli parsakaalikeitto, joka oli niin kamalaa, ettei siitä ole edes kuvaa. Ensimmäinen ruoka pitkään aikaan, joka ei kelvannut kummallekaan edes lounaslaatikkoon (ja sen suhteen ei yleensä olla nirsoja). Mies teki reseptin mukaan. Kotona haisi kummalliselle ja syy selvisi vasta kun ko. ruoanlaittoa puitiin yhdessä. Koko ruoka tehtiin vain keittämällä kasvikset ja kyllähän sen sitten tietää, ettei siitä hyvää tulee! Meillä haisi ihan Venäjältä :( Oheen kuuluvan tomaattihakkelus/keitetty-muna-salaatin jätimme suosiolla kokeilematta.

4) punacurry-katkarapukastike ja nuudelit



ihan ok, suola uupui. Näytti hyvältä ja maistui paremmalta lämmitettynä seuraavan päivänä. Tämäkin annos oli tosi iso, hyvin tuli 6 annosta. Katkaravut eivät vain oikein maistu minulle.

5) kanankoipia ja kasviksia/juureksia uunipannulla



Viikon "vaikein" ruoka oli helppo laittaa, mitä nyt kasvisten ja juuresten kuorimiseen ja pilkkomiseen meni tovi. Minusta vain kanankoivet ovat ikäviä, niissä on jotenkin vähän syömistä enkä tykkää siitä nahasta... Koko jutusta uupui maku, ainakin minusta. Miehelle maistui. Ruoka oli superupean näköinen ja idea kiva. Olemme tehneet samantyyppistä paljon aikaisemminkin ja aina on ollut hyvää (parempaa).

Summa summarum: no joo. Oli kiva saada kamat suoraan kotiin. Ja ne olivat hyvässä kunnossa ja kunnon tavaraa. Ei pettymyksiä sillä saralla. Maksaminen kronglasi, maksua ei olettu tililtä ja tuli turhia huomautusviestejä tyyliin "Tiliäsi ei ole veloitettu, koska siellä ei ollut katetta." mikä arsytti rajattomasti ja aiheutti kiukkuisia meilailuja asiakaspalveluun. Reseptit olivat hieman ankeita, en tosin tiedä kuinka eksoottista toimintaa olin odottanut.

Teen ehkä mieluummin niin, että selailen hetkisen noita muutamaa tusinaa hyllyssä odottavaa keittokirjaa ja valitsen muutaman uuden reseptin sieltä. Jos laiskottaa enkä jaksa kantaa kamoja kaupasta kotiin, tilaan ruokakassin (itse valitsemani tuotteet) netistä. Luksusta sekin!

RSS 2.0