Madam Z

Nyt on hieman parempi fiilis. Vapaapäivä auttaa aina, mutta niin myös tilanteesta puhuminen ja sen analysoiminen. Puhuin myös omistajien kanssa, sekin helpotti. Sain ymmärrystä ja tunteen, että hekin tajuavat minun todellakin tekevän "liikaa" töitä. Ehkä tämä tästä. Ensimmäinen askel ainakin on otettu.

Yo guys, come here, the party's here tonite!!! Miss u, c u next week :)












5 pics say more than 10 000 words, I trust u 2 get it. And it's all äkta vara.

...naapurin kanssa parvekkeella, auringonlaskua ihailemassa.

Pakkoa näyttää olevan liikkeellä ainakin blogiotsikoissa runsain mitoin. Ei minulla nyt niin surkeaa ole :)

Mies siivoaa, käy kaupassa ja tekee jopa ruokaa. Lisäksi lähimpään pitseriaan on vain 5 metriä kotiovelta.

Töissä on hyvä jengi, kiva fiilis. Jos työtahti ei keskustelujen jälkeenkään helpotu, vaihtoehtoja kyllä löytyy.

On kesä, valoisaa ja aurinko paistaa.

Ensi viikonloppuna on vapaata, aamulla saa nukkua sataantuhanteenviiteentoista ainakin.

Kotona on lukemattomia kirjoja (lukemattomia eli ei vielä luettuja, muttakyllä niitä on myös aika monta kappaletta...).

Piristyitkö? Minäkin vähän. 

Eilen ei tullut uni, kun työjutut pyörivät mielessä.

Tänään oli päivän päätteeksi päänsärky, kun stressasin ihan hulluna koko päivän, koska tiesin että vaikka kuinka juoksen kuin hullu kaniini, en ehdi kaikkea ajoissa ilman apua (ja apua ei ole tarjolla).

Olin kiukkuinen kun tulin kotiin. Päänsäryn sai pois ruoalla, vedellä, kahvilla ja päänsärkytabletilla, mutta kiukku vaan ei kadonnut samalla. Se katosi vasta lenkillä, puhumalla. Puolet lenkkiä menikin turhaan raivoamiseen.

Taitaa olla aika jutella työpaikkani omistajien kanssa. On ymmärrettävää, että pienessä firmassa kaikista resursseista puristetaan kaikki irti. Voin uhrata puolet ruokatunnistani työntekoon jos sillä vältän pahimman kiireen. Voin tehdä puoli tuntia extraa joskus. Voin juosta otsa hiessä... joskus.

Minulla on korkea työmoraali ja teen aina töitä rivakkaa tahtia. Nyt vain sekään ei riitä ja minua kismittää. Lomalla kertynyt rento fiilis ja hyä mieli ovat jo ihan kadoksissa. Teen kahden ihmisen työt eikä sekään riitä. Omistajat sanovat, että hyvin menee, hyvin menee.

Minulle työ on työtä, ei elämäntapa. Haluan mennä töihin, viihtyä mutta tulla kotiin ja nauttia. Unohtaa duunit ja olla vapaalla. Tapa ansaita rahaa ja rahoittaa elämää. En halua pyöritellä työjuttuja puolen iltaa, koska adrenaliinia virtaa suonissa liikaa vielä monta tuntia työpäivän loppumisen jälkeenkin. Kyllä yhdeksän tuntia päivässä riittää. Plus tunti sinne ja toinen takaisin.

Aika tehdä asialle siis jotain. Ensin jutellaan ja sitten katsotaan. Sitten jutellaan uudestaan. Ja jos mitään ei tapahdu, adjö :) Maailma on töitä täynnä. Pakko niitä on tehdä, kun ei sitä miljoonavoittoa ole vielä tullut, mutta ei sellaisessa paikassa, jossa ei halua olla.

Tänään oli pakko uhrautua ja yhteisen hyvän nimissä laittaa ruokaa. En olisi millään halunnut tai jaksanut, mutta koska rakkaimpani...

...imuroi...
...purki matkalaukut...
...tiskasi kahdesti...
...kävi ruokakaupassa ja...
...pesi viisi koneellista pyykkiä...

...koin itseni jotenkin pakotetuksi kantamaan korteni kekoon. Lisäksi olen nyt kahtena päivänä syönyt leipää lounaaksi, joten routa ajoi tämän porsaan kotiin. Näpersin kasaan helpon kana-kasvis-pähkinä-lasinuudeliwokin, jonka maustoin valkosipulilla, juustokuminalla, chilillä, limellä, soijalla ja kalakastikkeella. Siitä riittää helposti loppuviikon lounaslaatikkoihin täytettä. Parin leipäpäivän jälkeen ei tunnu yhtään pahalta syödä parina päivänä samaa lounasta... Lasinuudeli meni epäilyttävän ruskeaksi ruoassa (liemi värjäsi), mutta maistui hyvältä. Koemaistaahan on aina pakko!



Illalliseksi veivasin siihen samaan syssyyn ystäväni kertoman ruokakokemuksen innoittamana uunitortilloja. Tacojauhelihaa ja maissia vaan tortillalättyjen sisään, kahdeksan mahtui oivasti rullalle isoon lasagnevuokaan. Jääkaapista löytyneet tomaattisalsan loput päälle ja pakastimesta löytyi vielä vähän cheddarjuustoraastetta päälle ripoteltavaksi. Hetki uunissa, sillä aikaa ehti hyvin huuhdella hivenen salaattia lautasen reunalle. Kuvat näyttävät melko kivilta, mutta totus oli mehukas. Ja hei, tästähän riittää huomiselle illallisellekin :)

Nyt juuri väsyttää niin paljon, etteivät sormet meinaa juosta millään oikein näppiksellä. Tunnen myötätuntoa yläkerran setää kohtaan, joka kerran männä vuonna nukahti työpaikallaan seisaalleen (vaivatessaan pullataikinaa). Muutamat viime viikonloput ovat olleet aivan ihania, mutta to-del-la väsyttäviä. 12 tunnin viikottaiset kauneus- ja patterinlatausunet ovat jääneet saamatta ja olen kuin kuolleen rukous. Onneksi en halua lapsia, minulla ei koskaan ikinä kuuna kullan valkeana kestäisi kunto sitten 20 vuoden nukkumattomuuden maratoonia. Tämän kun yhdistää vielä alen loppurustistukseen töissä (juosta saa kuin hullu pupu), niin avot!

Tällä viikolla minulla on huimat suunnitelmat, aion käydä töissä, pissattamassa piskiä, laittaa illalla ruokaa ja syödä sen sekä mennä aikaisin nukkumaan. Joka ilta. Ja viikonlopulla kanssa. Kyllä se siitä sitten... Tänä aamuna, kun töihin piti lähteä, ei edes jumalainen Starbuck'sin kahvi auttanut. Tilanne on siis epätoivoinen.

Vietin äskettäin nimipäivää, onnea siis minulle! Nimipäiviä on kovin vaikea muistaa jos ne eivät osu jotenkin luontevasti kalenteriin, siis minusta ainakin. Johanneksia on helppo muistaa juhannuksena, mutta mitenkäs me muut maatiaiset sitten? Itse unohdan omat nimipäiväni autuaasti, onneksi läheiset muistavat. Onnittelut ja muut muistamiset ilahduttavat aina yhtä paljon.

Olin ajatellut nauttia jotain pientä kuplivaa, mutta onnettomuuksien onnettomuus! Riedelin maistelulasi hajosi ja toisen samanlaisen puutteessa ei pulloa voinutkaan avata...



Miksi se on aina juuri se kallein lasi, joka hajoaa? Tai se, jonka on ostanut Thaimaasta monta vuotta sitten? Tai se, jota on vain yksi jäljellä? Tai se, jonka valmistaminen on jo lopetettu?

Lohdutukseksi jouduin valmistamaan (ja nauttimaan miljoonaviistoistatuhattayksi palaa) pannukakkua ja tuoretta mansikkahilloa. Voi minua raukkaa!

Otin parhaaseen MTV Cribs-tyyliin kuvan jääkaappimme sisällöstä ja ajattelin jakaa lystin kanssanne. HUOM! Oli vieraita tulossa, siksi jääkaapissa oli ruuhkaa monellakin tapaa :)



Ylähyllyllä ovessa on aina sinappia, parmesania (oikea, aitoa tavaraa kokonaisessa palassa) ja tomaattipyrettä. Keskimmäisellä hyllyllä on kasa maustekastkkeita eli soijaa, kalakastiketta, dijon-sinappia, punacurrykastiketta, seesamikastiketta, tabascoa yms. Alimmalla hyllyllä käytössä olevat juomat eli tässä tapauksessa kolme pulloa (yksi avattu) Palmer grand cru-shampanjaa, Ocean spray-karpalomehua (ainoa oikea Cosmopolitaneihin) ja Pepsi-maxia (joskus join paljon, nyt jo paljon vähemmän). Yleensä alin rivi ei ole näin glamoröösi vaan sinne menee maitoakin... Boring!

Ylähyllyllä kaapissa on nyt sitä maitoa (Arlan laktoositonta kevytmaitoa) ja näköjään myös makkaraa (veikkaisin Atrian Herkkulenkkiä...). Toiseksi ylin hylly sisältää aina leikkeitä (kinkkua rakkaimmalleni) ja juustoa (ruskeaa miehelle, minulle Oltermannia kun olemme varoissamme), laktoositonta voita, cheddaria, usein käyttämäämme vähärasvaista (3%) tomaatti-ranskankerma-pastakastiketta sekä laktoositonta Valion 12% ranskankermaa.

Isolla keskihyllyllä lisää säilykkeitä (Ican sokeritonta, vain marjan oma sokeri, 85% marjaa, mansikkahillloa, maapähkinävoita, erilaisia sinappeja), munia (vain ekologisia, muita ei pysty edes ajattelemaan), kasviksia (kun eivät pahukset mahdu kasvislokeroon) ja Estrellan BBQ-sipsejä (kesäkampanja, ostettu varastoon).

Alahyllyllä pieniä 0,25 dl Coca Cola-pulloja (mieheni intohimo ja pakkomielle, jäähileisenä lenkin jälkeen) ja kasviksia. Meidän taloutemme syö puolet koko Ruotsin vuosittaisesta broccoli-kulutuksesta... Broccolia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, tomaatteja, zucchinia, paprikaa ja erilaisia yrttejä ja salaatteja kuluu enemmän kuin jaksaa kaupasta kotiin kantaa.

Pieni koira odotti kotiovella tulijoita. Innokkaana kuten aina, mutta korvat hieman luimussa. Mitä oli tapahtunut?

Se, rakas Watson, oli helppo päätellä. Tulijat nostivat katseensa pienestä koirasta käsilaukkuun, joka oli jäänyt kiireessä lattialle. Käsilaukku oli iso, musta ja täynnä tavaraa. Ja ah-niin-vastustamattoman herkullinen pienen koiran mielestä. Isäntäväen ollessa poissa vaivaiset viisitoista minuuttia oli pieni koira ehtinyt rahdata laukkua monta metriä parempaan penkomispaikkaan. Kaikki tavarat oli ehditty kaivaan ulos, sisäkangas ja taskut kääntää ylösalaisin.

Rangaistus ei kauan odottanut saapumistaan. Isäntä otti ohjat käsiinsä ja vei pienen syyllisen toviksi takaisin rikospaikalle pohtimaan tekemisiään...

This particular beat is dedicated to my sweetheart who delights you guys with her witty writings every day :)

Wait 'till chorus... Sorry, no video :(



//Mr. Zaxo-Zebra

Minä (puhuttuani äitini kanssa puhelimessa, tulossa tänne huomenna): Joo, ne ehkä haluaa lounastaa jossain. Mut onhan siellä siellä siellä... Lounaspaikkoja?

Mies: Pekingissä?

Minä: No ei...

Mies: Berliinissä? Pariisissa?

Mies: Oslossa?

Minä: No siellä siellä...

Mies: Keskustassa?!

Minä: No ei... Siellä siellä... Jos me mennään autolla... (muistan paikan nimen) Sigtunassa!!!

Mies (huokaa).

Syksyllä tulee 15 vuotta yhdessä täyteen ja sitä olisi hieno juhlistaa jotenkin. Olemme puhuneet alustavasti pitkästä viikonlopusta Berliinissä, mutta jotenkin vaan vanha suolaa alkoi juuri nyt janottaa... Kylläkin uudella twistillä.

Mites ois..?

Huh-huh vaan, puoli viikkoa on jo mennyt. What happened? Maanantai lomatunnelmissa, eilen ja tänään kiire kiire kiire töissä. Ja loppuviikko samoissa tunnelmissa. Olen saanut ilokseni ja riesakseni rekryfirmasta apua. Näpsiä ihmisiä, itse olen ollut valitsemassa heitä, mutta ennenkuin oppii niin jonkun täytyy opettaa... Juupa juu, juuri minun. "Omaa aikaa" jää vain vessassa käyntiin.

Viikonlopulla tulee vieraita, lähes kuninkaallisia sellaisia. Äitini ja Sten tulevat valtiovierailulle, ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. Tosi kiva, mutta sekin tietää töitä. Pakollista siivoamista ja kaupassakäyntiä vaikka ennemmin vain makoilisi sohvalla ja söisi sipsejä.

Ja sitten seuraavana viikonloppuna lennämme Suomeen koko konkkaronkka pikuveljeni rippijuhliin. Ohjelmaa riittää ja seuraavaa rentoa nuku-niin-pitkään-kuin-ikinä-haluat-aamua saa odottaa aika monta viikkoa. On se vaan omituista miten kaikki menot, vierailut ja muut osuvat useimmiten samalle ajanjaksolle?! Katsotaan kuinka pitkälle hymyä riittää... Viime viikonlopun jälkeen se on kyllä ollut herkässä.

Please. my prince in the shining armor, come rescue me from my cruel Monday life right now!

Yeps, hengissä ollaan ja se on TAAS maanantai. However did this happen? Mieletön väsy viikonlopun autoreissun ja muutaman tunnin unien jälkeen. Ihana, ihana, ihana coffee-2-go pelastaa... Ja autokyyti töihin :) Eka kerta ever.

Melkein kotona... Kroppa ja aivot lomalla, wou mikä viikonloppu!



Varjot pitenevät, alkaa olla ilta. Huomisen aamu aikainen herätys ja työpäivä ovat vielä monen tunnin päässä, kotona odottavat laukkujen purkaminen ja toivottavasti Cosmopolitan (bartender, double the cranberry, please).

Tämä sama mekko on matkannut mukana jo monta vuotta, siis todellinen suosikki. Menee kesät ja talvet, saappaiden ja balleriinojen kanssa, sukkahousuilla tai kesäsäärillä. Musta jakku tai villatakki päälle, ja welcome työhaastattelu. Mustat korkkarit ja isot korvikset, aftwerwork. Lagom avoin kaula-aukko, jota saa kurottua säädyllisemmäksi hakaneulalla. Kiitos, Lindex :) Balleriinat H&M.

Nälkä iski aamiaisesta huolimatta ja pakotti pysähtymään aurinkoiseen Karlstadiin. Kaunis kesäkaupunki kanaalin varrella näyttää menevän kiinni sunnuntaisin klo 16. Tästä onnettomasta tosiseikasta huolmatta onnistuimme löytämään keskustasta pienen thaipaikan. Ei super, mutta kohtuullinen phad thai kai ja tom yam gai täyttivät vatsat.

Ja matka jatkukoon!

Ensin aamiaista paikan päällä Oslossa: keskustan Kaffebrennerietissä cafe au lait, ihanaa vastapuristettua appelsiinimehua, croissaint, pain au chocolat, banana bread ja brownie kirjojen kera rauhalliseen tahtiin...





...ja sitten ihanat jälkiruokakahvit autossa :)





Ja sitten pienen orvon ruotsin-suomalaisen maahanmuuttajaressukan valitusvirsi: miksi, oi miksi Arlan uutta Starbuck's-kahvilinjastoa EI saa Ruotsista?! C'mon, Arlahan on ruotsalainen yritys. Kahveja (nami, nami, nami), jotka on tehty Tanskassa, myydään SEKÄ Suomessa ETTÄ Norjassa mutta EI Ruotsissa. Mälsää :(

Olen mieheni sukkien ylin hovihankkija. Minulla on ollut tämä suuri kunnia likemmäs 15 vuoden ajan. Ensimmäiset vuodet rakkaimpani kulki vitsisukissa, 5-13 yksivärisissä ja muutamina viime vuosina varpaita ovat lämmittäneet moniväriset sukat. Kun vaatteet ovat simppelit, niin sukat voivat olla iloisen sekamelskaiset.

Sukkien laadussa riittää ihmettelemistä. Rahalla saa ja hevosella pääsee, näinhän se sanonta menee mutta eipäs muuten pidä paikkaansa sukkamaailmassa. Voit ostaa 25 euron sukat ja niissä on reikä alle kuukauden käytön jälkeen. Armaimpani jalka on mallia pienehkö ja kokoa 40-42 käyttävät ovat miesten sukkamaailmassa nurkkaan sullottu minoriteetti.

Happy socksit ovat kivoja, laatu ei vain ole kaksinen. Nyt kun niitä sai puoleen hintaan alennuksesta, ostin kuitenkin vinon pinon. 35 kr/pari ei ole enää paha hinta.



Suurimmat suosikit, parasta A-laatuluokkaa, ovat tällä hetkellä Tiger of Swedenin sukat. Mut jep ei, niitä EI saa samaan hintaan.

Tunnen olevani aallonharjalla. Bloggailen Macilläni tien päältä, iPhone4:sen personal hotspot toimii loistavasti, turhat mokkulat voi jättää kotiin. Muistin jopa ottaa kaapelin mukaan kuvien lataamista varten. Alla on A4, najs :) Ja AUX-IN soittaa Irinan Pokkaa... I love modern times!

Ja Muumi-mukissa on puolet tummapaahtoista kahvia, puolet lämmintä maitoa. Livet leker!









Ja Osloon on enää 450 km.

Ei, mä en halua. Palata. Arkeen. Ei. Ei. En!!!

Niinpä vuokrasimme auton ja huomenna lyömme koirankin hoitoon. Vompu menee Fornbohon maalaamaan mökkiä, oletettavastikin hännällään? Pelastusliivitkin on pakattu mukaan, joten luultavasti vompu pääsee myös kanootin kyytiin.

Me suuntaamme pitsalle Peppe'siin. Lisää asiasta huomenna, tässä tunnelmakuva viime kerralta. Mums!

Ensimmäinen työpäivä takana, hyvä niin. Syöty on, jopa terveellisesti. Väsyttää, mutta vain kohtuullisesti. Pieni herkku tekisi hyvää, samoin tuokio omaa aikaa vaikkapa kirjan kanssa.

Jokaisen päivään täytyy mahtua jokin kultajyvänen. Kaunis sana tai ele, onnistunut vaatekokonaisuus, biisi, joka saa laulamaan ääneen mukanaan, kourallinen metsämansikoita... Nämä hetket tekevät päivistä onnistuneita, väsymyksen ja kiireenkin keskellä.

Kello soi, yksi snooz. Ylös, missä on aamutakki? Ihana, valkoinen, röyhelöinen joululahja, aamun ensimmäinen hyvä mieli tulee siihen kääriytyessä.

Pisu, hampaiden pesu, tukan pesu, kaunistusvoidetta naamaan. Ihania ollaan! Paljonko kello on, ehtiikö meikata? Ei, mutta jos edes ripsiväriä... Vaatteet, kääk, mikään ei mahdu päälle loman jälkeen :(

Tänä aamuna aikaa on luksuksesti, ehdin avata koneen, blogata pikaisesti, keittää kahvit (kiitos rakas, olet paras) ja ainakin ajatella aamiaista.

Koira ulos pikapissalle, minkäs lelun sille tänään väsäisi? Hei hei rakas pikkuinen, jää sinä kotia vahtimaan ja nukkumaan pois lomaväsyt, huomenna mennään yhdessä töihin.

Lounaslaatikko, muistinko sen? Sataako? Työavaimet? Ja matkaan!

Vaikka minusta on mukavaa mennä töihin huomenna, loman loppuminen tuntuu silti kurjalta. Kieriskelen silti täällä kotona pienessä viime hetken ahdistuksessa... Argh, työt alkaa, loma loppuu ja seuraava kesäloma on edessä vasta VUODEN kuluttua. Tupla-argh!

Yritän nyt medioida itselleni hieman sielunrauhaa tässä tietokoneen edessä. Kirja kädessä taitaisi tosin lopputulos olla parempi, netti ja blogit näyttävät olevan täpösentäynnä loma-loma-lomasuunnitelmia. Katselen loman aikana otettuja kuvia ja vähän helpottaa, hauskaa on ollut. Mökiltä ja autoilureissuilta otetut kuvat ovat hyväntuulisia ja hauskoja, kauniitakin. Keltainen väri, aurinko, rypsipellot ja maissipötkylät saavat sisäisen tunnelmani kevenemään.



Myös syksyn suunnitelmien miettiminen saa hymyn kohoamaan huulille. 24.10. juhlimme 15 yhteistä vuotta, toivottavasti viikonloppumatkalla Berliiniin. Pyöräytämme treffiruletin taas käyntiin, heti elokuun lopulla. Ja sitä ennenhän tässä on monta ihanaa, aurinkoista, vapaata kesäviikonloppua vielä tiedossa!

p.s. Sekä talvella mahdollisesti tulossa perhematkailua Pekingin suuntaan :)

Aah, aivan ihanaa iltaa on tullut vietetyksi ihan vain kotiparvekkeella. Kuplivaa, grillailua ja aurinkoa... Jälkiruoaksi ihanaa kesäherkkua, marinoituja mansikoita ja vaniljajäätelöä.





Perkaa puoli litraa mansikoita ja paloittele ne neljään osaan. Kaada päälle muutama ruokalusikallinen juoksevaa ekologista hunajaa ja muutama sentti Cointreauta tai Triple Seciä (sitruslikööriä). Raasta yhden limen kuori, heitä mansikoiden päälle se sekä purista mehu (limeä saa olla runsaasti). Sekoita huolellisesti. Anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Laita isoihin kulhoihin vaniljajäätelöä, päälle mansikoita ja lientä kulhon pohjalta. Nam!

Ajelin mieheni melkein kaljuksi, vad sägs?







Joo, en ole yhtä taitava kuin Minski (God bless her! siinä vasemmalla ylärivissä, silmälasipäinen blondi = maailman paras kampaaja) mutta kumminkin. Ja joo, värjäsinkin :)

Hoh, mälsää! Jos aion lisäillä tänne blogiin asukuvia, mun täytynee hommata joko laiha malli tai sitten opetella hyvä poseerausasento. Kivoistakin asukuvista tulee ihan pläsyjä, kun henkilö niiden vaatteiden sisältä näyttää karmaisevalta. Argh! Kyllä nyt paksummastakin bloggaajasta täytyy saada kiva kuva aikaiseksi. Ja vaatteitahan tässä yritetään esitellä, joten mihinkäs asentoon niitä varpaita, käsiä yms. pitäisi kääntää, jotta kuvasta tulisi hyvä? Apua?!

Eilisen asun kengiksi pääsivät sittenkin valkoiset perussandaalit, halusin saada taivaansinisiksi, mekkoonsopiviksi lakatut varpaankynteni esille. Ja terassille sandaalit olivatkin ihan fine :) Laitoin porviin pitkät helmikilluttimet ja ranteeseen useammasta eri rannekorusta yhdistetyn kehitelmän, helmiä siinäkin. Ja olin mielestäni ah-niin-ihana neito kesäheinä.







Ja ilta oli tosi onnistunut! Transformersit rämisivät tiensä loppuun näyttävästi, Vampyyribaari oli kiva kunhan sinne ensin löysimme. Join ihanan jäätelödrinkin, johon tuli Gallianoa, kaakao- ja minttulikööriä, murskattuja non-stopeja, kermaa, maitoa ja vaniljajäätelöä. Mums! Kotiin tullessa haimme koiran naapurista hoidosta, jäimme yksille White Ladyille, jonka jälkeen vielä koti-Cosmikset (ne parhaat! tupla-karpalomehu), iltaruoka (joo, oli vähän jäänyt) ja Hangover-leffa (leffaan pukkaa kakkosta, multa vielä ykkönenkin näkemättä...).

Rakkaimpani vie minut treffeille tänä iltana, oikein perinteisesti elokuviin ja sitten baariin yksille. Menemme katsomaan ryskettä ja ryminää (Transformers III) ja sitten megaherkkudrinkeille Vampire Loungeen. Ajattelin uhkaavista sadepilvistä huolimatta pukeutua kesätyttömäisesti kukalliseen maximekkoon ja kevyeen, valkoiseen pikkuvillatakkiin. Valkoiset sandaalit vai pinkit ballerinat jalkaan?

Päivän kahvittelut suoritettiin Säfstaholmin linnassa Vingåkerissa. Kahvia joo, ja oli hyvää. Tärkeintä on kuitenkin se kakkupuoli. Tällä kertaa olimme tyytyväisiä, jopa ronkeli-miehenikin antoi kauniin kiitoksen sekä laadusta että ulkonäöstä. Lautasella sitruuna-marenki-tartaletti ja suklaa-kola-merisuola-piirakka.

Loma lähestyy loppuaan, mutta mielialani on silti aurinkoinen. Loma on ollut onnistunut, vastannut kaikkia suuria odotuksiani. Ehdin nähdä ystäviäni ja perhettäni Suomessa (ainakin osaa), olla mökillä sekä siellä että täällä, grillata, saunoa, juoda kuplivaa, lukea lukemattomia kirjoja ja vain olla.

Vain olla... Se olikin se ihan paras juttu. Ehdin olla kotona kaikessa rauhassa rakkaitteni kanssa. Herätä aamulla liian myöhään ilman tunnetta siitä, että kallisarvoinen vapaapäivä oli kulunut jo puoliksi hukkaan. Tehdä ei mitään koko päivän ilman pelkoa siitä, että seuraava päivä on ylitäynnä pakollista ohjelmaa ja tekemistä. Olla ilman suunnitelmia tietoisena siitä, että lomapäiviä on vielä paljon jäljellä ja on siis aikaa tehdä suunniteltuja juttuja jonain toisena päivänä lähitulevaisuudessa.

Olen onnistunut tavoitteessani ilman turhaa stressiä eli olen levännyt ja nauttinut olostani. Olen imenyt itseeni kaikki mahdolliset auringonhiukkaset ja tullut itsekin aurinkoisemmaksi. Tunnen oloni optimistiseksi ja katson hymyillen kohti taivaanrantaa syksyn työhaasteita miettien. Plus kaikkia niitä muita haasteita, joita elämä on täynnä. Eikä silti ahdista tai väsytä. Huom! Note to self: Lue tämä inlägg uudestaan joskus lokakuun lopussa.

Ja lopuksi: olisin toki valmis jatkamaan lomaa vielä toiset neljä viikkoa, mutta hei! ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan maanantaina alkavat työt eivät ahdista. Vau! Taidan viihtyä työssäni. Skål på den!