Pakkorako

Tänään oli pakko uhrautua ja yhteisen hyvän nimissä laittaa ruokaa. En olisi millään halunnut tai jaksanut, mutta koska rakkaimpani...

...imuroi...
...purki matkalaukut...
...tiskasi kahdesti...
...kävi ruokakaupassa ja...
...pesi viisi koneellista pyykkiä...

...koin itseni jotenkin pakotetuksi kantamaan korteni kekoon. Lisäksi olen nyt kahtena päivänä syönyt leipää lounaaksi, joten routa ajoi tämän porsaan kotiin. Näpersin kasaan helpon kana-kasvis-pähkinä-lasinuudeliwokin, jonka maustoin valkosipulilla, juustokuminalla, chilillä, limellä, soijalla ja kalakastikkeella. Siitä riittää helposti loppuviikon lounaslaatikkoihin täytettä. Parin leipäpäivän jälkeen ei tunnu yhtään pahalta syödä parina päivänä samaa lounasta... Lasinuudeli meni epäilyttävän ruskeaksi ruoassa (liemi värjäsi), mutta maistui hyvältä. Koemaistaahan on aina pakko!



Illalliseksi veivasin siihen samaan syssyyn ystäväni kertoman ruokakokemuksen innoittamana uunitortilloja. Tacojauhelihaa ja maissia vaan tortillalättyjen sisään, kahdeksan mahtui oivasti rullalle isoon lasagnevuokaan. Jääkaapista löytyneet tomaattisalsan loput päälle ja pakastimesta löytyi vielä vähän cheddarjuustoraastetta päälle ripoteltavaksi. Hetki uunissa, sillä aikaa ehti hyvin huuhdella hivenen salaattia lautasen reunalle. Kuvat näyttävät melko kivilta, mutta totus oli mehukas. Ja hei, tästähän riittää huomiselle illallisellekin :)




Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0