Mitä kadun?
Mitä kadun elämässäni? Mitä jättäisin tekemättä? Haluaisin uuden mahdollisuuden jonkin asian tai ihmisen suhteen?
Kadunko sitä, että olen antanut itseni lihoa 20 kg kolmessatoista vuodessa? Kyllä, tottakai, mutta haluaisinko uudestaan olla 20-vuotias ja tehdä kaiken sen uudestaan? En.
Kadunko sitä, että jätin kaikki koulut kesken? Tavallaan, toivoisin että minussa olisi ollut puhtia suorittaa ensimmäinen aloittamani ammattikorkeakoulu loppuun. Toisaalta koulutuksen voi hankkia koska tahansa kun siihen vain motivaatio löytyy, muuta ei oikeastaan tarvita. Kun on tarpeeksi motivoitunut ja haluaa todella jotakin, niin sittens itä tekee töitä asian eteen ja saa sen järjestymään. Kyllä "vanhemmallakin iällä" voi vielä opiskella.
Mitä muuta voisin katua tai harmitella? Työpaikan vaihtamista, maasta toiseen muuttamista? Riitoja äidin kanssa, taaksejääneitä ystävyyssuhteita? Turhia valheita, riitoja, selvittämättömiä väärinkäsityksiä, tyhmyyksiä, joita olen kiukuspäissäni sanonut, ajattelemattomia tekoja jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä?
Toki. Ilman muuta on kurjaa, etten ole täydellinen ihminen, joka tekee täydellisiä ratkaisuja, joihin kaikki ovat tyytyväisiä. Toisaalta minä olen minä, epätäydellinen mutta oma itseni. Tunnen syyllisyyttä tietyistä asioista, joistain ratkaisuistani tai siitä, mitenolen kertonut niistä ratkaisuista ihmisille. En kuitenkaan sen suuremmin ryve syyllisyydessä tai katumuksessa, se ei vie eteenpäin.
Ja eteenpäin minä elämässäni haluan! Haluan kasvaa, kehittyä, muuttua. Nauttia elämästä, oppia lisää. Turha harmittelu ei tee asioita tekemättömiksi, se vie vain voimia. Kannattaa ennemmin keskittää kaikki energiat positiiviseen ajatteluun ja juuri tässä hetkessä elämiseen.
Summa summarum, non, je ne regrette rien.
Kadunko sitä, että olen antanut itseni lihoa 20 kg kolmessatoista vuodessa? Kyllä, tottakai, mutta haluaisinko uudestaan olla 20-vuotias ja tehdä kaiken sen uudestaan? En.
Kadunko sitä, että jätin kaikki koulut kesken? Tavallaan, toivoisin että minussa olisi ollut puhtia suorittaa ensimmäinen aloittamani ammattikorkeakoulu loppuun. Toisaalta koulutuksen voi hankkia koska tahansa kun siihen vain motivaatio löytyy, muuta ei oikeastaan tarvita. Kun on tarpeeksi motivoitunut ja haluaa todella jotakin, niin sittens itä tekee töitä asian eteen ja saa sen järjestymään. Kyllä "vanhemmallakin iällä" voi vielä opiskella.
Mitä muuta voisin katua tai harmitella? Työpaikan vaihtamista, maasta toiseen muuttamista? Riitoja äidin kanssa, taaksejääneitä ystävyyssuhteita? Turhia valheita, riitoja, selvittämättömiä väärinkäsityksiä, tyhmyyksiä, joita olen kiukuspäissäni sanonut, ajattelemattomia tekoja jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä?
Toki. Ilman muuta on kurjaa, etten ole täydellinen ihminen, joka tekee täydellisiä ratkaisuja, joihin kaikki ovat tyytyväisiä. Toisaalta minä olen minä, epätäydellinen mutta oma itseni. Tunnen syyllisyyttä tietyistä asioista, joistain ratkaisuistani tai siitä, mitenolen kertonut niistä ratkaisuista ihmisille. En kuitenkaan sen suuremmin ryve syyllisyydessä tai katumuksessa, se ei vie eteenpäin.
Ja eteenpäin minä elämässäni haluan! Haluan kasvaa, kehittyä, muuttua. Nauttia elämästä, oppia lisää. Turha harmittelu ei tee asioita tekemättömiksi, se vie vain voimia. Kannattaa ennemmin keskittää kaikki energiat positiiviseen ajatteluun ja juuri tässä hetkessä elämiseen.
Summa summarum, non, je ne regrette rien.
Kommentarer
Trackback
