Mieliala: iloinen

Kävin ensimmäistä kertaa yksin lenkille = ilman miehen kannustavaa seuraa. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, mutta...

Juoksimme Pisaran kanssa sen tavallisen kahden kilometrin lenkin ja päätin jättää puhelintolppien laskimisen sikseen. Juoksen minkä jaksan ja kävelen loput, oli siis päätökseni. Jouduin pysähtymään kahteen suurimpaan alamäkeen ja yhteen ylämäkeen, muuten jaksoin hälkätä koko katkan. Siis iso JEE!!!!!! minulle :)

Kotimatkalla Älvsjön vanhalla IP:llä oli näköjään epäviralliset koirien kokoontumisajot menossa, haukkua jos jonkin näköistä oli paikalla. Pisarakin, ainainen luuseripelkuri, uskaltautui hieman haistamaan muita nelijalkaisia. Nyt kotona hikisenä ja onnellisena.

Haluan muuten mainita, että paitsi ihana armaimpani, myös Miss Agda ja ParisLisa ovat innoittaneet uutukaista juoksuharrastustani.

Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0