Oma koti kullan kallis
Niin se vaan on. Minulle oma koti on kullan kallis, kotona täytyy viihtyä ja pystyä rentoutumaan. Ja silmän pitää levätä eli kaiken pitää olla järjestyksessä, pitää olla siistiä ja sisustuksenkin miellyttää silmää. Etenkin näin syksyä vasten se tuntuu erityisen tärkeältä.
Kun muutimme armaan miehen kanssa 12 vuotta sitten yhteen, ensimmäiset viisi vuotta meillä oli melko värikäs sisustus, painotus simisen suuntaan. Sen jälkeen tyyli om muuttunut vaaleammaksi, nykyinen asunto om melkolailla valkoinen. Plus terästä, vaaleaa puuta ja vähän beigeä. Välillä toki väripilkut hyppäävät taas eloon, syksyn pimeinä iltoina Mariskoolit tekevät paluun keittiösaarekkeen reunalle tuikuiksi. Ja onhan meillä aina nuo kirjahyllyt, joista ei taikomallakaan saa tehtyä yksivärisiä.
Minulla on menossa pienimuotoinen "tee-se-itse"-kausi, olen innostunut tuunaamaan lamppuja. Pidän todella paljon nykyisestä asunnostamme, 71 neliötä riittää kahdelle hengelle ja pienelle koiralle erinomaisesti, tuntuu jopa väljältä (vaatehuone auttaa siinä asiassa hurjasti). Parvekekin meillä on, tosin elämää pienempi ja surkeampi eikä näkymäkään ole kuin roskakatokselle (tai siis sisäpihalle). Sisäpihalla remontoidaan alakerran kahvilaa juuri nyt, joten näky on melkoinen.
Ohessa kuvia vuosien varrelta, enjoy!
Tyyliä vuodelta 2005 kun asuimme Andersin yksiössä Älvsjössä.
Aleksis Kiven katu vuodelta 2008, nerskalad näyttöä/myyntiä varten.
Nykyinen makuuhuone.
Näkymä hallin ovelta keittiöön.
Hmm... Kuvat ovat hieman sitä sun tätä. Näkyy pyykinkuivaustelineitä yms. Taitanee olla parasta ruveta ottamaan tarkempia ja parempia kuvia, jotta niitä kehtaa esitelläkin.
Kun muutimme armaan miehen kanssa 12 vuotta sitten yhteen, ensimmäiset viisi vuotta meillä oli melko värikäs sisustus, painotus simisen suuntaan. Sen jälkeen tyyli om muuttunut vaaleammaksi, nykyinen asunto om melkolailla valkoinen. Plus terästä, vaaleaa puuta ja vähän beigeä. Välillä toki väripilkut hyppäävät taas eloon, syksyn pimeinä iltoina Mariskoolit tekevät paluun keittiösaarekkeen reunalle tuikuiksi. Ja onhan meillä aina nuo kirjahyllyt, joista ei taikomallakaan saa tehtyä yksivärisiä.
Minulla on menossa pienimuotoinen "tee-se-itse"-kausi, olen innostunut tuunaamaan lamppuja. Pidän todella paljon nykyisestä asunnostamme, 71 neliötä riittää kahdelle hengelle ja pienelle koiralle erinomaisesti, tuntuu jopa väljältä (vaatehuone auttaa siinä asiassa hurjasti). Parvekekin meillä on, tosin elämää pienempi ja surkeampi eikä näkymäkään ole kuin roskakatokselle (tai siis sisäpihalle). Sisäpihalla remontoidaan alakerran kahvilaa juuri nyt, joten näky on melkoinen.
Ohessa kuvia vuosien varrelta, enjoy!
Tyyliä vuodelta 2005 kun asuimme Andersin yksiössä Älvsjössä.
Aleksis Kiven katu vuodelta 2008, nerskalad näyttöä/myyntiä varten.
Nykyinen makuuhuone.
Näkymä hallin ovelta keittiöön.
Hmm... Kuvat ovat hieman sitä sun tätä. Näkyy pyykinkuivaustelineitä yms. Taitanee olla parasta ruveta ottamaan tarkempia ja parempia kuvia, jotta niitä kehtaa esitelläkin.
Kommentarer
Trackback
