Fiilis: hei, jee!!!
Toinen työyö takana ja det rullar på. Olen nukkunut hyvin ja päässyt rytmiin taas kiinni.
(Ihan toiseen asiaan: onko maailmassa ihanampaa kuin se, kun pieni koira, joka on ollut juuri ottamassa aurinkoa parvekkeella, tulee sitten venytellen ja ihan lämpimänä takaisin olohuoneeseen ja lopsahtaa kyljelleen makaamaan keskelle olohuoneen lattiaa? Iso lattia, pieni pieni koira. Niin hellyttävää.)
Nukuin tänään sikeästi kuusi tuntia, kello herätti 14,15. Mies pääsi puoli kolmelta, tarkoitus oli mennä juoksemaan. Näkkileipäpatukan ja mehulasillisen voimin jaksoin ponnistella metsään, miehen töistä tuoma minikahvikin auttoi. Juoksemisessa on tapahtunut selvää edistystä, hei jee! Tällä kertaa jalat tosin tuntuivat aluksi melko unisilta ja raskailta, mutta muutaman sadan metrin hölköttelyn jälkeen helpotti ja loppui sujui oikeinkin mukavasti. Pikapuoleen jaksanen juosta kahden kilometrin metsälenkin kokonaan, sitten pidennän matkaa. Okei, kuulostaa aika säälittävältä, kaksi vaivaista kilometriä. MUTTA en ole koskaan juossut aikaisemmin, en edes sitä Cooperin testiä koulussa.
Ilmakin on aivan upea, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoo +25 astetta. Juoksemaankin pystyi lähtemään pelkissä shortseissa ja hihattomassa topissa. Siitä puheen ollen: palkkapäivä on ensi viikolla ja silloin ajattelin käydä parantamassa juoksuvaatevarastoani. Minulla ei ole käytännössä mitään liikuntavaatteita. Kaapissa on toki paljon tavallisia ulkoiluvaatteita, mutta ne ovat lähinnä fleecepusakoita ja tavallisia pehmisverkkareita. Juokseminen sellaisissa kun kylmemmät ilmat tulevat ei pahemmin houkuttele. Ajattelin ostaa aluksi tavalliset juoksutrikoot, niillä pääsee alkuun. Jotkut säärystimen tyyppiset viritykset voisivat olla myös kivat. Urheilurintaliivejä tarvitaan...
(Tilanneraportti: pieni pieni koira siirtyi kyljelleen makaamaan aurinkoiselle läntlle olohuoneen lattialle.)
Olen todella onnellinen edistymisestäni (vaikkakin vaatimattomasta sellaisesta) lenkkipolulla. Olen jo ylitttänyt itseni ja omat odotukseni. Ja mikä parasta, nauttinut hikoillessani. Voiko paremmin enää mennä?
Maailman ihanin pieni suulaaja :)
(Ihan toiseen asiaan: onko maailmassa ihanampaa kuin se, kun pieni koira, joka on ollut juuri ottamassa aurinkoa parvekkeella, tulee sitten venytellen ja ihan lämpimänä takaisin olohuoneeseen ja lopsahtaa kyljelleen makaamaan keskelle olohuoneen lattiaa? Iso lattia, pieni pieni koira. Niin hellyttävää.)
Nukuin tänään sikeästi kuusi tuntia, kello herätti 14,15. Mies pääsi puoli kolmelta, tarkoitus oli mennä juoksemaan. Näkkileipäpatukan ja mehulasillisen voimin jaksoin ponnistella metsään, miehen töistä tuoma minikahvikin auttoi. Juoksemisessa on tapahtunut selvää edistystä, hei jee! Tällä kertaa jalat tosin tuntuivat aluksi melko unisilta ja raskailta, mutta muutaman sadan metrin hölköttelyn jälkeen helpotti ja loppui sujui oikeinkin mukavasti. Pikapuoleen jaksanen juosta kahden kilometrin metsälenkin kokonaan, sitten pidennän matkaa. Okei, kuulostaa aika säälittävältä, kaksi vaivaista kilometriä. MUTTA en ole koskaan juossut aikaisemmin, en edes sitä Cooperin testiä koulussa.
Ilmakin on aivan upea, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoo +25 astetta. Juoksemaankin pystyi lähtemään pelkissä shortseissa ja hihattomassa topissa. Siitä puheen ollen: palkkapäivä on ensi viikolla ja silloin ajattelin käydä parantamassa juoksuvaatevarastoani. Minulla ei ole käytännössä mitään liikuntavaatteita. Kaapissa on toki paljon tavallisia ulkoiluvaatteita, mutta ne ovat lähinnä fleecepusakoita ja tavallisia pehmisverkkareita. Juokseminen sellaisissa kun kylmemmät ilmat tulevat ei pahemmin houkuttele. Ajattelin ostaa aluksi tavalliset juoksutrikoot, niillä pääsee alkuun. Jotkut säärystimen tyyppiset viritykset voisivat olla myös kivat. Urheilurintaliivejä tarvitaan...
(Tilanneraportti: pieni pieni koira siirtyi kyljelleen makaamaan aurinkoiselle läntlle olohuoneen lattialle.)
Olen todella onnellinen edistymisestäni (vaikkakin vaatimattomasta sellaisesta) lenkkipolulla. Olen jo ylitttänyt itseni ja omat odotukseni. Ja mikä parasta, nauttinut hikoillessani. Voiko paremmin enää mennä?
Maailman ihanin pieni suulaaja :)
Kommentarer
Postat av: Stefan
Se on kyllä ihana pieni auringonottaja.
Ps. Mun mielestä tää sun blogi on aivan mahtava!
Trackback
