Madam Z

Hitaat aamut, jopa yksin, ovat ihania ja saan nauttia niistä joka toinen viikko antaumuksella. Voin nousta sängystä kun siltä tuntuu ja tassutella koira jalkojen ympärillä tanssien vessaan. Vessanmatolla karvatassumme heittäytyy selälleen ja haluaa masurapsuja. Siinä on ihan turha taistella vastaan, rapsuttaa täytyy kunnes neiti on tyytyväinen. Jos lopettaa liian aikaisin, seuraa villi säärisätky, selällä edestakaisin kieriskely ja tuhahtelu.

Voi laittaa kulahtaneet verkkarit päälle, sohia vähän tukkaa järjestykseen ja sitten siirtyä alakerran konditoriaan, jossa rakas oma mies tekee minulle aamukahvin, mukaan tai paikan päällä juotavaksi maun mukaan. Usein istuskelen hetken kondiksen baarijakkaralla lukien päivän lehteä ja katsellen muita asiakkaita. Kaikki myymälän "tytöt" ovat tosi mukavia ja moikkailevat mennen tullen. Saan mukaani kotiin otettaksi tuoreen sämpylän tai leivän pätkän, siitä on hyvä tehdä aamiaisleipä, jonka voi sitten nauttia netissä surffailun ohessa.

Ehdin käydä lenkillä, siivota, laittaa ruokaa, käydä kirjastossa, hoitaa pankkiasioita, lukea, lukea, lukea, istuskella parvekkeella kahvilaremontin edistymistä tarkkaillen (kirja kädessä), mitä vaan.

Elämä on aika mukavaa.

Seuraavaksi edessä on ruoanlaittoa, tonnikalapastan tekemistä miehen lounaslaatikoihin.

Sipulia haudutetaan oliviiöljyssä ja voissa, lisätään chilitomaattimurska. Joukkoon vähän ketsuppia ja tomaattipyrettä, annetaan muhia hetki. Sitten vaan tonnikalat sinne plus kourallinen pilkottuja mustia oliiveja. Sekoitetaan keitetyn keskisuuren pastan joukkoon, sekaan vielä vähän pippuria, persijasilppua ja runsaasti parmesaania.

Hyvää tulee, kunhan minun ei tarvitse syödä (nou tänks tunalle).