Madam Z

Voihan kökkö, syksy on täällä taas. Päivisin on ihanaa, niin kauan kun ei sada. Värikästä, hyvän tuoksuista. Pitkät metsälenkit ovat parhaimmillaan.

Iltaisin on säkkipimeätä jo seitsemältä ja päivät sen kun vain lyhenevät lyhenemistään. Lehdet kehottavat keksimään kivaa tekemistä, olemaan ystävien kanssa ja polttamaan tuikkuja kotona. Juu, ilman muuta. Mikään ei silti korvaa auringonvaloa ja pitkiä kesäiltoja, jollain on töiden jälkeen vielä kaikki maailman aika tehdä mitä vain.

Pidän kyllä syksystä, mutta kun on pimeää aina vain aikaisemmin, ilta illan perästä, niin ahdistus iskee. Joka hetkeä ei voi täyttää tekemisellä ja kynttilänvalolla. Kun syksyllä tulee suru puseroon, työstressi tai ihmissuhdeahdistus, se tuntuu minusta aina vaikealta. Paljon ylitsepääsemättömämmältä kuin kesällä, jolloin auringonvalo auttaa jaksamaan.

Sääliksi käy pientä koiraakin, joka istuu ikkunalaudalla vahtimassa pimeää maailmaa. Kesäisin ikkunasta näkeekin sentään jotain...