Matkalla töihin
Työpaikka kutsuu taas, vapaat on vietetty ja edessä on seitsemän yötä. Sinällään ok fiilis, ikävä vain jättää mies ja karvakaula kahdestaan nukkumaan lämpimään kotiin.
Ensimmäinen yö tuntuu yleensä aina rankimmalta, elimistö ei ymmärrä missä mennään ja suunnilleen yhden aikaan iskee mieletön väsymys. Aamulla askel painaa niin ettei meinaa kotiin jaksaa ja hampaita pestä. Silti ensimmäisen päivän unen laatu on aina huonoin, heräilen useamman kerran ja olen kokonaan hereillä viimeistään kun rakaimpani tulee kotiin klo 14,30. Parasta olisi nukkua ainakin kahdeksan tuntia, sitten jaksaisi paremmin koko yöputken.
Nyt kun syksy on tullut ja ulkolämpötila laskenut, on nukkuminen päivisin kuitenkin helpompaa kuin kesällä. Kun ulkona on +25 ja aurinko paistaa, on parvekkeen ovea ja ikkunoita pidettävä auki, sisälle tulee liikaa elämisen ääniä eikä nukkumisesta tule mitään. Kun on aurinkoista sitä jaksaa paremmin vähemmilläkin unilla ja siksi nukkuminen jää usein minimiin. Sitä jaksaa muutamia viikkoja, sitten tulee romahdus... Oma vikahan se on, yötyöläisen on pakko nukkua vaikka ei huvittaisikaan.
Ensimmäinen yö tuntuu yleensä aina rankimmalta, elimistö ei ymmärrä missä mennään ja suunnilleen yhden aikaan iskee mieletön väsymys. Aamulla askel painaa niin ettei meinaa kotiin jaksaa ja hampaita pestä. Silti ensimmäisen päivän unen laatu on aina huonoin, heräilen useamman kerran ja olen kokonaan hereillä viimeistään kun rakaimpani tulee kotiin klo 14,30. Parasta olisi nukkua ainakin kahdeksan tuntia, sitten jaksaisi paremmin koko yöputken.
Nyt kun syksy on tullut ja ulkolämpötila laskenut, on nukkuminen päivisin kuitenkin helpompaa kuin kesällä. Kun ulkona on +25 ja aurinko paistaa, on parvekkeen ovea ja ikkunoita pidettävä auki, sisälle tulee liikaa elämisen ääniä eikä nukkumisesta tule mitään. Kun on aurinkoista sitä jaksaa paremmin vähemmilläkin unilla ja siksi nukkuminen jää usein minimiin. Sitä jaksaa muutamia viikkoja, sitten tulee romahdus... Oma vikahan se on, yötyöläisen on pakko nukkua vaikka ei huvittaisikaan.
Kommentarer
Trackback
