Madam Z

Jestas, perjantaiaamu. Se tosiseikka, että muistin herätyskellon soidessa tänään tosiaan olevan perjantai ja siten viikon viimeinen työpäivä, oli ainut asia joka sai minut nousemaan ylipäätään sängystä tänä sateisena aamuna. Olen aivan poikki. Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko on aina uuvuttava, jos ei niin fyysisesti minun tapauksessani niin kuitenkin psyykkisesti. Ja se aamuherääminen... Huokaus, ei kai sitä voi muutakaan sanoa.

 

Olin jotenkin eilenaamulla vielä enemmän poikki kuin tänään ja meinasin nukahtaa näppäimistöni päälle. Olen yrittänyt syödä fiksummin ja käydä lounastunnilla kävelyllä, uutta alkua näin heti alkuun. Painostava ilmakin tekee omansa. Kotiin päästyäni kirosin mielessäni löyhäpäisyyttäni, sillä olin luvannut naapurille auttaa häntä suursiivouksessa. Vanhempi rouva, joka auttaa meitä pari kertaa viikossa vompatin hoidossa, oli ihan pulassa vintiltä alas kannettujen muuttolaatikoiden kanssa. No, iskeehän siinä lamaannus kelle tähänsa kun yksiön olohuoneeseen löydään toistakymmentä isoa laatikkoa ja sanotaan, että avaa ja järjestä. Tämän rouvan kunto ei annan myöten nostelua tai siirtelyä, sehän homman tekikin niin kinkkiseksi. Juu, ja tietenkin se kokovartalopaniikki.

 

Apuun lentää MadamZ : ) Yhdessä me avasimme kaikki laatikot, järjestelimme kirjat ja pikkutavarat hyllyyn, loput menivät tarpeen mukaan eri laatikoihin (roskiin, lapsille, pesuun, kaappiin, hyväntekeväisyyteen, takaisin vintille) pyyhimme pölyt ja lopuksi imuroimme. Rakas mieheni auttoi kantamaan loppuja takaisin ylös ja rahtasi vielä kanssani rouvan käyttämättömän kuntopyöränkin rappuja pitkin ylös. Yksiössä ei ole käyttämättömälle tavaralle liikoja tiloja. Miksiköhän kukaan tuntemani kuntopyörän omistaja ei käytä ko. vempainta ensi-ihastuksen kadottua..?

 

Neljän tunnin hikisen aherruksen jälkeen tunsin itseni voittajaksi. Rouva säteili tyytyväisyyttään ja minä olin saanut treenausta oikein olan takaa. Eipähän tarvitse huolehtia siitä, en ole ehtinyt muuten urheilemaan (kuin kävelemään) tällä viikolla. Kyllä tämä nyt riitti, kiitti.

 

Vompuli kävi miehen kanssa eläinlääkärillä, ohjelmassa oli anaalirauhasten tyhjennystä ja suupieleen tulleen pikkuhaavan diagnosointia. Ei hätää. Muuten me olemme suunnittelemassa vaatehuoneremonttia. Ajatuksena oli aloitella sitä jo tänä viikonloppuna, mutta en taida jaksaa. Maalit on jo ostettu, Elfojakin olen katsellut. Enää puuttu Ikea-reissu. Alkaa kuitenkin tuntua liian kiireiseltä, taidan suosiolla jättää homman myöhemmälle. Ehtii sitä ensi kuussakin. Ja onpahan sitten sitä paremmin suunniteltu homma, ettei tule niitä harmittavia hätäratkaisuja ajan puutteen takia. Ärsyttää vaan tuo vaatehuoneen kaaos niin vietävästi, sama se miten siellä siivoan kun hyllytilaa tavaroille ei vain ole tarpeeksi. Mies on kuitenkin luvannut mennä konditoriahommin huomenaamuksi ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä intialaista elokuvaa katsomaan, se saa riittää viikonlopun ohjelmaksi.

 

Over and out.