Ikisuosikki

Kaikilla on suosikkinsa klassikkoleffojen joukossa. Minä rakastan vanhoja Suomi-leffoja, Tauno Suurta kauniimpaa miestä ei olekaan (Ansa Ikosen kanssa verraton pari: Kaikki rakastavat, Vaimoke, Tauno oli todellakin ainoa suuri suomalainen filmitähti, josta olisi voinut olla kansainvälisillekin markkinoille tyyliin Errol Flynn).

Toinen ikisuosikkini on Mika Waltarin komisario Palmu. Tai siis Jopi Rinteen Palmu, tuo 60-luvun epäjumala. Seuralaisinaan aina-nälkäinen Kokki ja aina-epäonnistuva "poika", myöhemmin tuomari ja Palmun pomo, Virta. Rakastan kaikkia kolmea aitoa, Waltarin Palmua: Kuka murhasi rouva Skrofin eli Kaasua, komisario Palmu (leffoista toinen mutta kirjoista ensimmäinen), Komisario Palmun erehdys (kirjoista toinen mutta leffoista ensimmäinen) sekä se viimeinen ainoa oikea Palmu eli Tähtitorninmäellä liikkuva Tähdet kertovat, komisario Palmu. Ihanaa Helsinki-kuvaa.





Kuvissa ovat mukana niin Pentti Siimes (kaikissa kolmessa), Elina Salo (kahdessa ensimmäisessa) kuin nuori Esko Salminenkin (isänsä, Tauno Suuren poika, aah). Kaupunkikuvaus on upeaa: poliisiaseman ikkunasta näkyy Tuomiokirkko, Palmu vierailee Yhdyspankissa yhtä hyvin kuin rautatieasemallakin, Esko Salmisen Ville juoksee Bristolin rappusissa. Fantastista näyttelijäntyötä ja ihanaa musta-valkeaa Helsinki-kuvaa, voin lämpimästi suositella kaikille.

Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0