Rauhallinen
Rakastan rauhallisia sunnuntaiaamuja. Jos vain mahdollista, en halua tehdä sunnuntaiksi suunnitelmia. Rutiineja meillä kyllä on, mutta ei mitään pakkoja. Herätyskello ei soi, voi nukkua pitkään. Vien aamulla anivarhain vompiksen ulos pikapissalla ja annan muonat, mutta sitten lopsahdan takaisin sänkyyn ja näen useimmiten kauniita unia vielä monta tuntia...
Pitkä aamiainen. Yleensä yritämme keksiä jotainkivaa sunnuntaiaamiaiseksi, tehdä scones lemoncurdin kera, paistaa amerikkalaisia pannukakkuja, päälle mustikoista (tai pekonia) ja vaahterasiirappia, täysi englantilainen aamiainen pekoneineen ja papuineen on mieheni suursuosikki kun taas minä jumailoin croissantteja mansikkahillolla ja sulalla suklaalla. Ja aina paljon ihanaa, tummapaahtoista kahvia lämpimällä maidolla ja herkullista tuoremehua. Tai ihan vain Starbuck'sin kahvia... Sunnuntain lehti ja aikaa blogata viimeisen kahvikupillisen rippeiden kanssa.
Off you go! Metsälenkki kutsuu. Iloinen koira juoksee vierellä, ikivihreät kuuset huojuvat tuulessa ympärillämme.
Viinipullosta riittää vielä lasilliset, ruoanlaitto alkakoon. Joskus teemme ruokaa vain siksi päiväksi, joskus monta eri ruokaa niin ettei alkuviikosta tarvitse laittaa ruokaa lainkaan, lämmittää vain. Ja lukemattomat lounaslaatikot olemme myös ahkeroineet kasaan sunnuntain kääntyessä iltaan.
Ruokalautanen kädessä on ihanaa istahtaa sohvalla, laittaa leffa pyörimään ja vain olla.
Joskus tiemme vie toki kaupunkiinkin, kaupoille kiertelemään tai Djurgårdeniin kävelemään. Välillä, etenkin kesäisin, olemme mökillä mikä onkin sitten aivan oma lukunsa. Tai jos olemme autollisia, tiemme vie jonnekin vihreään maastoon kokopäiväretkelle.
Oli miten oli, sunnuntai on luvattu päivä, rahan tyyssija. Täynnä helliä hymyjä ja hyvää tuulta.
Nyt tähän väliin lienee hyvä lisätä pieni p.s. eli rakkaimpani siirtyy ensi viikosta alkaen tekemään puoli päivää töitä joka neljäs sunnuntai... Mikään hyvä ei siis kestä ikuisesti, nyt on muutoksen aika.
Pitkä aamiainen. Yleensä yritämme keksiä jotainkivaa sunnuntaiaamiaiseksi, tehdä scones lemoncurdin kera, paistaa amerikkalaisia pannukakkuja, päälle mustikoista (tai pekonia) ja vaahterasiirappia, täysi englantilainen aamiainen pekoneineen ja papuineen on mieheni suursuosikki kun taas minä jumailoin croissantteja mansikkahillolla ja sulalla suklaalla. Ja aina paljon ihanaa, tummapaahtoista kahvia lämpimällä maidolla ja herkullista tuoremehua. Tai ihan vain Starbuck'sin kahvia... Sunnuntain lehti ja aikaa blogata viimeisen kahvikupillisen rippeiden kanssa.
Off you go! Metsälenkki kutsuu. Iloinen koira juoksee vierellä, ikivihreät kuuset huojuvat tuulessa ympärillämme.
Viinipullosta riittää vielä lasilliset, ruoanlaitto alkakoon. Joskus teemme ruokaa vain siksi päiväksi, joskus monta eri ruokaa niin ettei alkuviikosta tarvitse laittaa ruokaa lainkaan, lämmittää vain. Ja lukemattomat lounaslaatikot olemme myös ahkeroineet kasaan sunnuntain kääntyessä iltaan.
Ruokalautanen kädessä on ihanaa istahtaa sohvalla, laittaa leffa pyörimään ja vain olla.
Joskus tiemme vie toki kaupunkiinkin, kaupoille kiertelemään tai Djurgårdeniin kävelemään. Välillä, etenkin kesäisin, olemme mökillä mikä onkin sitten aivan oma lukunsa. Tai jos olemme autollisia, tiemme vie jonnekin vihreään maastoon kokopäiväretkelle.
Oli miten oli, sunnuntai on luvattu päivä, rahan tyyssija. Täynnä helliä hymyjä ja hyvää tuulta.
Nyt tähän väliin lienee hyvä lisätä pieni p.s. eli rakkaimpani siirtyy ensi viikosta alkaen tekemään puoli päivää töitä joka neljäs sunnuntai... Mikään hyvä ei siis kestä ikuisesti, nyt on muutoksen aika.
Kommentarer
Trackback
