Varsovassa, Varsovasta osa 1
Varsovassa oli kivaa, mutta Varsovasta voisi sanoa, että blääh.
Hauskaa on aina hauskassa seurassa.
Matka meni hikisesti, eksyimme Via Baltican sijasta paikalliselle lehmipolulle ja kaasutimme koko matkan alla seitsemääkymppiä tunnissa. Hey c'mon, mitäs tekivät siitä Via B:stä niin pienen ja hankalasti löydettävän?!
Perillä Varsovan Intercpntinentalissa onnistuimme röyhkeästi anomaan harjoittelevalta vastaanottovirkailijalta up-greidauksen business class-huoneeseen. Pääsimme ylös 37:een kerrokseen, huikeat näköalat!
Huonekin oli ihan mukava, erityisen maininnan saa sadesuihku (siellä katossa, ei näy kuvassa). Mmm, tällainen kotiinkin. Muutenkin, jospa kylpyhuonettamme voisi laajentaa, niin että sinne mahtuisi suihkukoppi, sauna, tassullinen kylpyamme ja iso marmorinen käsienpesuallas? Ja tietenkin muutama taideteos seinille.
Huoneessa oli tyynyjä vaikka toisille jakaa sekä käytössä lisäksi kahdeksan eri tyynyn tyyny-menu, mutta kumma kyllä, niska oli aina aamulla ihan solmussa.
Kiertelimme vanhassa kaupungissa, jossa söimme ehkäpä maailman isoimman jäätelön. Kaunista oli ja puhdasta, mutta ei erityisen mielenkiintoista ja melko pientä.
Etäisyydet olivat kyllä suuret, jos olisi halunnut yhtään sivummalle ydinkeskustasta niin olisi pitänyt hypätä ratikkaan. Olimme jo harkitsemassa moista, mutta kun ovet raitiovaunuun avautuivat ja kuuma ilma purkautui ulos ihmisten mukana, totesimme parhaaksi pitäytyä kävelemisessä. Raitiovaunut olivat viehättäviä ja aataminaikuisia, 1950-luvulta ehkä? Ilmastointia niissä ei ainakaan ollut. Lisäksi yleisellä tasolla, muutamia vanhempia, restauroituja rakennuksia sekä uudempia pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta, rakennukset olivat kamalaa sodanjälkeistä laatikkoarkkitehtuuria, jolle ei oltu tehty mitään sitten rakennusvuoden.
(Nyt pitää mennä pakkaamaan, Mini Cooper vie kohta koko lauman Osloon. Varsovan tarinat jatkvat viimeistään viikonlopun jälkeen.)
Hauskaa on aina hauskassa seurassa.
Matka meni hikisesti, eksyimme Via Baltican sijasta paikalliselle lehmipolulle ja kaasutimme koko matkan alla seitsemääkymppiä tunnissa. Hey c'mon, mitäs tekivät siitä Via B:stä niin pienen ja hankalasti löydettävän?!
Perillä Varsovan Intercpntinentalissa onnistuimme röyhkeästi anomaan harjoittelevalta vastaanottovirkailijalta up-greidauksen business class-huoneeseen. Pääsimme ylös 37:een kerrokseen, huikeat näköalat!
Huonekin oli ihan mukava, erityisen maininnan saa sadesuihku (siellä katossa, ei näy kuvassa). Mmm, tällainen kotiinkin. Muutenkin, jospa kylpyhuonettamme voisi laajentaa, niin että sinne mahtuisi suihkukoppi, sauna, tassullinen kylpyamme ja iso marmorinen käsienpesuallas? Ja tietenkin muutama taideteos seinille.
Huoneessa oli tyynyjä vaikka toisille jakaa sekä käytössä lisäksi kahdeksan eri tyynyn tyyny-menu, mutta kumma kyllä, niska oli aina aamulla ihan solmussa.
Kiertelimme vanhassa kaupungissa, jossa söimme ehkäpä maailman isoimman jäätelön. Kaunista oli ja puhdasta, mutta ei erityisen mielenkiintoista ja melko pientä.
Etäisyydet olivat kyllä suuret, jos olisi halunnut yhtään sivummalle ydinkeskustasta niin olisi pitänyt hypätä ratikkaan. Olimme jo harkitsemassa moista, mutta kun ovet raitiovaunuun avautuivat ja kuuma ilma purkautui ulos ihmisten mukana, totesimme parhaaksi pitäytyä kävelemisessä. Raitiovaunut olivat viehättäviä ja aataminaikuisia, 1950-luvulta ehkä? Ilmastointia niissä ei ainakaan ollut. Lisäksi yleisellä tasolla, muutamia vanhempia, restauroituja rakennuksia sekä uudempia pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta, rakennukset olivat kamalaa sodanjälkeistä laatikkoarkkitehtuuria, jolle ei oltu tehty mitään sitten rakennusvuoden.
(Nyt pitää mennä pakkaamaan, Mini Cooper vie kohta koko lauman Osloon. Varsovan tarinat jatkvat viimeistään viikonlopun jälkeen.)
Kommentarer
Postat av: Alfis&Ullis
Being high is fun ;)
Trackback
