Väri: vihreä

En ole yhtään viherpeukalo, mutta pidän kasveista. Ne saavat mielellään olla helppohoitoisia, saatan siitä huolimatta tappaa ne vahingossa. Minulle kasvin ei tarvitse olla mitenkään erityinen, meillä on ruukkukaupalla anopinkieliä. Ne ovat helppohoitoisia ja sitkeitä kasveja sekä vihreitä. Kunhan tämä viimeksimainittu ominaisuus on kasvilla hanskassa, niin meistä tulee kyllä kavereita. Yrttipurkeistakin tykkään kovasti, ne vain eivät viihdy minun seurassani. Kuolevat heti kättelyssä nimittäin.



Viime sunnuntaina käväisimme Plantagenissa ja innostuin hieman. Piti ostaa vain pari pikku purkkia jotain uutta kuolevien parvekekukkien tilalle, mutta kun oli auto käytössä... 50 litraa multaa, kasa uusia ruukkuja ja vadelmapensas (muiden muassa) tarttuivat matkaan. Ahkeroin koko maanantai-illan istutusten parissa. Hommaa riitti loputtomiin ja sotkua tuli. Puoli iltaa meni siinä suurimpia multia imuroidessa kun muuten oli valmista. Istutin samalla kaikki kotikasvit uusiin ruukkuihin tai annoin ainakin ensiapua uudet mullat vanhaan ruukkuun. Reppanoilla oli ihan mullat lopussa, olin kai alunperin ostanut koko jengille liian pienet ruukut.



Lopussa kiitos seisoi ja ulos parvekkeelle matkasivat vadelmapuska nurkkaan seisomaan jalallisessa purkissaan, keskihyllylle laventeli shampanjacoolerissa, ylähyllylle rucola ja basilika ja kaiken kukkuraksi vielä metsämansikkakin pääsi joukkoon mukaan.



Jonkin sortin yrtti, ei syötävä, tuplapurkissa, joutui sisätiloihin koska parveketila loppui. Pitäisi tuoksua miedosti sitruunaiselle. Mikähän lienee yrtti naisiaan?



Vanhoista parvekekukista riitti vielä iloa pariin maljakkoon.


Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0