Madam Z

Olen töissä ja teen töitä. Melko ahkerastikin vielä. Aika menee nopeasti, viikko on useimmiten lopussa ennenkuin huomaankaan. Työni ei tee minua erityisen ylpeäksi enkä saa siitä sen suurempaa tyydytystä, mutta viihdyn. Yritys on nuori ja pieni, erilainen kokemus minulle. Reilun puolen vuoden jälkeen hommat ovat asettuneet uomiinsa, vaikka jatkuvasti tuleekin kiirettä aiheuttavia tekijöitä. Enää ei kuitenkaan tarvitse olla ylitöissä tuntikaupalla joka viikko, jonkilaista parannusta on siis tapahtunut.

Yritän nyt olla paikallani jonkin aikaa, se tuntuu melko haastavalta ajatukselta. Kuten sanoin, työnkuvani ei ole kovin ihmeellinen ja palkkakin superhuono. Kaikkiin asioihin voi kuitenkin saada parannusta aikka myöten, eikös vaan? Jos ei koskaan ole paikallaan, ei parannustakaan voi tapahtua. Juu juu, työtä voi aina vaihtaa, mutta viime vuosina olen vaihtanut työpaikkaa useammin kuin laki sallii, joten se siitä...

Tämä on sellaista itsensä päivittäistä tsemppaamista, tämä työnteko, eikös vaan? Oma asenne ratkaisee :)