Madam Z

Vein juuri vompatin iltapissalle. Törmäsin naapuriin sekä ulosmennessä että sisääntullessa, ensin herraan ja sitten rouvaan koiran kanssa. Naapurin "vompatti" on fralla, ranskanbullgoddi nimeltä Sigge. Sigge on maailman herttaisin, suloisin ja sympaattisin koiraherra. Maanantaipäivän kappale, joka on sairastanut kaikki mahdolliset taudit ja saanut kolhut ja vammat ja valittamatta viettänyt lukemattomat yöt koirasairaalassa silti koskaan elämäniloaan kadottamatta.

Sigge singahti heti sylisä päästyään luokseni ovellemme ja samantien ovesta sisään. Kämppämme on tuttu hänelle, Sigge vietti jouluillallisen ruokapöytämme alla kuorsaten, jalan sojossa takana ihan kuin sammakolla. Tuttuakin tutumpi oli  myös ihanaisen vompattimme herkku/lelukulho, josta löytyi aarteita. Luvallisia ja luvattomia aarteita, runsain mitoin. Sinne vaan suorilta jaloilta ja kuono syvälle astiaan aarteita etsimään.

Matte huhuili ensin ovelta, sitten eteisestä. Kutsui nimeltä, uhkasi jättää meille koko yöksi, pyysi ja puhutteli. Sigge näytti unohtaneen kaikki käytöstapansa. Siankorvan lumoissa... Lopulta naapurinrouvan oli pakko ottaa koira kainaloon, muuten Sigge olisi jäänyt meille yöksi. Mikäs siinä, ensi kerralla ehkä?

Asiasta toiseen: tein vappuherkuiksi uunissa paistettuja uusia perunoita pekoniin käärittyinä. Saivat suuren suosion. Saan tehdä kuulemma uudestaankin.