Ajattelen, siis olen
Istun ajatuksissani keittiön pöydän ääressä. Nukkumaan olisi ollut hyvä mennä jo hetki sitten. Tänään on Kirjan ja Ruusun päivän, sain ihanan vaaleanpunaisen ruusun ja uusimman Sookie Stackhousen rakkaimmaltani. Haistelen ruusua, kirja tuli jo luettua.
Pyörittelen mielessäni niitä samoja ajatuksia kuin monta, monta kertaa aikaisemminkin. Olen onnellinen, miksi en sitten tyytyväinen? Alan tulla siihen lopputulokseen, että minun on mahdotonta olla tyytyväinen. Tulen onnelliseksi aika vähästä ja olen useimmiten onnellinen. Suurin yksittäinen "onnenlähteeni" on oma pieni laumani. Kirjat, auringonpaiste, shampanjan kuplat. Muutamat hyvät ystävät.
Tyytyväisyys onkin sitten toinen juttu. Tyytymättömyyteni on lähes 100% työpohjaista. Niin harovina kertoina juuri kun luulen, että olen saavuttanut optimaalisen työtyytyväisyyden, pitkästynkin samantien. O-ou! Työssä pitäisi viihtyä, siinä pitäisi olla vauhtia, sen pitäisi olla vaativaa mutta se ei saisi teettää tolkuttomasti ylitöitä, työaikojen pitäisi olla kohtuullisia ja jonkinlaista rahallistakin korvausta tehdystä työpanoksesta pitäisi saada.
Näitä minä tässä keskellä yötä mietin, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Muuttuuko tilanne siitä sen paremmaksi? Ei. Mutta ehkä saan mielenrauhan ja jonkinlaisen selvyyden itselleni. Hyvähän sitä on joskus tilannettaan ajatella.
Descartesin sanoin, Cogito ergo sum. Ja eikun pullein purjein huomista päin!
Pyörittelen mielessäni niitä samoja ajatuksia kuin monta, monta kertaa aikaisemminkin. Olen onnellinen, miksi en sitten tyytyväinen? Alan tulla siihen lopputulokseen, että minun on mahdotonta olla tyytyväinen. Tulen onnelliseksi aika vähästä ja olen useimmiten onnellinen. Suurin yksittäinen "onnenlähteeni" on oma pieni laumani. Kirjat, auringonpaiste, shampanjan kuplat. Muutamat hyvät ystävät.
Tyytyväisyys onkin sitten toinen juttu. Tyytymättömyyteni on lähes 100% työpohjaista. Niin harovina kertoina juuri kun luulen, että olen saavuttanut optimaalisen työtyytyväisyyden, pitkästynkin samantien. O-ou! Työssä pitäisi viihtyä, siinä pitäisi olla vauhtia, sen pitäisi olla vaativaa mutta se ei saisi teettää tolkuttomasti ylitöitä, työaikojen pitäisi olla kohtuullisia ja jonkinlaista rahallistakin korvausta tehdystä työpanoksesta pitäisi saada.
Näitä minä tässä keskellä yötä mietin, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Muuttuuko tilanne siitä sen paremmaksi? Ei. Mutta ehkä saan mielenrauhan ja jonkinlaisen selvyyden itselleni. Hyvähän sitä on joskus tilannettaan ajatella.
Descartesin sanoin, Cogito ergo sum. Ja eikun pullein purjein huomista päin!
Kommentarer
Trackback
