Madam Z

Viime vuosina, kun kamerapuhelimet ja digitaaliset kamerat ovat yleistyneet ja siten saapuneet meidänkin huusholliimme, minusta on tullut vähemmän kameravastainen.

 

Minä olen se lapsi/teini/nuori nainen/keski-ikäinen nainen joka aina epäonnistuu valokuvissa. AINA. Minä räpäytän simäni kiinni, käännän päätni, liikutan käsiäni, vatsani pömpöttää, suuni on auki... You name it, I've done it. N. 33 ensimmäisen elinvuoteni aikana minusta tallennettiin kaksi onnistunutta valokuvaa, ensimmäinen lakkiaispäivänä ammattilaiskuvaajan ansiosta ja toinen hääpäivänäni. Jälkimmäisessä kuvassa näytin kauniilta vain, koska olin niin onnellinen.

 

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen rentoutunut ja oppinut jopa hiukan poseeraamaan. Hovivalokuvaajani ottaa viisi kuvaa, vähintään, joka tilanteesta ja sitten saan itse valita sen parhaan ja dellata loput. Yhtä juhlaa! Epäonnistuneita kuvia tulee entistä vähemmän.

 

Joskus tulee kuitenkin flash-back, kuten tänään. Tulin kotiin töistä ja pyysin rakastani nappaamaan dagens outfit-kuvan. Niitä tuli kolme, en jaksanut poseerailla sen enempää. Olin varma että jokin onnistui, riisuin ja vaihdoin verkkareihin. Sitten koneelle katsomaan kuvia, viisainta päivittää blogia ihanilla otoksilla monen päivän hiljaisuuden jälkeen. Ja shit! WTFH?! Hmm...

 

Outfit oli kyllä kiva. Mustat nahkaballerinat, musta-sini-palkkiraitasukkikset, musta-hiekkaraitainen trikoomekko, musta sporttitoppi ja musta pieni villatakki, Ray-Banin kilpikonnasangat, ruskea kangaslaukku. Ja voi kauhistus kun näyttää kauhealta. Joo, olen lihava mutta näytän silti yleensä kivalta. Vaan en nyt! Ja silmät ovat kiinni. Ja suu auki! Viitoisleuka, koko pallea töröttää jotenkin ulkona... Mutta... Kuten täällä sanotaan, jag bjuder på det. Iloista perjantai-iltaa teillekin!