Miettivä pää
Työtyytymättömyys taas nostaa päätään, syksyn myötä. Kevyt kenttäahdistus täyttää sydämen ja sunnuntai-illat ovat kyyneleitä tulvillaan. Ei hitsiläinen, olisiko mun tässä joskus pakko tehdä jotain itselläni ja mennä palata joko koulunpenkille tai hakeuduttava jonkin sortin yksityisyrittäjäksi? Pakko pakko, mutta kumpikaan vaihtoehto ei saa viisariani heilahtamaan plussan puolelle.
Pää täynnä ajatuksia. Ja tukkaa. Ei kai mulle vielä ala ilmaantua niitä kuuluisia harmaita hapsia?!
Kommentarer
Trackback
