Madam Z

Tai peräpäästä. Sillä siellä tapahtuu.

 

Vompatti täällä hei, viime kerrasta onkin jo aikaa.

 

Minua on kutitellut perävilloissa viime aikoina, mitä lie syyhyä liikkeellä? Olen rapsutellut mutta ulottuvuus on hankala juttu. Olen vetänyt peppua perässäni kuin paraskin perinteisen sivakoija, mutta siinä menee kyllä peppu tosi helläksi tosi nopeasti. Etenkin asfaltilla.

 

Matte lienee havainnut ilmassa lievää epätoivoa, hän otti nimittäin härkää sarvista eilen illalla. Minut nostettiin pesukoneen päälle, husse pääsi avustajaksi ja tarrasi pahus hännästäni kiinni. Siinä määrin tukevasti että teki mieli huutaa apua, mutta olin hiljaa ja aavistelin pahinta. Matte kävi ronskisti kiinni hännänaluseeni ja puristi ja vatkasi. Pruits! Luulin, että minulta tuli lento-puupuu (urbaanilegenda vompattipiireissä) mutta ei. Matte ähisi ja jatkoi vatkaamista. Minä aloin tuntea omituista helpotusta takapäässä. Husse yökötteli ja yritti pitää toisella kädellä nenästä kiinni. Hajuhaitta, anyone?

 

Sitten vain hanan alle ja pikainen kuivaus. Kuinka olo olikaan erilainen! Häntä yleviistoon, selkä kaarelle ja takapää ylös. Tuntui ah-niin-kevyeltä eikä kutissut eikä syyhyttänyt yhtään.

 

Matte jäi vielä vessaan kuuraamaan sekä itseään, seiniä että valkoista rimpsuaamutakkiaan, kaikissa oli jotain haisevia, ruskeita sattumia.

 

Että tällaista illaniloa tällä kertaa.