Marraskuisessa metsässä

Metsässä on ihanaa. Hiljaisuus, ihan vaikka vain meikäläisessä lähiömetsässä, on korviahuumaavaa. Etenkin kesäisin, kun puiden lehdet imevät melusaasteen itseensä. Korkeintaan etelään menevä E4 kuuluu kaukaisena huminana.

Tänään olimme koko iltapäivän Tyresön luonnonpuistossa vompatin ja naapurien kanssa. Olen aina ollut kävelijä, mutta kaupunkikävelijä. Kulkenut asfalttiviidakossa, kahviloissa, kaupoissa, baareissa ja museoissa. Vasta koiran hankittuamme ja naapurimaahan muutettuamme vaihdoimme molemmat, mies ja minä, kivikadut metsiin. Koiran on päästävä ulos ja mikään ei maistu nelijalkaisestamme makeammalta kuin vapaus. Se tarkoittaa lenkkejä metsässä, jossa karvakorva voi juosta vapaana, ilman kuristavaa kaulapantaa.

Tyresössä kävelimme 7 km lenkin, josta 2 km "ihan metsässä". Koko kropalla tasapainottelu liukkailla kivillä ja kallioilla teki hyvää itse kullekin, ei vain vompatille. Reitin puolivälissä odotti laavu ja makkaranpaisto. Mukana ollut kertakäyttögrilli ei oikein tahtonut tuulessa ja pienessä vesisateessa ottaa tulta alleen, mutta sitkeydellä ja suomalais-ruotsalaisella sisulla tilanteesta selvittiin ja kyrsät saatiin käristettyä. Karsinogeenit kunniaan!








Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0