Madam Z

Surkea oli olo jo eilen, hieman yllättäen, olihan vapaapäivä ja kaikki. Armaimpani yritti piristää minua, tarjosi ruokaa, juomaa ja avointa syliä. Hellitteli, ylisti ja lakkasi varpaankyntenikin. Silti on edelleen, uuden päivän alkaessa hyvien yöunien jälkeen, jotenkin surkea fiilis.

Syyspimeys rasittaa, sen tiedän jo ennestään. Väsyttää enemmän, vaikka nukkuisikin hyvin ja semipitkiä yöunia. Yritän ulkoilla, sekä valoisalla että pimeällä mahdollisuuksien mukaan. Halia koiraa ja miestä, jotta ei ole pulaa kosketuksesta ja läheisyydestä. Syödä hyvin ja edes suurinpiirtein terveellisesti. Juoda kohtuullisesti, kaikkea mahdollista :) vedestä shampanjaan.

Silti on surkea olo. Mitä tehdä? Ollako vaan? Ehkä se johtuu siitä, että saan tällä viikolla päätöksen Unelmatyöstä? Pelottaa edes toivoa että saisin sen, koska jos en saakaan, tulee romahdus. Totaalinen. Tiedän tehneeni parhaani, parempaan en olisi pystynyt, silti... Nykyinen (uusi) työ on ok, ei missään tapauksessa enempää. Toki siinäkin on hyvät puolensa, mutta en jaksa keskittyä niihin nyt, en niin kauan kuin unelma Unelmatyöstä elää.

Nyt menen vain eteenpäin, tunnista ja päivästä toiseen, puhelua odottaen.