Kurjuuden ja surkeuden blues

On mulla tassuja neljä pientä, niin sievää
ja kaikki ne kuravedessä seisoo
mua raahataan ulos kylmään
mä mitä oon tehnyt etten sängyn lämpimään jäädä saanut

Oon surkee, surkee ja märkä
jalat vapisee, koko kroppa sheikkaa
On elämä ankeeta niin...

On mulla myös häntä, joka perässä laahaa
ja vatsanpohjakin rapainen
mun maavara on liian pieni
tosiseikka, joka tulisi ottaa huomioon näillä ilmoilla etenkin

Oon pieni, pieni ja ankee
korvat luimussa, kuono maata kohden
On elämä ankeeta niin...

Vihdoin kodin valot nään ja haistan tuoksut
oman sängyn lämmön, ihanan turvan
vaan vielä viimeinen koettelemus
suihku, eikö tää koettelemusten aika lopu koskaan?

Oon märkä, märkä ja puhdas
kohta kuivataan, saan pienen herkun
On elämä parempaan päin...


Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0