Madam Z

Istun keittiön pöydän ääressä, joulukuusi ainoana valonani. Kohta sekin matkaan roskatunkiolle, mutta ei ihan vielä. Haluan vielä hetken nauttia juhlan tunnusta, pyhistä. Nousin liian aikaisin, tai ajoissa, kerrankin ja minulla on viisi minuuttia aikaa blogille.

Kuulen hengityksesi äänen, syvän, rytmikkään. Pienet tuhinat vierestäsi, lattialta korista. En halua mitään enempää kuin riisua tylsät työvaatteet pois päältäni ja sukeltaa takaisin sänkyyn viereesi. Lämpimään syliin, siihen yhteen paikkaan maailmassa, jossa kaikki on aina hyvin. Mikään ei koskaan ole niin pahasti pielessä, etteikö sylissä olisi hyvä ja levollinen olla.

Pienen nukkujan unet lattialla ovat paljon äänekkäämpiä kuin meidän  molempien yhteensä, niihin kuuluu säännällisin väliajoin koko lauman herättävää koipien sätkintää ja volinaa. että yhdestä pienestä koirasta voikin tulla niin paljon ääntä keskellä yötä :)

Teidän katsomisenne ja kuuntelemisenne, se että näen teidät oven raosta ja sanon teille suukoin ja silityksin "kauniita unia" ennen töihin lähtöä, se on aamun paras hetki. Tunnen niin suurta hellyyttä ja onnea. Nukkukaa hyvin, ihanat rakkaani, pian nähdään taas!