Voi mun rakasta

Mun ihana rakas lainasi auton, hyvänä aikomuksenaan hakea loput laumasta töistä klo 17. Ihanan ihana laumanjohtaja lähti liikkeelle klo 16.15, varmana (tai ainakin melko) osaamisestaan. Varttina myöhemmin uljas laumanjohtaja teki väärän käännöksen ja se ilta oli sitten siinä. Suunnitelmat aikaisesta töistä poistumisesta ja kaupassakäynnistä vaihtuivat rondellissa pyörimiseen ja avunpyyntöpuheluihin...

Oi voi. Pimeässä on vaikea nähdä kylttejä ja Tukholma on iso kaupunki. Ihan oikeasti. Täällä tehdään koko ajan valtavasti tietöitä, GPS (silloin harvoin kun se on käytössä) ehdotta keskustaan suunnatessa useimmiten reittiä, jota ei oikeastaan ole edes olemassa (koska tie on poikki tietöiden takia).

Kotiin päästiin, juu, sitten lopulta. Kahden tunnin autoilun jälkeen koira ja vaimo käveivät vartin metrolle ja tapasivat miehen, joka oli suruissaan parkkeerannut auton metropysäkin viereen varmana siitä, ettei loppulauma kävelisi siitä ohi kiukuissaan. Lähdettiin yhdessä kotiin, ja heti ensimmäisestä kulmasta väärin. Käytiin kokeilemassa "se oikea" reitti töihin, jotta ensi kerralla menisi paremmin. Sitten ajettiin suorinta tietä (joka löytyi heti) kotiin lämmittämään ranskanperunoita ja kanapihvejä uunissa. Ja otettiin isot siiderit!


Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0