Mustaa ja valkoista (harmaata)
Useimmiten elämä on mustaa ja valkoista. Eli harmaata. Vaikka kuinka yrittäisi pitää värien rajat erillään, jotta musta näyttäisi mustalta ja valkoinen valkoiselta. Jos elää harmaata elämää, niin onko se tylsää? Onko elämä yhtä yksitoikkoista kuin ainainen harmaus? Olisi raikkaan valkoinen ja dramaattisen mustan täyttämä arkielämä elämisen arvoista? Jaksaisiko sitä? Vai veisikö liiallinen ehdottomuus kaikki voimat?
Harmaassakin on puolensa, sekin elää. Pienet sävyerot tuovat iloa ja jaksamista elämään. Ilon ja surun aiheet eivät ole ehkä yhtä suuria kuin niillä, jotka elävät musta-valkoista elämää, mutta silti saman arvoisia. Harmaa ihminen huolehtii ehkä pienemmistä asioista (ostaako kuohuviiniä vai shampanjaa, pääsenkö ajallani töistä, kuka laittaa ruokaa tänään) mutta toisaalta nekin ovat tärkeitä arjen yksityiskohtia. Kun ostaa shampanjaa kuohuviinin sijasta, harmaa muuttaa helmenhohtoiseksi. Kun pääsee tasan viideltä töistä ja on kolmea vaille kuusi kotona, harmaa on ottanut usvan vaalean sävyn. Kun haistaa jo rappuun, että mies on laittanut tänään ruokaa, harmaan tuhannet eri sävyt sekoittuvat ja siitä tulee rakkauden, hellyyden ja hyvän mielen väri.
Harmaassakin on puolensa, sekin elää. Pienet sävyerot tuovat iloa ja jaksamista elämään. Ilon ja surun aiheet eivät ole ehkä yhtä suuria kuin niillä, jotka elävät musta-valkoista elämää, mutta silti saman arvoisia. Harmaa ihminen huolehtii ehkä pienemmistä asioista (ostaako kuohuviiniä vai shampanjaa, pääsenkö ajallani töistä, kuka laittaa ruokaa tänään) mutta toisaalta nekin ovat tärkeitä arjen yksityiskohtia. Kun ostaa shampanjaa kuohuviinin sijasta, harmaa muuttaa helmenhohtoiseksi. Kun pääsee tasan viideltä töistä ja on kolmea vaille kuusi kotona, harmaa on ottanut usvan vaalean sävyn. Kun haistaa jo rappuun, että mies on laittanut tänään ruokaa, harmaan tuhannet eri sävyt sekoittuvat ja siitä tulee rakkauden, hellyyden ja hyvän mielen väri.
Kommentarer
Trackback
