Muistutus
Joskus pitää potkaista itsensä liikkeelle, uskaltaa, ottaa vauhtia ja hypätä. Kuten sitä paljon mainostetaan, pois omalta mukavuusalueelta.
Niinkin ihana asia kuin oma kesämökki, se on minulle totisesti omalta mukavuusalueelta poistumista. Rakastan lainamökkiämme, jossa oelmme vietelleet viikonloppuja jo nelisen vuotta. Rakastan sen vihreyttä ja hiljaisuutta, järven kimallusta. Vanhaa mökkiä ja melko alkeellisia oloja, omia rutiinejamme.
Uusi, oma mökki hankittiin rivakkaan tahtiin kun siitä kerran päätettiin, saimme hyvin pitkälle sellaisen mökin kuin halusimmekin. Helmiksen mökistä ei näin alkumetreillä ole pahaa sanottavaa. Minä en päättänyt enkä määrännyt, mutta epäilemättä minun tahtoni sai nämä kaupat aikaiseksi eli aloite oli minun.
Silti tämä on niin vaikeaa. En osaa iloita edes avaimista, jotka saamme torstaina käteen kun suren Fornbota. Sydän itkee, on ikävä. En jaksa millään tajuta tai uskoa, että emme enää vietä viikonloppuja lainamökin rauhassa, lampaiden bäää...äilyä kuunnellen. Järki sanoo, että eihän se mökki ja järvi sieltä minnekään katoa. Sovittu on, että aina voi palata ja kylässä pitää käydä usein.
Uskallanko, hyppäänkö? Ehkä. Kyllä. Rakas, ota kiinni ja syliin! On aika tarttua hetkeen, tähän hetkeen. Eiköhän se oma visio tästä kirkastu, vähitellen.
Kommentarer
Trackback
