Madam Z

Armaimpani sai, kuten sanottua, ajokortin juuri ennen 33:tta syntymäpäiväänsä, lämpimät onnittelut! Maailman onnellisin mies :) Kortin saantia edelsi melkoinen myllytys, teoria- ja ajotunteja tusinoittain. Näin jälkikäteen on vaikea uskoa, että kaikki meni suunnitellusti. Tavoitteena, kun teoria alkoi 21/1, oli haasteena ilmaan heitetty "ajokortti ennen syndejä". Henkkaritkin menevät vanhaksi 28/4, joten siitä sitten vaan.



Kun vuokra-auto starttasi ensimmäistä kertaa liikkeelle huoltoaseman pihalta, täytyy myöntää että pidin penkistä kiinni rystyset valkoisina... Vaan hyvinhän se meni, eikä jatkokaan ole sujunut hassummin. Ajaminen menee hyvin, perillepääsykään ei ole ongelma kunhan vain aikaa on riittävästi. Ensimmäisenä viikonloppuna ajelimme Västeråsiin syömään thaimaalaista ruokaa (220 km edestakaisin). Sunnuntaina nappasimme rohkean naapurimme mukaan ja suuntasimme ihailemaan Saltå Kvarnin tilaa ja nauttimaan ekologisia leipomotuotteita heidän kahvilassaan. Saltå Kvarnilaiset toteuttavat elämässään Rudolf Steinerin elämänohjeita (antroposofia). Erikoista arkkitehtuuria, kauniita värejä. Mikään ei ollut valkoista tai mustaa.



Pienissä purnukoissa on eko-jäätelöä (vanilja - keltuainen maistui voimakkaasti, suklaa - liian timmi suklaa jopa rakaimpani makuun) ja sorbettia (mansikka - hyvää). Neliö on brownie, jonka päällä on kookostoscaa, superhyvää. Kookos oli karamellisoitu jotenkin sitkeän rapeaksi, aah. Suklaaleivos ei ollut ihmeemmin minun makuuni, jonkinlaista epäilyttävää moussea (olisiko ollut cappuccino?). Taustalla näkyvä pieni vadelma-kardemumma-muffinssissa oli hyvä makukombo, vaikka tuote olikin vielä hieman jääkaappikylmä.