Puh-h

Huh huh, mikä viikko. Rankka, yhdellä sanalla kuvattuna. On ollut koko viikon melko alavireinen fiilis, ei ole hymyilyttänyt pahemmin töissä ja illatkin ovat menneet... Nopeasti?

On ollut jos jonkinlaista tyhmää juttua, olen soitellut pitkin eri teleyhtiöitä kun nettimme ei vieläkään toimi, tv-kanavat eivät näy jne. Ja laskua kyllä pukkaa, sekä uudelta että vanhalta verkontoimittajalta. Irtisanomistamme ei olekaan yks'kaks rekisteröity ja pitää tehdä kirjallinen valitus (ei sähköpostitse vaan kirjeitse!), teknikot soittelee ja vaatii olemaan päivisin kotona, kysellen samalla neuvoja, että mitäs tässä teidän liittymässä pitäisikään rukata..? Ja kaikkien firmojen asiakaspalveluun on aina vähintään vartin jono eikä mitään tapahdu heti vaan aina on viikon odotusaika. Uuh, kun väsyttää. Eikä ihme, kun kerran illat ja vapaa-aika kuluu moiseen verenpainetta nostattavaan turhaan hommaan.

Tänään on kultakurkkunikin (karaoketähti kun olen) tullut karheaksi ja koetankin nyt lääkitä sitä isolla kannullisella teetä ja sitruunaa, toivottavasti onnistuu. Kädessä on vanha dekkari ja sylissä pieni karvakaaleppi, ikkunalaudalla tuikkivat Iittalan Kivi-tuikut.


Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0