Madam Z

Enää viimeinen yö edessä. Kaksi edellistä ovat olleetkin täyttä tuskaa, uusi yötyöläinen opetuksen alla ja jätkällä ei ole mitään hajua työnteosta. Ensimmäiset sanat olivat "Joo, olin sitten ajatellut piakkoin vaihtaa päivävuoroon...". Lycka till vaan! Ja onnea, rakas esimieheni, loistava rekrytointi :) Vaan eipä ole minun huoleni.

Nyt vielä yksi yö. Jaksaa, jaksaa... Tänä yönä minulla on seuralaisena yötyöläinen nro 2, jolla vaikuttaa olevan hieman enemmän järkeä päässä ja vauhtia liikkeissä. Toivottavasti yö menee nopeasti, mutta tunnettu tosiseikkahan on, että odottavan aika on pitkä. Ja minähän odotan vain aamuseitsemää.

Pääsen kotiin, kävelen viimeisen kerran Södraan ja hyppään kotiin vievään junaan. Kävelen alas kondikseen kahville ja hyvin ansaitulle viinerille/mansikkaleivokselle/solbullelle. Yläkerran remontti on vielä kesken, mutta rappuset ovat vieneet suurimman osan alakerran pöydistä, toivottavasti mini-me mahtuu kuitenkin jonnekin nurkkaan. Vaikka rappujen alle yksinään pimeään kahvin kanssa.

Yötyö on ollut taas kerran raskasta tehdä, rankka jakso elämässä. Ilman muuta se, etten ole pahemmin tehnyt ylimääräisiä vuoroja, on edesauttanut jaksamista, mutta yhtään pidempään en olisi kyllä jaksanut. Mutta pahintahan yössä ei ollut yötyön rankkuus tai valvominen vaan se, että siinä ei oppinut yhtikäs mitään  ja sitähän (paikalleen jämähtämistä) minä en jaksa laisinkaan.

Mutta ohi on, heisuli vei! Maanantaina klo 12 kutsuu Norra B:n respa! Ja keskiviikkona töiden jälkeen odottaa kakkosvaiheen haastattelu unelmatyöhön. Hyvä minä (oman hännän nosto)!!!