Ystävilleni
Mitä ystävistä voi sanoa? Mitä ystäviltä voi vaatia?
Vai olisiko parempi kysyä itseltään, millainen ystävä minä olen? Mitä minulta voi vaatia?
Minä olen minä. Olen päättänyt jo kauan sitten, etten teeskentele ystävilleni. Olen hankala, kärsimätön, vaativa. Pidän ajoittain paljon yhteyttä ja sitten en välillä lainkaan. Minulla on kova ääni, melkoinen temperamentti enkä välitä tarpeeksi siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Toisaalta olen lojaali, uskollinen enkä vihoittele pitkään. Olen antelias ja valmis auttamaan kun apua pyydetään. Yritän löytää aikaa ystäville ja pitää heitä "hyvänä".
Joidenkin kanssa meilaillaan, joidenkin elämää seuraan vain Facebookin kautta, toisille soittelen. Muutamia harvoja näen useammin kuin kerran vuodessa, nykyään. Minun elämäni on Tukholmassa, täältä ei auta laukata joka käänteessä Suomeen vaikka se niin mukavaa olisikin. Olen kerran aikaisemmin tehnyt sen virheen että elin vapaa-aikaa Helsingissä ja työelämää Tukholmassa eikä se toiminut pitkällä aikavälillä. Pakko etabloitua jonnekin. Ja itse asiassa viihdyn nyt täällä aivan loistavasti.
Mutta mutta, olin siis sanomassa... (Huono ominaisuus nro 99: taipumus kadottaa keskustelun punainen lanka ja pulista mistä vain asiasta toiseen pomppien vaikka kuinka kauan.) Minulla on ystäviä useilta eri aikakausilta ja kaikki he ovat aika erilaisia. Arvostan jokaista kokonaisuutena mutta myös usein jostain tietystä syystä. Yhdelle soitan työjuttuja, toisen kanssa juttelen perheestäni. Eräs tietty ystäväni on aina niin positiivinen että jotain siitä tarttuu minuunkin vaikka olisin kuinka maassa. Toinen taas osaa antaa fiksuja, arkisia neuvoja ja ohjeita.
Minulla on siis tuuria :) Kiitos teille, rakkaat ystäväni, että jaksatte minua!
Vai olisiko parempi kysyä itseltään, millainen ystävä minä olen? Mitä minulta voi vaatia?
Minä olen minä. Olen päättänyt jo kauan sitten, etten teeskentele ystävilleni. Olen hankala, kärsimätön, vaativa. Pidän ajoittain paljon yhteyttä ja sitten en välillä lainkaan. Minulla on kova ääni, melkoinen temperamentti enkä välitä tarpeeksi siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Toisaalta olen lojaali, uskollinen enkä vihoittele pitkään. Olen antelias ja valmis auttamaan kun apua pyydetään. Yritän löytää aikaa ystäville ja pitää heitä "hyvänä".
Joidenkin kanssa meilaillaan, joidenkin elämää seuraan vain Facebookin kautta, toisille soittelen. Muutamia harvoja näen useammin kuin kerran vuodessa, nykyään. Minun elämäni on Tukholmassa, täältä ei auta laukata joka käänteessä Suomeen vaikka se niin mukavaa olisikin. Olen kerran aikaisemmin tehnyt sen virheen että elin vapaa-aikaa Helsingissä ja työelämää Tukholmassa eikä se toiminut pitkällä aikavälillä. Pakko etabloitua jonnekin. Ja itse asiassa viihdyn nyt täällä aivan loistavasti.
Mutta mutta, olin siis sanomassa... (Huono ominaisuus nro 99: taipumus kadottaa keskustelun punainen lanka ja pulista mistä vain asiasta toiseen pomppien vaikka kuinka kauan.) Minulla on ystäviä useilta eri aikakausilta ja kaikki he ovat aika erilaisia. Arvostan jokaista kokonaisuutena mutta myös usein jostain tietystä syystä. Yhdelle soitan työjuttuja, toisen kanssa juttelen perheestäni. Eräs tietty ystäväni on aina niin positiivinen että jotain siitä tarttuu minuunkin vaikka olisin kuinka maassa. Toinen taas osaa antaa fiksuja, arkisia neuvoja ja ohjeita.
Minulla on siis tuuria :) Kiitos teille, rakkaat ystäväni, että jaksatte minua!
Kommentarer
Trackback
