Tunne: kiintymys
En ole erityisen sukurakas enkä siis pahemmin pidä yhteyttä sukulaisiini. Suuremmissa käänteissä nähdään ja ainahan se on ihan mukavaa kuulla kuulumisia. Näkeminen jää nykyään minimiin kun asumme taas täällä Tukholmassa ja suku pääosin keski-Suomessa.
Mutta jokaiseen sääntöönhän pitää aina olla poikkeus. Minun poikkeukseni on serkkuni Mama, josta on viimeisen kymmenen vuoden aikana muodostunut minulle läheinen ystävä. Emme olleet Maman kanssa millään tavalla läheisiä lapsuusvuosina. Noin kaksitoista vuotta sitten kuulin sattumalta hänen muuttaneen opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja isäni vinkistä pyysin häntä Halloween-bileisiin, ensimmäisiin Stefanin ja minun ensimmäisessä yhteisessä kodissamme järjestämiimme juhliin. Yllätyksekseni pidinkin Mamasta, ja hänkin kai minusta, sillä siitä asti olemme pitäneet yhteyttä säännöllisesti. Väliin on mahtunut opiskelua Koreassa, Malesiassa ja eri puolilla Suomea, töitä Tansaniassa ja Tukholmassa, miehiä, lapsia ja koiria.
Olemme hyvin erilaisia, Mama ja minä. Arvostan Maman rohkeutta elää omaa elämäänsä, omalla tavallaan ja linjansa säilyttäen. Mamassa parasta on juuri uskollisuus omalla tavalle elää ja tehdä ratkaisuja sekä taito olla oma itsensä. Mamassa on tyyliä, joka tavalla. Tunnen syvää kiintymystä Mamaa kohtaan, ja kiitollisuutta siitä että meistä on tullut ystäviä. On aina yhtä mukava soitella työhuolia ja saada tukea sekä usein syy nauraa arkipäivän kommelluksille. Tänks, hani :)
Mutta jokaiseen sääntöönhän pitää aina olla poikkeus. Minun poikkeukseni on serkkuni Mama, josta on viimeisen kymmenen vuoden aikana muodostunut minulle läheinen ystävä. Emme olleet Maman kanssa millään tavalla läheisiä lapsuusvuosina. Noin kaksitoista vuotta sitten kuulin sattumalta hänen muuttaneen opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja isäni vinkistä pyysin häntä Halloween-bileisiin, ensimmäisiin Stefanin ja minun ensimmäisessä yhteisessä kodissamme järjestämiimme juhliin. Yllätyksekseni pidinkin Mamasta, ja hänkin kai minusta, sillä siitä asti olemme pitäneet yhteyttä säännöllisesti. Väliin on mahtunut opiskelua Koreassa, Malesiassa ja eri puolilla Suomea, töitä Tansaniassa ja Tukholmassa, miehiä, lapsia ja koiria.
Olemme hyvin erilaisia, Mama ja minä. Arvostan Maman rohkeutta elää omaa elämäänsä, omalla tavallaan ja linjansa säilyttäen. Mamassa parasta on juuri uskollisuus omalla tavalle elää ja tehdä ratkaisuja sekä taito olla oma itsensä. Mamassa on tyyliä, joka tavalla. Tunnen syvää kiintymystä Mamaa kohtaan, ja kiitollisuutta siitä että meistä on tullut ystäviä. On aina yhtä mukava soitella työhuolia ja saada tukea sekä usein syy nauraa arkipäivän kommelluksille. Tänks, hani :)
Kommentarer
Trackback
