Madam Z

Kävin eilen lenkillä, ja tänään myös. Naapurin ja miehen kanssa. Eilen juoksin yhden kierroksen, tänään kaksi. Kierros numero kaksi sujui hivenen hitaanlaisesti, mutta ensimmäisellä kierroksella tunsin itseni vähintäänkin uudeksi Lasse Vireniksi, jos en nyt suorastaan Paavo Nurmeksi. Juoksin siis kuin tuuli (tai ainakin melkein yhtä nopeasti kuin mieheni).

Jaksan nyt siis juosta 4 km, enemmän kuin koskaan elämässäni. Elämäni ensimmäiset juoksulenkkarit ovat melkolailla likaiset ja rapaiset. Harkitsen vakavasti jonkinlaisten talvijuoksutrikoiden ostamista joulun jälkeen alkavista alennusmyynneistä. Niin seonnut en vielä ole, että ostaisin moiset rotkottimet täyteen hintaan! Tähän saakka olen lenkkeillyt supertyylikkäässä outfitissä... Lenkkarit, valkoiset trikoot (2xsukkahousut päällekkäin), punamustat villasäärystimet (jotka sain yhteensopivan villapaidan ja myssyn kanssa ompelijatädiltäni joululahjaksi, kun olin 13-v. ja jääprinsessa) mustat shortsit (kesälaatua, ensi kesäksi siis syytä ostaa uudet), harmaa poolo ja harmaa pitkä fleece, joka yltää takamuksen  yli. Hmm... Tyylin huipentuma siis. Kuvaa ei edes kehtaa ottaa, kamera menisi rikki.

Läähätän edelleen, ja hikoilen kuin pieni sika, mutta endorfiinikick on täällä tänään, jee! Olen ylpeä itsestäni. Kiitos, rakas, kun pakotit minut ostamaan ne "karmeat juoksulenkkarit".



Metsässä on ihanaa, lenkilläkin.