Madam Z

Epäilen pahasti, ettei tavoitteeni kuuden kilometrin yhtämittaisesta juoksusuorituksesta kyllä ikinä toteudu ennen joulua... Viisainta siis ottaa uusi tavoite ja sanoa, että viimeistään keväällä jaksan ko. matkan. Vaikka täytyy kyllä sanoa, ettei minua juurikaan tuo kuusi kilometriä matkana erityisemmin kiinnosta, tärkeämpää on juosta sellainen lenkki, että tulee hiki ja syke nousee. Ja että tunnen tehneeni jotain!

Eilen oli riemun päivä :) Olimme lenkille koko porukka, mies, naapuri, koira ja minä. Kävelimme kilometrin merran lenkkipolun alkuun (kuten yleensäkin, jotta joukkomme nelijalkainen saa nuuhkia rauhassa). Sitten matkaan! Ensimmäinen kahden kilometrin pätkä meni ok, kävelin 3-4 kertaa muutaman kymmenen metriä niissä "tavallisissa" kohdissa. Mies ja naapuri hölköttivät mukana. Toinen kahden kilometrin lenkki meni puolestaan (aivan odottamatta) loistavasti. Jaksoin juosta enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella ja vielä nopeampaa tahtiakin! Jonkinlainen endorfiinihuuma iski ja jalat veivät vain eteenpäin. Jalat tuntuivat jaksavan paremmin kuin yläkroppa, puuskutin nimittäin aivan samaa tahtia kuin aiemminkin. Hyvä minä!!!

Huomenna mennään taas, tänään juoksut jäivät välistä kun vompatilla oli 10.30 aika Bagarmossenin eläinsairaalassa rabies-rokotukseen. Semmoiset jutut täytyy hoitaa kuntoon, jotta voi lentää jouluksi Pariisiin...