Lucia Movie Night
Minä olen tullut vanhaksi. Ja mies kanssa. Nyt se on virallisesti todistettu. Harmaat hiukset vain puuttuvat.
Sain oivan idean kun näin mainoksen SF Bion Lucia Movie Night:sta. Kyseessä on leffamaratoni, joka alkoi klo 24 ja johon kuului kolmen eri leffan ennakkoesitykset. Juu, mennään, aivan loistavaa. Piski hoitoon yläkertaan, mies tulee noutamaan minut töistä (pääsin iltavuorosta 22,30), mennään yksille ja sitten leffaan. Rakkaimpani oli ilahtunut yllätyksestä, kun kuuli siitä minut illalla tavatessaan. Kiva, kiva!
Ostettiin popcornit ja juomat, asetuttiin odottamaan elokuvan alkua. Venyi, venyi... Aloitus myöhästyi reilun puoli tuntia. Sali tuli täyteen, n. 900 ihmistä ahtautui saliin meidän kanssamme. Ensimmäinen filmi oli George Clooneyn uutukainen Up in the air. Argh! Tylsääkin tylsempi leffa. Ihmissuhde/draama/komediahan se oli, George näytti kalliissa design-puvuissaan ihanalta ja naispääsosan esittäjällä oli jumalaisia mustiamekkoja joka lähtöön. Valitettavasti leffa oli tylsä, siitä puuttui juoni, alku ja loppu. Lyttänä kuin lettu, koko homma.
Tauko venyi 45 minuuttiin ja väsytti jo armottomasti. Kakkosleffa oli (Luojan kiitos) Jens Lapiduksen supersuosittuun Stockholm Noir-genreä edustavaan kirjaan pohjautuva, kovastikin odotettu Snabba Cash (ensi-ilta 15.1.2010). Vauhtia, synkkyyttä, maahanmuuttajia ja Stureplanin luksuselämää.
Kakkosleffan loputtua katsoimme toisiamme silmiin. Jaksaako vielä? Ei jaksa. Viis siitä mikä kolmas leffa olisi ollut. Ensimmäinen juna etelään päin lähti 5.12, ehdimme siihen juuri ja juuri. Sain nukuttua kaksi elämää ihanampaa tuntia mieheni kainalossa ennenkuin oli aika lähteä töihin. Voin rehellisesti sanoa, että sunnuntain työvuoro kului aika lailla pää pilvissä. I'm too old for this shit! Ensi kerralla (näin olemme sopineet) varaamme illaksi tekemistä joka loppuu mielellään ennen puolta yötä. Me vanhukset...
Sain oivan idean kun näin mainoksen SF Bion Lucia Movie Night:sta. Kyseessä on leffamaratoni, joka alkoi klo 24 ja johon kuului kolmen eri leffan ennakkoesitykset. Juu, mennään, aivan loistavaa. Piski hoitoon yläkertaan, mies tulee noutamaan minut töistä (pääsin iltavuorosta 22,30), mennään yksille ja sitten leffaan. Rakkaimpani oli ilahtunut yllätyksestä, kun kuuli siitä minut illalla tavatessaan. Kiva, kiva!
Ostettiin popcornit ja juomat, asetuttiin odottamaan elokuvan alkua. Venyi, venyi... Aloitus myöhästyi reilun puoli tuntia. Sali tuli täyteen, n. 900 ihmistä ahtautui saliin meidän kanssamme. Ensimmäinen filmi oli George Clooneyn uutukainen Up in the air. Argh! Tylsääkin tylsempi leffa. Ihmissuhde/draama/komediahan se oli, George näytti kalliissa design-puvuissaan ihanalta ja naispääsosan esittäjällä oli jumalaisia mustiamekkoja joka lähtöön. Valitettavasti leffa oli tylsä, siitä puuttui juoni, alku ja loppu. Lyttänä kuin lettu, koko homma.
Tauko venyi 45 minuuttiin ja väsytti jo armottomasti. Kakkosleffa oli (Luojan kiitos) Jens Lapiduksen supersuosittuun Stockholm Noir-genreä edustavaan kirjaan pohjautuva, kovastikin odotettu Snabba Cash (ensi-ilta 15.1.2010). Vauhtia, synkkyyttä, maahanmuuttajia ja Stureplanin luksuselämää.
Kakkosleffan loputtua katsoimme toisiamme silmiin. Jaksaako vielä? Ei jaksa. Viis siitä mikä kolmas leffa olisi ollut. Ensimmäinen juna etelään päin lähti 5.12, ehdimme siihen juuri ja juuri. Sain nukuttua kaksi elämää ihanampaa tuntia mieheni kainalossa ennenkuin oli aika lähteä töihin. Voin rehellisesti sanoa, että sunnuntain työvuoro kului aika lailla pää pilvissä. I'm too old for this shit! Ensi kerralla (näin olemme sopineet) varaamme illaksi tekemistä joka loppuu mielellään ennen puolta yötä. Me vanhukset...
Kommentarer
Trackback
