Madam Z

Istun koneella, on myöhä(hkö). Koira ja mies nukkuvat jo. Ulkona on pimeää, mutta pimeys on pehmeämpää kuin eilen sillä maa on kääriytynyt hienoon valkoiseen lumivaippaan. Jouluun on reilu viikko, sitä ennen pienellä laumallamme on niin kiireinen lukujärjestys että hyvä kun ehdimme henkeä vetää askareidemme välissä. Jouluillallinen naapurien kanssa lauantaina, joululahjaostoksia, iltatöitä, joulukonsertti, Baryshnikov-ilta, pakkaamista ja älyttömän paljon ruoanlaittoa. Hieman stressaavaa kun on kiire, mutta ei ahdista kuitenkaan. Positiivista stressiä.

Juttelin tänään pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa puhelimessa, se tuntui hyvältä. Läheisyyden tunne tuli samantien, ajan kulumista ei huomannut. Olen ollut huono pitämään yhteyttä, omituista, sillä juuri ystäviltäänhän sitä saa voimaa kun omat voimat eivät enää riitä.

Huomasin tänään voivani paremmin. En ole enää yhtä katkera tai toivoton, vaan positiivisempi ja realistisempi. Paskanmaku on suussa tietyistä asioista vieläkin, mutta olen suurimmaksi osaksi päässyt niistä yli. Aika, asioiden läpikäyminen kaikessa rauhassa ja tietynlainen "pakotettu" positiivinen ajattelu ovat tuottaneet tulosta. Olen ok, en voi vielä sanoa olevani on the top of the world mutta matkalla sinne kuitenkin. Kyllä se tästä.