Edessä: syksy
Viime syksy oli pitkä ja ihana, värikäs ja lämmin. Ainakin muistoissa.
Nyt on elokuun loppu ja ilma alkaa olla syksyinen. Blogit ja lehdet täyttyvät syksyn odotuksen tunnelmista. Kaikilla tuntuu olevan ylipursuavan paljon energiaa kesän jäljiltä varastossa. On aika suunnitella ja valmistella, aloittaa uusi harrastus, hyvä tapa tai työ.
Miksi minusta sitten tuntuu niin ankealta? Minullakin on tulevaisuuden suunnitelmia, sekä lyhyen että pitkän tähtäimen, sekä realistisia että kerrassaan fantastisia tavoitteita. En vain millään jaksa innostua niiden ajattelemisesta saati sitten toteuttamisesta. En jaksa edes innostua syksyn värikylläisyyden odottamisesta, lähinnä näen tulevat muutamat kuukaudet yhtenä loputtoman pitkänä ja pimeänä ajanjaksona, jota ei katkaise yksikään ylimääräinen vapaapäivä.
Usch... Pitäisiköhän lopettaa stressaaminen innostuksen puutteesta ja antaa virran viedä mukanaan? Löytyisiköhän se into jostain rennosti ottamisen takamaastosta? Auttaisiko spontaanius ja yleinen elämän suunnittelemattomuus?
Nyt on elokuun loppu ja ilma alkaa olla syksyinen. Blogit ja lehdet täyttyvät syksyn odotuksen tunnelmista. Kaikilla tuntuu olevan ylipursuavan paljon energiaa kesän jäljiltä varastossa. On aika suunnitella ja valmistella, aloittaa uusi harrastus, hyvä tapa tai työ.
Miksi minusta sitten tuntuu niin ankealta? Minullakin on tulevaisuuden suunnitelmia, sekä lyhyen että pitkän tähtäimen, sekä realistisia että kerrassaan fantastisia tavoitteita. En vain millään jaksa innostua niiden ajattelemisesta saati sitten toteuttamisesta. En jaksa edes innostua syksyn värikylläisyyden odottamisesta, lähinnä näen tulevat muutamat kuukaudet yhtenä loputtoman pitkänä ja pimeänä ajanjaksona, jota ei katkaise yksikään ylimääräinen vapaapäivä.
Usch... Pitäisiköhän lopettaa stressaaminen innostuksen puutteesta ja antaa virran viedä mukanaan? Löytyisiköhän se into jostain rennosti ottamisen takamaastosta? Auttaisiko spontaanius ja yleinen elämän suunnittelemattomuus?
Kommentarer
Trackback
