Hetki: muistelu
Työt ovat alkaneet. Ensimmäisen työpäivän jälkeen, ruoan jälkeen, miehen ollessa treenaamassa on hyvä istua hetki hiljaa ja muistella kesäparatiisia. Fornbo sijaitsee Malmköpingin lähellä, mökin ja maan sen ympärillä omistaa vompattimme extramatte. 110 km matkan hurauttaa moottoritietä pitkin tunnissa, useimmiten kynnämme kuitenkin maisemareittiä, kun sellainenkin on. Heposia, lehmiä, vuohia, Virtas-paaleja (ooh, nostalgista), vanhoja kivikirkkoja, monta pientä kyläkauppaa ja kiemurainen tie, jossa 90 km/h rajoituksessa pysyminen on suorastaan helppoa.
Fornbon "iso" mökki on toissa vuosisadalta, pieni nukkumamökki on 1960-luvulta. E juoksevaa vettä, sähköt pelaavat vähän siihen suuntaan. Ei saunaa, ei grilliä. Mökki on ihan järven rannassa kiinni ja maisema on melkein maailman mahtavin. Mökki on sisustettu edellisen omistajan toimesta (joilta mökki on perintönä saatu) aivan käsittämättömän upeasti.
Fornbo ei ole hienoin tai mukavin mökki, jolla olen aikaani viettänyt. TV ja nettiyhteys puuttuvat, kännykkäkin kuuluu vain laiturin nokassa. Silti sillä on oma tenhonsa, taikapiirinsä. Portti pihapiiriin on aina auki ja kun astun sen läpi, rentoudun. Stressi ja kiire loppuvat. Mökillä oleminen on vapaaehtoista, pois pääsee koska haluaa. Voi ottaa nokoset tai paistatella päivää keskellä järveä laituriveneen kannella. Maalata tuvan seiniä punavärillä tai päästä laittamaan ruokaa talkooporukalle. Ennen kaikkea elämä on vaatimatonta ja yksinkertaista, ristiriidat ja arjen kiire jäävät kotiin. On vain hyvä olla, erilaisella tavalla.
Näin loman jälkeen ja arjen taas alkaessa on hyvä olla hetki paikallaan ja muistella hiljaisuutta, jonka Fornbossa tuntee ympärillään. Hengittää syvään, keuhkot täyteen ja päästää hengitys hitaasti ulos. Lähteä kävelemään eteenpäin, kiirehtimättä, varmoin askelin. Kohti tulevaisuutta.
Fornbon "iso" mökki on toissa vuosisadalta, pieni nukkumamökki on 1960-luvulta. E juoksevaa vettä, sähköt pelaavat vähän siihen suuntaan. Ei saunaa, ei grilliä. Mökki on ihan järven rannassa kiinni ja maisema on melkein maailman mahtavin. Mökki on sisustettu edellisen omistajan toimesta (joilta mökki on perintönä saatu) aivan käsittämättömän upeasti.
Fornbo ei ole hienoin tai mukavin mökki, jolla olen aikaani viettänyt. TV ja nettiyhteys puuttuvat, kännykkäkin kuuluu vain laiturin nokassa. Silti sillä on oma tenhonsa, taikapiirinsä. Portti pihapiiriin on aina auki ja kun astun sen läpi, rentoudun. Stressi ja kiire loppuvat. Mökillä oleminen on vapaaehtoista, pois pääsee koska haluaa. Voi ottaa nokoset tai paistatella päivää keskellä järveä laituriveneen kannella. Maalata tuvan seiniä punavärillä tai päästä laittamaan ruokaa talkooporukalle. Ennen kaikkea elämä on vaatimatonta ja yksinkertaista, ristiriidat ja arjen kiire jäävät kotiin. On vain hyvä olla, erilaisella tavalla.
Näin loman jälkeen ja arjen taas alkaessa on hyvä olla hetki paikallaan ja muistella hiljaisuutta, jonka Fornbossa tuntee ympärillään. Hengittää syvään, keuhkot täyteen ja päästää hengitys hitaasti ulos. Lähteä kävelemään eteenpäin, kiirehtimättä, varmoin askelin. Kohti tulevaisuutta.
Kommentarer
Trackback
