Ilma: sateinen

Jep, yksinhuoltajamatte täällä jälleen. Lenkillä on käyty, vastentahtoisesti. Kun sataa (kesän lämpimillä ilmoilla häntä oli sateellakin pystyssä) niin vompattia saa raahata perässään kuin tonnia tiiliskiviä. Kuka voisi uskoa, että pieni koira voisi harata vastaan niin terhakkaasta?



Litimärkänä luokses talsin näin... Sateesta suihkuun.



Nyt kun husse on poissa, lenkille lähdetään vastentahtoisesti vaikka ei sataisikaan. Ja heti ensimmäisesti kulmasta yritetään takaisin kotiin. Ja uudestaan seuraavalta nurkalta. Ja taas... Kun vihdoin käännytään kotiin päin, niin lieka kiristyy äärimmilleen kun pienin laumanjäsen yrittää kiskoa kotiin mahdollisimman pian. Jotta rakas husse ei vain joutuisi tulemaan tyhjään kotiin!

Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0