Taito: valehtelu
En ole kovin hyvä valehtelija. Valehtelen enimmäkseen pienistä asioista, liioittelen ja vähättelen lähinnä tarpeen mukaan. Joskus saadakseni aikaan hyvän jutun, joskus säästääkseni aikaa ja vaivaa. Useammin jätän kertomatta jotain, salaan koko totuuden kuin valehtelen. Jos minun pitää kertoa kokonainen vale, tehdä fiktiosta totta, jähmetyn. Valheeni eivät kuulosta luonnollisilta eivätkä siksi ole menestyksekkäitä.
Kyse lienee moraalisesta ongelmasta. Valehdella saa, mutta ei niin että valheella satuttaa jotakuta. Hyväksyn kyllä ns. valkoisen valehtelun mutta kunnon satujen sepittäminen saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni. Mitä niin kauheata olen voinut tehdä, etten voisi kertoa siitä edes osatotuutta? Ja ylipäätänsä, jos on pakko valehdella niin siitä ei saa jäädä kiinni. En siis valehtele koulutuksesta, työkokemuksesta tai muista vakavista asioista. Toki voin liioitella hieman, mutta vain niin etten jää siitä jälkikäteen kiinni. En siis kerro työhaastattelussa olevani rauhallinen ja ystävällinen, koska en sitä ole :) Voin toki kertoa stressaavani vähemmänkuin aiemmin, sehän on totta. Sanojen asettelusta siinä on kyse, rakkaat ystävät.
Oma lukunsa ovat patologiset valehtelijat, jotka eivät edes tajua valehtelevansa. Ja ne reppanat, jotka elävät omassa pikku fantasiamaailmassaan ja kääntelevät ja vääntelevät totuutta omien näkemystensä mukaan. Hehän luulevat aina puhuvansa totta ja närkästyisivät suuresti, jos joku uskaltaisi ehdottaa ettei asia ihan niin kenties ole... Olen valitettavasti tavannut erään viime tyypin edustajaa äskettäin, ja usko tai älä, niinpä tuo minulle täysin yhdentekevä ihminen onnistui saamaan aikaan pahan mielen "omalla totuudellaan".
Kyse lienee moraalisesta ongelmasta. Valehdella saa, mutta ei niin että valheella satuttaa jotakuta. Hyväksyn kyllä ns. valkoisen valehtelun mutta kunnon satujen sepittäminen saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni. Mitä niin kauheata olen voinut tehdä, etten voisi kertoa siitä edes osatotuutta? Ja ylipäätänsä, jos on pakko valehdella niin siitä ei saa jäädä kiinni. En siis valehtele koulutuksesta, työkokemuksesta tai muista vakavista asioista. Toki voin liioitella hieman, mutta vain niin etten jää siitä jälkikäteen kiinni. En siis kerro työhaastattelussa olevani rauhallinen ja ystävällinen, koska en sitä ole :) Voin toki kertoa stressaavani vähemmänkuin aiemmin, sehän on totta. Sanojen asettelusta siinä on kyse, rakkaat ystävät.
Oma lukunsa ovat patologiset valehtelijat, jotka eivät edes tajua valehtelevansa. Ja ne reppanat, jotka elävät omassa pikku fantasiamaailmassaan ja kääntelevät ja vääntelevät totuutta omien näkemystensä mukaan. Hehän luulevat aina puhuvansa totta ja närkästyisivät suuresti, jos joku uskaltaisi ehdottaa ettei asia ihan niin kenties ole... Olen valitettavasti tavannut erään viime tyypin edustajaa äskettäin, ja usko tai älä, niinpä tuo minulle täysin yhdentekevä ihminen onnistui saamaan aikaan pahan mielen "omalla totuudellaan".
Kommentarer
Trackback
