Hki-Sto-Hki-Sto-?
"Mistä hinnasta muuttaisimme takaisin Helsinkiin?"
Juuri nyt emme mistään hinnasta. Tuntuu siltä, että olemme kotona.
Yleinen levottomuus on laantunut, matka- vaan ei muuttojalkaa kylläkin vipattaa. Ei ahdista enää, toki katselen työpaikkoja muualta, Helsingistäkin, mutta mitään pakonomaista tarvetta päästä taas eteenpäin ei ole. Ei ainakaan Helsinkiin. Se on jo nähty ja koettu, kiva kaupunki, mutta ainakaan tällä hetkellä sinne muuttaminen ei houkuttele laisinkaan.
On kiva koti, paras tähän mennessä. Vuokralla, ei tarvitse siis huolehtia asuntolainasta. Oman ostaminen ei sekään juuri nyt houkuttele. Ehkäpä jonkun vuoden kuluttua pieni rivitalonpätkä jostain tästä läheltä, mutta ei nyt, ei.
Työt menevät... Hmm... Ainakin johonkin suuntaan? No, onpahan ainakin suunnitelmia niidenkin asioiden suhteen, rakkaimmallani suunta on jopa kovinkin hyvin selvillä. Minulla ei niinkään, mutta ehkä sekin siitä vähitellen selviää. Olen kutenkin päättänyt antaa itselleni aikaa miettiä, mitä haluan. Ihan rauhassa, ahdistumatta. Viihdyn hotellialalla, se on ainakin jotain.
Helsingissä on ihana käydä, kun astuu ulos laivaterminaalista tai lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaalle, tulee aina sama ihana kotiintulon tunne. Oma maa mansikka... Tosin olen nyt, vihdoin, oppinut pitämään Suomen sisälläni, kotimaa kulkee mukanani, sillä se on se mitä minä olen, suomalainen. Ei se sieltä minnekään katoa vaikka en Suomessa asukaan.
Toivottavasti eivät katoa ystävätkään. On pidettävä yhteyttä, meilillä, Facebookin kautta, puhelimella. Minä rakastan teitä kaikkia, olette tärkeitä! Ja onhan niitä face-to-face-hetkiäkin, ainakin kerran vuodessa.
Face-2-face viime kesältä :)
Juuri nyt emme mistään hinnasta. Tuntuu siltä, että olemme kotona.
Yleinen levottomuus on laantunut, matka- vaan ei muuttojalkaa kylläkin vipattaa. Ei ahdista enää, toki katselen työpaikkoja muualta, Helsingistäkin, mutta mitään pakonomaista tarvetta päästä taas eteenpäin ei ole. Ei ainakaan Helsinkiin. Se on jo nähty ja koettu, kiva kaupunki, mutta ainakaan tällä hetkellä sinne muuttaminen ei houkuttele laisinkaan.
On kiva koti, paras tähän mennessä. Vuokralla, ei tarvitse siis huolehtia asuntolainasta. Oman ostaminen ei sekään juuri nyt houkuttele. Ehkäpä jonkun vuoden kuluttua pieni rivitalonpätkä jostain tästä läheltä, mutta ei nyt, ei.
Työt menevät... Hmm... Ainakin johonkin suuntaan? No, onpahan ainakin suunnitelmia niidenkin asioiden suhteen, rakkaimmallani suunta on jopa kovinkin hyvin selvillä. Minulla ei niinkään, mutta ehkä sekin siitä vähitellen selviää. Olen kutenkin päättänyt antaa itselleni aikaa miettiä, mitä haluan. Ihan rauhassa, ahdistumatta. Viihdyn hotellialalla, se on ainakin jotain.
Helsingissä on ihana käydä, kun astuu ulos laivaterminaalista tai lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaalle, tulee aina sama ihana kotiintulon tunne. Oma maa mansikka... Tosin olen nyt, vihdoin, oppinut pitämään Suomen sisälläni, kotimaa kulkee mukanani, sillä se on se mitä minä olen, suomalainen. Ei se sieltä minnekään katoa vaikka en Suomessa asukaan.
Toivottavasti eivät katoa ystävätkään. On pidettävä yhteyttä, meilillä, Facebookin kautta, puhelimella. Minä rakastan teitä kaikkia, olette tärkeitä! Ja onhan niitä face-to-face-hetkiäkin, ainakin kerran vuodessa.
Face-2-face viime kesältä :)
Kommentarer
Postat av: Carrie
What a sweet post! Some of the thoughts are as though directly from my head! I am so glad that we have kept in touch throughout the years. Ive always cherished you, and will continue to do so, no matter where you , or we are...We are lucky to live in the world and time of internet, when reaching out for friends is no more than a click away...And meeting you face/to/face, even though rarely, is a true high point...You never fail to impress me, Never! Kiss
Trackback
