Luonteenpiirre, ominaisuus: kärsivällisyys
Minulla ei ole kärsivällisyyttä. Ei melkein laisinkaan, ainakaan mitä tulee omiin asioihini ja tekemisiini.
Jos kyse on asiasta, joka koskee minua ja johon voin itse vaikuttaa, niin päätös tehdään nopeaan tahtiin ja toimiin ryhdytään samantien. Työpaikan vaihtaminen, hiusten leikkaaminen, seinän maalaaminen... Bäng, bäng, bäng! Nyt, nyt, nyt heti! Mietitään asiaa, juu juu, mutta kun on mietitty niin sitten on aika tehdä päätös ja ruveta toimimaan asian aikaansaamiseksi. Ei siis suinkaan jäädä jahkaamaan asiaa päivä- tai viikkokausiksi, ei se siitä muuksi muutu tai ainakaan parane.
En suinkaan tarkoita, että minun pitäisi saada kaikki heti. Ymmärrän kyllä, että pitää säästää ja odottaa. Mutta asiat, jotka voi toteuttaa samantien? Miksi niitä pitäisi jäädä hautomaan?
Tietenkin olen myös heikko ja sorrun välillä jossittelemaan päätöksiäni jälkikäteen. Onneksi päätöksiin voi usein jälkikäteenkin vielä vaikuttaa. Noloa se voi toki, kun seilaa ees-taas kuin laiva hernerokkasumussa, eikä tiedä lainkaan minne sitä on menossa. Äskettäin sattui juuri tällainen tilanne. Tein fiksun, kypsän ja aikuisen päätöksen, aika tärkeän sellaisen. Kerroin päätöksestäni, perustelin sen fiksusti, kypsästi ja aikuisesti. Sitten viisi päivää myöhemmin peruin sen! Hmm... No, rehellisyydellä siitäkin selvittiin.
Valitettavasti kyllästyn myös helposti. Kolme kuukautta samassa työpaikassa ja rupean yleensä jo katselemaan aidan toiselle puolelle, josko löytyisi jotain kiinnostavampaa... Onneksi en kyllästy samaan tahtiin vaatteisiin tai sisustukseen, niiden suhteen jaksan pysyä konsekventtina. Eli minulla on tyyliä :)
Minua ärsyttävät myös ihmiset, jotka jahkaavat liian kauan yksinkertaisten päätösten tekemisen kanssa. Tai eivät sitten lopulta uskalla tehdä mitään päätöstä, koska "Mitäs jos..?"
Ylipäätään juuri nyt on menossa sellainen kausi, että minua ärsyttävät vaikka vähän minkälaiset ihmiset vaan... C'mon, mikä teitä vaivaa? Ehkäpä minulla on aikaista kevätvillitystä rinnassa, kun niin hyppyyttää. Ei meinaa millään pysyä nahoissaan, ei jaksa olla paikoillaan eikä mikään oikein tunnu omalta jutulta. Ajatukset pyörivät, ideoita pukkaa, mutta ei mitään toteutuskelpoista tai muutenkaan erityisen älykästä.
Ehkä pitäisi tehdä erilaisia listoja, auttaisiko se? Esim. Mitä haluan eniten? Mitä tarvitsen eniten? Ja toimintasuunnitelma? Argh, heti meni liian aikuiseksi. Syntymäpäivä lähestyy, onkohan kyse sittenkin ikäkriisistä?
Apua!!!
Jos kyse on asiasta, joka koskee minua ja johon voin itse vaikuttaa, niin päätös tehdään nopeaan tahtiin ja toimiin ryhdytään samantien. Työpaikan vaihtaminen, hiusten leikkaaminen, seinän maalaaminen... Bäng, bäng, bäng! Nyt, nyt, nyt heti! Mietitään asiaa, juu juu, mutta kun on mietitty niin sitten on aika tehdä päätös ja ruveta toimimaan asian aikaansaamiseksi. Ei siis suinkaan jäädä jahkaamaan asiaa päivä- tai viikkokausiksi, ei se siitä muuksi muutu tai ainakaan parane.
En suinkaan tarkoita, että minun pitäisi saada kaikki heti. Ymmärrän kyllä, että pitää säästää ja odottaa. Mutta asiat, jotka voi toteuttaa samantien? Miksi niitä pitäisi jäädä hautomaan?
Tietenkin olen myös heikko ja sorrun välillä jossittelemaan päätöksiäni jälkikäteen. Onneksi päätöksiin voi usein jälkikäteenkin vielä vaikuttaa. Noloa se voi toki, kun seilaa ees-taas kuin laiva hernerokkasumussa, eikä tiedä lainkaan minne sitä on menossa. Äskettäin sattui juuri tällainen tilanne. Tein fiksun, kypsän ja aikuisen päätöksen, aika tärkeän sellaisen. Kerroin päätöksestäni, perustelin sen fiksusti, kypsästi ja aikuisesti. Sitten viisi päivää myöhemmin peruin sen! Hmm... No, rehellisyydellä siitäkin selvittiin.
Valitettavasti kyllästyn myös helposti. Kolme kuukautta samassa työpaikassa ja rupean yleensä jo katselemaan aidan toiselle puolelle, josko löytyisi jotain kiinnostavampaa... Onneksi en kyllästy samaan tahtiin vaatteisiin tai sisustukseen, niiden suhteen jaksan pysyä konsekventtina. Eli minulla on tyyliä :)
Minua ärsyttävät myös ihmiset, jotka jahkaavat liian kauan yksinkertaisten päätösten tekemisen kanssa. Tai eivät sitten lopulta uskalla tehdä mitään päätöstä, koska "Mitäs jos..?"
Ylipäätään juuri nyt on menossa sellainen kausi, että minua ärsyttävät vaikka vähän minkälaiset ihmiset vaan... C'mon, mikä teitä vaivaa? Ehkäpä minulla on aikaista kevätvillitystä rinnassa, kun niin hyppyyttää. Ei meinaa millään pysyä nahoissaan, ei jaksa olla paikoillaan eikä mikään oikein tunnu omalta jutulta. Ajatukset pyörivät, ideoita pukkaa, mutta ei mitään toteutuskelpoista tai muutenkaan erityisen älykästä.
Ehkä pitäisi tehdä erilaisia listoja, auttaisiko se? Esim. Mitä haluan eniten? Mitä tarvitsen eniten? Ja toimintasuunnitelma? Argh, heti meni liian aikuiseksi. Syntymäpäivä lähestyy, onkohan kyse sittenkin ikäkriisistä?
Apua!!!
Kommentarer
Trackback
