Fiilis: tuulinen

Ulkona tuulee, mustat oksat vain viuhuvat. Vielä torstaina kaikki puut näyttivät Jääkuninkaan morsiamilta valkoisine, kimaltavine peitteineen. Nyt ikävä nollakeli on vienyt kimalteen ja kauneuden mennessään, näkymä ikkunasta on epäilyttävllä tavalla syksyinen. Maassa on toki lunta, joten tilanne paranaa kun menee ovesta ulos. Täältä keittiönpöydän äärestä, kahvikuppi kädessä, näkee valitettavasti vain puiden huojunnan tuulessa.

Tuulinen on jotenkin mielialakin. Minne päin antaisi tuulen elämäänsä viedä? Eteenpäin? Sivulle? Taaksepäin? Jotenkin tuntuu, että tämänhetkinen elämäntilanteeni vuorotöineen on pahan puhurin aikaansaama, annoin tuulen työntää minut taaksepäin ajassa. En pyristellyt vastaan, en jaksanut. Nyt kaipaisin pientä myötätuulta elämääni, auttamaan minua eteenpäin, auttamaan jaksamaan. Toisaalta, naistenlehtien oppien mukaisesti, minun pitäisi olla itse oman elämäni pyörremyrsky. Touhuta ja pyristellä eteenpäin, koskaan masentumatta tai lannistumatta. Vain sinä itse voit tehdä elämästäsi haluamasi kaltaisen!

Jep, näinhän se onkin. Vaan kuka antaisi tälle pikkupyörremyrskylle suunnan, osoittaisi mihin suuntaan pitäisi mennä? Muuten myrsky riehuu vain paikallaan eikä toivottuja tuloksia synny. Juuri nyt on kehkeytymässä suuri sisäinen myrsky, sydämessä polttaa levottomuus. Pitää päästä pois, jonnekin, minne vaan... Mihin suuntaan?


Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0