Mikä mieli? Sormeen sattuu.
Kun sormi melkein irtosi...
Siivosin. Tai siis mies siivosi ja minä suoritin yleistä tavaroiden uudelleenjärjestelyä. Mies nauttii aina asiaankuuluvasti lopputuloksesta, mutta kieltäytyy osallistumasta touhuun muuten kuin painavampia tavaroita kannellen (käskyjen mukaan).
Nostin pari taulua makuuhuoneen lipaston päälle, pyyhin pölyt kynttilänjaloista ja laitoin uudet kynttilät jalkoihin. Siirsin juuri viimeistä kohdalleen, kun lasisen kynttilänjalan yläosa posahti kahtia, ihan ilman varoitusta. Irronnut puolikas tipahti suoraan sormelleni ja teki siihen siistin, puolisen senttiä leveän reiän. Reiästä rupesi pulppuamaan verta. Ihan oikeasti, pulppuamaan!
Kun verta oli parissa sekunnissa virrannut valkoiselle (hyvin dramaattista) puolisen desiä, jähmettyi ajatteluni kokonaan. Rupesin kiljumaan miestä. Sain kiljua aikani, että mies-ressu kuuli minut imurin hurinan yli (note to self: osta hiljaisempi imuri). Mies ravasi makuuhuoneeseen ja jäi odottamaan "nosta, siirrä, kuljeta"-toimintakäskyä selkäni taakse jolloin hermoni katkesi kokonaan. Ilmoitin, että apua tarvitaan TÄÄLLÄ!
Mies katsoi hetken aikaa ja totesi, että jahah, ryhdytäänpäs toimintaan. Reppana ei edes nähnyt haavaa, verta tuli siinä määrin että olisi voinut kuvitella puolen sormen puuttuvan. Mies toimi kuitenkin kylmäpäisesti ja muutamassa minuutissa käsi oli huuhdeltu, vuoto tyrehdytetty jääpalapussilla ja haava teipattu kiinni.
Koko prosessin ajan minä huolehdin pääasiallisesti siitä, kuin valkoinen suosikkipöytäliinani saataisiin verestä puhtaaksi ja josko lipastoon jäisi iso veritahra. Mies pyyhki lipaston ja hoiti pöytäliinan pesemisen. Tuli puhtaaksi.
Tilanne siis ohi. Sormeen sattuu, mutta en kuollut. Kiitos, rakas.
Siivosin. Tai siis mies siivosi ja minä suoritin yleistä tavaroiden uudelleenjärjestelyä. Mies nauttii aina asiaankuuluvasti lopputuloksesta, mutta kieltäytyy osallistumasta touhuun muuten kuin painavampia tavaroita kannellen (käskyjen mukaan).
Nostin pari taulua makuuhuoneen lipaston päälle, pyyhin pölyt kynttilänjaloista ja laitoin uudet kynttilät jalkoihin. Siirsin juuri viimeistä kohdalleen, kun lasisen kynttilänjalan yläosa posahti kahtia, ihan ilman varoitusta. Irronnut puolikas tipahti suoraan sormelleni ja teki siihen siistin, puolisen senttiä leveän reiän. Reiästä rupesi pulppuamaan verta. Ihan oikeasti, pulppuamaan!
Kun verta oli parissa sekunnissa virrannut valkoiselle (hyvin dramaattista) puolisen desiä, jähmettyi ajatteluni kokonaan. Rupesin kiljumaan miestä. Sain kiljua aikani, että mies-ressu kuuli minut imurin hurinan yli (note to self: osta hiljaisempi imuri). Mies ravasi makuuhuoneeseen ja jäi odottamaan "nosta, siirrä, kuljeta"-toimintakäskyä selkäni taakse jolloin hermoni katkesi kokonaan. Ilmoitin, että apua tarvitaan TÄÄLLÄ!
Mies katsoi hetken aikaa ja totesi, että jahah, ryhdytäänpäs toimintaan. Reppana ei edes nähnyt haavaa, verta tuli siinä määrin että olisi voinut kuvitella puolen sormen puuttuvan. Mies toimi kuitenkin kylmäpäisesti ja muutamassa minuutissa käsi oli huuhdeltu, vuoto tyrehdytetty jääpalapussilla ja haava teipattu kiinni.
Koko prosessin ajan minä huolehdin pääasiallisesti siitä, kuin valkoinen suosikkipöytäliinani saataisiin verestä puhtaaksi ja josko lipastoon jäisi iso veritahra. Mies pyyhki lipaston ja hoiti pöytäliinan pesemisen. Tuli puhtaaksi.
Tilanne siis ohi. Sormeen sattuu, mutta en kuollut. Kiitos, rakas.
Kommentarer
Postat av: Carrie
What a prince, on the white horse...Bravo, Stefan!
Trackback
